Lue keskustelun säännöt.
Ystävä tuhoon tuomitussa suhteessa - ottaako esille?
04.08.2019 |
Hyvä ystäväni jo pidemmältä ajalta on vasta aloittanut uuden suhteen. Mies vaikuttaa muuten ihan mukavalta, mutta on vasta eronnut pienen lapsen isä. Ystäväni ei pidä lapsista eikä niitä myöskään halua, ole koskaan halunnut. Nyt kuvittelee että voi saada vakavan suhteen miehen kanssa ja pysytellä lapselle etäisempänä, ei siis halua olla missään roolissa lapsen osalta. Lapsi on kuitenkin todella pieni ja ymmärtääkseni puolet ajasta isällään, eli ei oikein pysty pidemmän päälle välttelemäänkään lasta, varsinkin kun muuttavat yhteen. Ystäväni ei osaa olla lasten kanssa kovin luontevasti mutta kertoi että eihän hänen lapsen kanssa tarvitse olla, kun mies hoitaa. Kaikki uusperhekuviot jotka olen nähnyt on kyllä menneet niin että miehen uusi vaimo kyllä lopulta hoitaa lasta joka tapauksessa :(
Pitäisikö asiasta jutella ystävän kanssa, että isän puolisona hänestä tulee kuitenkin jonkinasteinen vanhempi jos on vakavissaan miehen kanssa, ja että hänet tuntien en usko sen tekevän häntä onnelliseksi? Vai antaa ajan kulua ja ystävän tajuta asia itse? On vaan jo sen ikäinen että jos pidempään katselee tilannetta ja tajuaa vasta myöhemmin asian, voi olla liian myöhäistä löytää hyvää miestä... Ystäväni kun on nyt vielä sen ikäinen ja viehättävässä kunnossa, että voisi nyt vielä löytää hyvän, lapsettomankin miehen. :( Pelkään että hänestä tulee onneton eikä uskalla erota kun ajattelee ettei välttämättä löydä uutta :( nyt katselee suhdetta vielä ihan vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Vielä kun muuttavat yhteen niin suhteesta on vielä vaikeampi irrottautua..
Kommentit (12)
Kyllähän voit siitä keskustella, että onko hän varmasti pohtinut asiaa joka kantilta ja että yhteenmuuton myötä on mahdotonta pysyä lapsesta täysin etäällä ellei asu muualla silloin kun lapsi on isällään. Ja pidemmän päälle olisi aika outoa, jos uusi kumppani ei osallistu millään tavalla, onhan niitä kaikenlaisia juhlapäiviäkin tulossa vuosien varrella.
Mutta tiedän kyllä pareja joissa nainen ei ole halunnut lapsia ja kuitenkin on ihan hyvin mennyt vaikka miehellä pienetkin lapset. Eli ei se ole mielestäni tuhoon tuomittu, täytyy vain ymmärtää että lapsi/lapset tulevat olemaan kumppanin elämässä aina prioriteetti 1 (toivottavasti). Siinä ei voi vetää mustasukkaisuuskohtauksia tai muutakaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen ystäväsi on? Entä mies?
Ystäväni on 33, mies 39.
Toiselle vastanneelle, vähän vaikuttaa siltä että kuvittelee lapsen olevan ihan sivutekijä koko hommassa, eikä miehen ykkönen.. on myös tuntemani mukaan aika huomionhakuinen suhteessa. Siksi pelkäänkin koko homman puolesta.
ap
Kai hänelle voisi ihan suoraan sanoa, ettei lapsen ohi pääse millään. Tervevaistoiselle miehelle se lapsi tulee olemaan nro 1.
Ystäväsi on ymmärrettävä, että mies on jatkuvasti tekemisissä exänsä kanssa lapsen kautta. Sitä enemmän mitä pienempi lapsi.
Miksi sun pitäisi puuttua ystäväsi suhteeseen? Anna tehdä, mitä lystää. Ei ole sun asiasi päättää.
En lähtisi puuttumaan. Kyllä hän ajan myötä ihan itse huomaa, onnistuuko hänen suunnitelmansa vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni ystäväsi on käytävä nuo keskustelut sen miehen, ei sinun kanssasi. Jos mies yhtään on kiinnostunut lapsestaan, mies kyllä tekee naisystävälle selväksi, mitä lapsen kanssa oleminen vaatii.
Vastarakastunut tuskin kuuntelee ystävää, vaan hakkaa päätään seinään, kunnes huomaa ettei voikaan valloittaa isää lapselta. Suututat vain ystävän, jos yrität pudottaa häntä todellisuuteen sieltä pilvilinnoistaan. Sitten hän tulee tänne katkerana tilittämään, kuinka ystävä yrittää pilata uuden parisuhteen ja pohtii haluatko kenties miehen itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sitä pitää sitten seurata sivusta.. ja sitten olla kuunteleva olkapää jos/kun homma kosahtaa :( toivottavasti ei liian myöhään..
Hyvänä ystävänä tekisi vaan mieli yrittää auttaa ystävää että ymmärtäisi miten iso riski tuo suhde on.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kai sitä pitää sitten seurata sivusta.. ja sitten olla kuunteleva olkapää jos/kun homma kosahtaa :( toivottavasti ei liian myöhään..
Hyvänä ystävänä tekisi vaan mieli yrittää auttaa ystävää että ymmärtäisi miten iso riski tuo suhde on.
ap
Ei se ymmärrä, vaikka rautalangasta vääntäisit. Tuollaiset asiat on vain opittava kokemuksella. Paremmin se ystävyytenne säilyy, kun et "yritä estää häntä olemasta onnellinen" niin kuin suhteen epäily helposti tulkitaan. Nimimerkillä kokemusta löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kanssa ainakin saisi tuollaisen suhteen aikaiseksi. En tosin suostu enää naisen kanssa samassa asunnossa asumaan. Silloin kun minulla on lapsiviikko naisella on sitä omaa aikaansa eikä sotkeennu lapsiini millään tavalla. Olen tosin tosi tyytyväinen elämääni näinkin, saa olla todella hyvä kumppani että lähden rakentamaan suhdetta.
Saat toki ottaa esille. Ehkä kaikille ei toimi suhde jossa on jo lapsi tai uusperhekuviot.
Minkä ikäinen ystäväsi on? Entä mies?