Aivan erilaiset kiinnostuksen kohteet miehen kanssa, miten toimin?

Ei sitä kumppania tarvii kaikkialle repiä mukaan sitä paitsi on ihan hyvä että pitkässä parisuhteessa tulee omia juttuja eikä olla kuin paita ja peppu.

Mutta toi on ikävää että haaveet ja arvot eivät kohtaa. Ne on parisuhteen kannalta tärkeitä. Ja minulle ei ole käynyt noin parisuhteessa ollessa (17v aikana).

Samaa mieltä edellisen vastaajan kanssa: jos haaveet ja arvot eivät kohtaa, syntyy tunne, ettemme välttämättä olekaan kuin luodut toisillemme eikä varmaankaan eroajatuksilta voi välttyä.

Kakkoskoti -idea kuulostaa minustakin hyvälle kompromissiratkaisulle: mökillä saisit kuopsuttaa ja olla luonnossa niin paljon kuin haluat. Mutta, jos olisit siellä mökillä aina yksin, tuntuisiko se sinusta mukavalta parisuhteelta? Suostuisiko mies koskaan tulemaan mökille, oletteko keskustelleet asiasta?

Luontoon kävelemään: löytyisikö Suomen Ladun kautta tai partiotoiminnasta sinulle seuraa luonnossa liikkumiseen?

Mitä te ylipäänsä teette miehen kanssa yhdessä ts. mikä on se teidän juttu, josta molemmat pitävät?

Tärkeintä on, että on kiinnostunut toisen mielenkiinnonkohteista ja kyselee niistä, vaikka ei olisikaan oma juttu. Aina voi oppia uutta.

Auttaisiko, jos vuokraisitte mökin/maalaistalon kesäkaudeksi tai lomanne ajaksi? Jostakin, mistä on kohtuullinen matka kaupunkiin ja jossa olisi miehellesi kiinnostavia asioita.Kuitenkin luonto olisi lähellä ja sinä pääsisit sitten nauttimaan siitä. 

Vaelluskavereita löydät erilaisista somen vaellusta harrastavien ryhmien kautta tai esim. Venlojen Vaellus, joka on vain naisille tarkoitettu yhdistys.

Kaikista asioista ei tarvitse parisuhteessa yhdessä tykätä. JOskus se voi jopa rikastuttaa, kun kumpikin saa tahoillaan piristäviä kokemuksia. 

Olin 25 vuotta naimisissa ja  teimme miehen kanssa kaikkea yhdessä. Luontoa, kulttuuria, vaellusta, ulkoilua jnejne. . Hän oli kuitenkin hyvin estynyt puhumaan henkilökohtaisista asioistaan ja lopulta erosimme. Siksi uskon, että hyvässä parisuhteessa ei tarvitse löytää yhteistä tekemistä. Tärkeintä on, että kaksi ihmistä tuntevat vetoa ja kiinnostusta toisiinsa, mihin tarvitaan myös henkinen yhteys.

Täällä sama tilanne. 25 vuotta yhdessä, joista melkein 20 vuotta naimisissa. Meillä ei ole mitään yhteistä intressiä eikä meillä ole ikinä ollut mitään yhteisiä haaveitakaan. Nyt kun ajattelen, niin en edes tunne puolisoani. Hän on hyvin sulkeutunut eikä kykene keskustelemaan asioista, kuten aikuisten kuuluisi. Hänen elämänsä täyttää työ. Mikään muu ei tunnu kiinnostavan, paitsi alkoholi. Juo sitäkin salaa ulkorakennuksessa tai ystävänsä luona. Minun mielestäni se on lähinnä humalahakuista, sillä kaikki kelpaa mitä kaapista löytyy.

Puolisoni on hyvin hemmoteltu ainokainen, joka menee täysin lukkoon hankalan tilanteen tullessa. Yleensä vain pakenee paikalta ja kaikki asiat lakaistaan maton alle. Olen todella ahdistunut tilanteesta, ollut jo vuosia. Pitäisi vain rohkaistua, lähteä ja jatkaa omaa elämää toisaalla.

Minäminäminä.

Kuvittelet olevasi joku eröjorma , kun olet tehnyt solmuja partiomajalla?

Ja odotat miehesi tekevän omakotitalon kaikki työt, samalla kun sinä kudot sukkaa keinutuolissa? 

Mikä oli yhteinen intressi kun tutustuitte? Olit kuitenkin jo silloin partiotyyppi.

Aikuisillekin on vaellusporukoita/vaellusmatkoja, vaeltavat niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä sama tilanne. 25 vuotta yhdessä, joista melkein 20 vuotta naimisissa. Meillä ei ole mitään yhteistä intressiä eikä meillä ole ikinä ollut mitään yhteisiä haaveitakaan. Nyt kun ajattelen, niin en edes tunne puolisoani. Hän on hyvin sulkeutunut eikä kykene keskustelemaan asioista, kuten aikuisten kuuluisi. Hänen elämänsä täyttää työ. Mikään muu ei tunnu kiinnostavan, paitsi alkoholi. Juo sitäkin salaa ulkorakennuksessa tai ystävänsä luona. Minun mielestäni se on lähinnä humalahakuista, sillä kaikki kelpaa mitä kaapista löytyy.

Puolisoni on hyvin hemmoteltu ainokainen, joka menee täysin lukkoon hankalan tilanteen tullessa. Yleensä vain pakenee paikalta ja kaikki asiat lakaistaan maton alle. Olen todella ahdistunut tilanteesta, ollut jo vuosia. Pitäisi vain rohkaistua, lähteä ja jatkaa omaa elämää toisaalla.

Tuskin miehesikään aikanaan on ihastunut miesvihapalstalla makaavaan naiseen, joka ruikuttaa miehestään netissä. 

Tee lähiympäristössä kävelyretkiä, nykyään on hyviä polkuja vähän joka paikassa. Vuokramökki aluksi.

FB:ssä on ryhmä Vaellusseuraa. Se ei ole seuranhakuryhmä siinä mielessä kuitenkaan.

Mun mies oli myös kiinnostunut lopulta enemmän keikoista ja festareista,, minä kodista ja mökkelustä, ulkoilusta ja liikunnasta.

Oikeasti hän oli kiinnostunut alkoholista, ja nuo kaikki oli paikkoja joihin se kuului. Ja ulkoilu on hankalaa krapulassa, ja mökillä pitää olla ajokunnossa. Ja omakotitalossa ei voi olla kaikki sunnuntait krapulassa.

Eli meillä ei ollut niinkään harrastukset erilaiset, kuin aivan eri arvot ja elämäntapa. Mä raitis ja hänelle alkoholi tärkein. Siksi ero.

Mieti mikä teidän ongelma oikeasti on. Voi osa eri harrastuksia ja silti yhteistä. Mutta onko teillä yhteistä?

Edellinen: mulla on nykyään itsellä talo ja piha. Olemme eronneet. Ex bilettää edelleen ja asuu kerrostalossa.

Vaella lasten kanssa.

Tuohan tarkoittaa, että mies on pysynyt entisellään, mutta sinä olet muuttunut. Sitten toivot, että miehesi muuttuu samaan suuntaan kanssasi. Minusta se on aika kohtuutonta. Sinuna liittyisin johonkin vaellusporukkaan ja vuokraisin kesäksi mökin. Ei parisuhteessa tarvitse kaikkea tehdä symbioosissa.

Ihmettelen näitä tyyppejä, jotka roikkuu juoppojen ja täysin eri asioista kiinnostuneiden kumppaneiden kanssa suhteessa vuodesta toiseen. Pahimmalta kuulostaa nämä sulkeutuneet äijät, joita niiden muijat ei tunne kuin ulkonäöltä. Mikä ihme teitä pitää yhdessä. Kyllä parisuhteessa pitää olla hyvä keskusteluyhteys ja yhteiset arvot ja tavoitteet. Eihän siitä muuten mitään tule. Ainakin meillä olemme miehen kanssa parhaat ystävät ja juttelemme kaikesta maailman ja taivaan väliltä toisillemme. Ei nyt koko ajan kyhnätä kylki kyljessä, mutta viihdymme yhteisissä puuhissa.