Arvostele!

perustelu: mitäs me muiden sydämistä, runo on henkilökohtaista, vaikka koskettaisi kaikkia

Tekstinä kaipaisi vielä hiomista, ilmaisullisuutta ja persoonallisuutta.

voi viitata myös toiseen henkilöön, siihen joka on jäädyttänyt kertojan sydämen.

Ihan nätti runo, tosin ei kovin omaperäinen ja etenkin eka säkeistö vähän ontuu: luonnon kosketus on hämärä ja epämääräinen. Minä laittaisin vaikka " kylmän" tai " talven" tai " hallan" , niissä parempi symboliarvo. Samoin tuo karahka tökkii, en löydä perustelua sille, tuntuu vain tyhjälle synonyymille vääntyneelle oksalle. Siihen etisisin mieluummin kuvailevan sanan: kiero, polulle pudonnut, hauras tms.

Tokastakin säkeistostä korvaisin jonkin noista elämistä muulla, on liikaa toistaa se joka rivillä.

Vierailija:

Vääntynyt oksa

karahka

jäätynyt luonnon kosketuksesta

Muistuttaa elämästä

elämättä jättämisestä

senkin sisällä piilee vielä pisara elämää

Kuiva puu

kylmä

niin kuin minunkin sydämeni

rikkouttuu kosketuksesta

Sano taas ne sanat

sanat jotka tietävät

tietävät miten näännytetään

näännytetään elämältä



Rakasta minun ruumiini hajalle

rakasta järkeni

rakasta mieleni

kadoksiin



Tee minulle oikeutta

anna minun unohtaa

jättää elämättä

hyvällä omallatunnolla

kyllä lukija ymmärtää vähemmälläkin ja jos ymmärtää toisin kuin tarkoitit, mitä sen on väliä. Ainesta on, joten hio, hio ja vielä kerran hio.

huh, huh

Vierailija:

Sano taas ne sanat

sanat jotka tietävät

tietävät miten näännytetään

näännytetään elämältä (elävältä?)

enemmän kuin lyriikkaa. Sellaisena ihan jees.