Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että sovussa eroaminen on kamalampaa kuin riidoissa eroaminen
04.08.2019 |
Meillä 20 vuotinen hyvä liitto takana. Ollaan samalla aaltopituudella oltu aina ja meillä on ollut kivaa. Lapset kasvatettu aikuisiksi ja matkusteltu ym. Viimeisen vuoden aikana jotain kuitenkin on tapahtunut. Romanttinen rakkaus kuoli. Oltiin kuin maailman parhaimmat kämppikset. Tehtiin yhä juttuja yhdessä ym. Yks päivä vaan huomasin ajattelevani, että milloinkahan ollaan viimeksi edes halattu, saatikka pussattu seksistä nyt puhumattakaan. Otin asian puheeksi ja juteltiin pitkään ja tehtiin ratkaisu, että otetaan ainakin aikalisä yhteiselosta.
Se päätös satutti meitä kumpaakin. Itkettiin molemmat, itken tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessani, mutta se oli oikea ratkaisu. Kumpikin haluaa nähdä maailmaa omalla tavallaan ja nyt on asunnot haussa. Epäröin toisinaan ja mieskin epäröi ja taas keskustellaan. Eniten jännitän sitä hetkeä, kun olen ensimmäistä kertaa yötä omassa asunnossani.
Seikkailunhaluni on kuitenkin kovempi ja olenkin päättänyt lähteä ihan yksin matkalle. Voi olla hyvin mahdollista että vuoden tai kymmenen päästä ollaan takaisin yhdessä. Olispa kristallipallo...
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas niin toivoisin, että pystyisimme tuohon. Tiedän oikein hyvin, että meidän pitäisi erota. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta, ja meilläkin viimeisen vuoden aikana kaikki romanttiset tunteet ovat kuolleet ihan täysin, vaikka arki muuten on ok. Mies vaan ei eroa halua, luulee asioiden vielä muuttuvan. Itse tiedän että niin ei tule käymään (erilaisia kausia on ollut ennenkin, mutta nyt tunteiden puute on syvää ja totaalista). Minä haluaisin jotenkin saada miehenkin näkemään asian niin, että ero hyvissä väleissä olisi lopulta paras hänellekkin, mutta tiedän että aiheutan vain hirveän riidan. Ja sitä en yhtään jaksaisi.