Lue keskustelun säännöt.
Heitin kebabit miehen naamalle
02.08.2019 |
Harkitusti heitin. Hävettää. Fyysisen koskemattomuuden raja ylittyi eka kertaa. Älkää pliis mollatko - vertaistukea/järkeviä kommentteja etsin ja siksi kirjoitan tänne.
Vauva täytti juuri vuoden. Alotin vähän aikaa sitten töissä ja mies on ollut pari kuukautta kotona vauvan kanssa. Mies oli illalla ulkona, makasi sohvalla pienessä humalassa kebabin kanssa ja katsoi leffaa. Ei katsonut mua kun puhuin/valitin hänelle, kippasin lautasen. Se nousi seisomaan ja kysyi pitäiskö hänen lyödä mua, uhkasi. Sanoi, että nöyryyttävää, kun heitetään ruokaa naamalle. Miehellä on väkivaltainen tausta mutta ei ikinä läheisiä kohtaan. Hän on puhunut taustastaan mutta nyt eka kertaa tajusin pelätä, mieskin sanoi että se näkyi mun silmistä. Hän oli tosi järkyttynyt, et eka kertaa tuli tällanen et hän uhkasi läheistä. Lapsi nukkui yöunilla, normaalilla puheäänellä käytiin tää keskustelu- hänestä tuntui etten rakasta häntä enää jne. En yhtään aatellu itä tehdessäni miltä toisesta tuntuis saada ruuat naamalle. Ei ollut kuumaa, jonka takia mies sanoi mun tarkoitus ei ollut satuttaa vaan nöyryyttää.
Mies hoitaa meidän ostokset ja kokkaa ruuan, siivoaa myös paljon - myös nyt kun on kotona vauvan kanssa. Mulla isommat "taustaprojektit" (vaatehuolto, päiväkoti jne).
Miehellä on alkoholiongelma, vähintään joka kuudes päivä pitää juoda ja yleensä pari ei riitä. On kuitenkin koko yhdessäloaikamme, useamman vuoden aikana, vähentänyt. Jos omaa rahaa ei ole ottaa yhteiseltä taloustililtä. Vauvaa hoitaessaa ei ole humalassa, joskus on ottanut pari. Nyt meinasi äitinsä vierailun jälkeen alottaa (taas kerran) elämäntaparemontin. Olin pettynyt siitä, että se menikin juomaan.
Oli ollut vähän rankka päivä, miehellä varsinkin, mutta ei riitaisa. Anoppi oli siis meillä pari päivää - ihana tyyppi, mutta siihen liittyen oli ollut jännitteitä. Loukkaannuin, kun mies baarista tullessa alkoi että kelle tekstaan, tekstaan nykyään niin paljon iltaisin, petänkö häntä. Seksiä ei oo pitkään aikaan ollu. Lopettelen imetystä, ehkä hormonit mulla senkin takia sekaisin. Toivon että imetyksen lopettamisen myötä seksihalut palais.
Olen aiemmassa suhteessa paiskannut lautasen lattiaan, harkitusti. Silloin oli turhautuminen tilanteeseen kun suhteen ongelmat jatkuivat, vaikka yritettiin niitä ratkaista.
Mieti soittoa väkivallan tekijän linjalle. Jos mies ois heittänyt ruuat mun naamalle oisin ollu tosi shokissa, kokenut et mun kimppuun on hyökätty. Mitä mä oikein aattelin, et voi toiselle tehdä noin? Tän sanoinkin miehelle heti eilen.
Kommentit (45)
Tee itsellesi jotain, ettei tuo tule toistumaan. Joku kerta se mies ei sun sekoiluja katso ja sitten sulla on nassu kipeä. Sen jatkuvan tekstailun voisit myös lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään vertaistukea et minulta saa, käyttäytymisesi oli todella törkeää. Ruokien heitto naamalle johtaa vain isompiin pahoinpitelyihin, toivottavasti mies tajuaa jättää sinut ja ottaa lapsenne mukaan. Väkivaltaisessa suhteessa ei kannata kenenkään pysyä.
Mikä hiton alkoholiongelma tuo on että kerran viikossa ottaa muutaman? Itse ottaisin kyllä enemmän jos tällainen nainen olisi seurustelukumppanina, kun lukemani mukaan mies tekee kotityöt, ei saa seksiä ja kaiken lisäksi sinä tekstailet kaiket illat joillekin muille. Näköjään henkinen väkivalta alkanut osaltasi eskaloitua fyysiseksi, kohta varmaan saamme lukea lehdistä kun olet puukottanut miestäsi ja vetoat itsepuolustukseen.
Itse heitin jugurttikastikkeen vaimon naamalle.
Vierailija kirjoitti:
Itse heitin jugurttikastikkeen vaimon naamalle.
Sama. Saattoi mennä vahingossa osittain myös vaimosi rinnuksille. Noh, näitähän sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite koin kyllä että se mun "jatkuva tekstailu" on ollut esim. 1v-synttäreiden järjestelyä, hänen äidin synttäreiden järjestelyä. Mutta kiitti suorasta ja "ei-mollaavasta" kommentista - kyllähän sitä pitää pohtia ja toimintaa muuttaa, jos toisella on parisuhteessa sellainen olo et jatkuvasti tekstaan enkä huomioi. Ja tuota nimenomaan mietin, että en voi tuollasta enää tehdä. Ettei tilanne eskaloidu. Ei sitä kukaan halua.
Sinulla näyttää olevan vaikeuksia hallita impulsiivisuuttasi. Oletko harkinnut psykterapiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ite koin kyllä että se mun "jatkuva tekstailu" on ollut esim. 1v-synttäreiden järjestelyä, hänen äidin synttäreiden järjestelyä. Mutta kiitti suorasta ja "ei-mollaavasta" kommentista - kyllähän sitä pitää pohtia ja toimintaa muuttaa, jos toisella on parisuhteessa sellainen olo et jatkuvasti tekstaan enkä huomioi. Ja tuota nimenomaan mietin, että en voi tuollasta enää tehdä. Ettei tilanne eskaloidu. Ei sitä kukaan halua.
Joskus voi tulla tilanteita että pitää vaikka tekstata intensiivisesti. Mutta näitä ei tule usein ja sitten kun tulee, niin kerro se miehellesi, että olet juuri keskustelemassa henkilön X kanssa asiasta Y ja menee noin puoli tuntia yms... Nimittäin vaikka se sinusta katsottuna on ihan tärkeä asia mitä hoidat, niin ei se toisesta siltä välttämättä näytä.
Ja tee ihan oikeasti jotain tuolle vihan hallinnallesi, on vain ajan kysymys kun joko mies lyö takaisin tai lähtee kävelemään.
Lievä pahoinpitely. Sovi asia ja vähennä itse alkoholia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät kebabit meni hukkaan :( mulle olis maistunu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vähennä alkoholia" ... No, en itse juurikaan juo. Absolutistikaan en kyllä ole.
Isommat taustaprojektit (Vaatehuolto, päiväkoti, jne) = Tarhavaatteiden nimikointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Vähennä alkoholia" ... No, en itse juurikaan juo. Absolutistikaan en kyllä ole.
Sitten lienee puhtaasti vihanhallintaongelma, josta joku taisi mainita. Alkoholi laukaisee naisilla herkemmin kuin miehillä, sietokyky alempi, eikä tarvitse olla kohtuukäyttöä enempää.
Kiitos myös tuosta "Lievä pahoinpitely" -nimikkeestä. Antaa mittasuhteet asialle, puolin ja toisin. Jos joku ventovieras vaikka baarissa tekisi noin, niin syytteenhän siitä vois nostaa. Tai siis sama lakihan se siis on tutuille ja tuntemattomille...
Kyllä tässä ap:n kannattaa ihan itse mennä peilin eteen hetkeksi istumaan ja miettimään, mitä tuli tehtyä ja kuinka aikoo jatkaa. Sitten rauhassa keskustelua puolison kanssa. Ihan turha tulla revittelemään puolison 'väkivaltaisesta taustasta', kun olet juuri äsken itse ollut se väkivaltainen puolisko.
Pyydä anteeksi. Teit väärin.
Toivottavasti välinne paranevat.
"Isommat taustaprojektit (Vaatehuolto, päiväkoti, jne) = Tarhavaatteiden nimikointi."
No tuokin, mutta myös ns. metatyö... uusien hommaaminen, vanhojen kierrättäminen sekä kaikki byrokratia, tarhapaikan haut, lääkärit mutta ideana siis että mulla kotitöistä enemmän kontolla isommat, ei-päivittäiset (ikkunoiden pesut tai lattioiden, hyllyjen & kylpyhuoneen lattioiden pesu,) Enimmäkseen mä hoidan pyykit. Tietty itekin tiskaan ja välillä laitan ruokaa, käyn kaupassa. Mies myös tykkää ruuanlaitosta, haluaa enimmäkseen tehdä sen. Tiskata saisin kuulemma enemmän... on puhuttu siitä että kummallakin on olo et tekee enemmän kotitöitä kuin toinen ja että toinen ei arvosta sitä, mitä tekee. Ja mistä pienistä jutuista tulee arvostettu olo. Miehelle esim. siitä että oon tiskannu tai tyhjentäny ruokailuvälineet kuivumasta (jota inhoaa) eli tuollaista pitäisi nyt tehdä enemmän ja panostaa parisuhteeseen muutenkin.
Hieno tulevaisuus lapsella, molemmat vanhemmat ovat väkivaltaisia...
No, nayttaa kuitenkin silta etta pystyitte erittain rakentavasti puhumaan tilanteesta ja se jarkytti teita molempia. Eli se on ainakin hyva puoli. En tekisi tasta karpasesta viela harkasta. Toki voit soittaa tuolle linjalle, saat sielta varmasti apua ajatustesi jasentelyyn. Hyvahan nama on jo heti alkuun kasitella loppuun, ennen kuin eskaloituvat.