Otin yhteyttä perheneuvolaan.

tiimi pohtii yhdessä kuka ottaa asian hoitaakseen. Sen jälkeen ottavat yhteyttä ja sopivat tapaamisen vanhempien kanssa. Yhteistyössä katsotaan sitten jatko.



Hyvä, että otit yhteyttä jos asia vaivaa sinua!

a) mikä lapsella on hätänä,

b) mitä perheneuvolassa tehdään (terapiaa?, minkälaista?) ja

c) tuputetaanko lapselle lääkitystä

voihan olla että kyse on vaan tyttösi luonteesta joka ehkä vaikeassa iässä tulee korostuneesti esiin. itse olen aina ollut syrjäänvetäytyvä enkä ole osannut itseäni puolustaa. nyt omia lapsia saatuani olen muuttunut ja löytänyt itsevarmuutta :)



toisaalta onko teillä kotona jotain ongelmia jotka voisivat vaikuttaa? tai jos lapsi käy päikkärissä, voisiko siellä olla jotain?



Olethan rajannut kaikki fyysiset sairaudet pois? oma lapseni oli pitkään kuin " veltto makarooni" , semmonen haluton ja väsynyt, itkeskeli... lääkärin mielestä mikään ei ollut vialla, kunnes lopulta huomattiin paha anemia.

En tiedä paikkakuntasi tilannetta, mutta tiedän paikkakuntia, missä odottelu on venynyt niin, että lapset on ollut pakko ottaa huostaan, kun äiti ei ole saanut tarvitsemaansa apua, vaikka oli pyytänyt. En siis tarkoita, että teillä kävisi niin, mutta jonot on pitkiä ja kiire kova - silloin voi joku unohtua.



Mutta siis jos ja kun pääsette perheneuvolan asiakkaiksi, niin eiköhän heidän psykologit tapaa lastasi ja sinua ja arvioi tilannetta. Saattavat ohjata esim. johonkin terapiaan (ryhmä-, musiikki-, taide- tms. ). Eipä taida olla heidän tehtävänsä jaella lääkityksiä.



Toivottavasti saatte apua tilanteeseen!

Meille syntyi puolisen vuotta sitten toinen lapsi, ja sen jälkeen tilanne on pahentunut. Lapsi on muutenkin rauhallisen ja yksin viihtyvän sorttinen, mutta nyt tuntuu, ettei hän iloitse enää mistään. Tai iloitsee, muttei niin paljon kuin ennen. Myös uhma on jotain ihan kamalaa. Lapsi on kotihoidossa, ennen sisaruksen syntymää oli päiväkodissa.



Googlettelin masennuksen oireita, mutta ei se ehkä sitä kuitenkaan ole. Ehkä tosiaan persoonallisuuden piirteet ovat korostuneet, mutta ovatko liiaksi, sitä en tiedä.



Mä en tiedä, että olenko masentunut. Nettitestien mukaan en, mutta tottahan vauvan kanssa valvominen väsyttää. Pitäisikö minun syödä jotain masennuslääkkeitä, vaikkei olisi oikeasti masentunut, tai mistä erottaa pikkuvauva-ajasta johtuvan väsymyksen (miljoona herätystä esim. viime yönä), ja mistä masennuksen?

Lievään masennukseen vaikuttaa mielestäni myös kalaöljyn syönti!

työntekijöinä on yleensä sosiaalityöntekijä-psykologi -työpari. Perheneuvoloissa ainakin isoimmilla paikkakunnilla työskentelee myös lastenpsykiatriaan erikoistuneita lääkäreitä, mutta kolmevuotiaan kohdalla ei missään tilanteessa harkita mielialalääkitystä. Alussa tavataan koko teidän perhettä, kuunnellaan teidän huolenaiheet ja ne asiat mitkä teillä sujuu hyvin, ja sitten yhdessä suunnitellaan sitä jatkotyöskentelyä. Psykologi saattaa tavata lasta kahden kesken, jona aikana sosiaalityöntekijä tapaa teitä vanhempia. On aika epätodennäköistä, että kolmevuotias saisi jotakin omaa terapiaa, vaan näin pienen ihmisen kanssa se työskentely kyllä tapahtuu koko perheen kanssa. Myös siitä omasta väsymyksestä sun kannattaa rohkeasti puhua penessä. Hyvä että otit yhteyttä! Ihminen, joka vastasi puhelimeen, saattoi olla toimistotyöntekijä, joka vain välittää teidän perustiedot työntekijöille, eikä sen vuoksi ottanut tilanteeseen enempää kantaa.