Hävettää. Purskahdin eilen lääkärin vastaanotolla itkuun

Ne on nähneet kaikennäköistä itkijää.

Mitä menit valittaan, harmittomia?

Oisko sun pitäny puhua jostain muusta siellä?

Ainakin ottavat sitten todesta. Voi hyvinkin pieni stressilääkitys helpottaa tilannetta. Ja lääkärit on nähneet sen kaiken jo harjoitellessa.

Eilen oli sunnuntai, menit siis päivystykseen jonottamaan ja valittamaan jotain "harmitonta"?

Vierailija kirjoitti:

Eilen oli sunnuntai, menit siis päivystykseen jonottamaan ja valittamaan jotain "harmitonta"?

Luulitko että sunnuntaisin lääkärissä käydään vain hengenlähtöä odotellessa?

Ei se mitään. Toivottavasti oli empatiakyvyllä varustettu lääkäri. Ei ole tuollakaan alalla itsestäänselvyys. Tapahtunut on kuitenkin tapahtunutta. Jos joku sinut itkemisestä tuomitseekin niin painukoon itse hiiteen! Ihminen on sekin ja varmasti itkenyt. Hirveyttä on tietää tämä ja silti laittaa toista alas ihan kuin itse olisi erilainen.

Lääkärissä saa itkeä. Minun huoneessani on aina nenäliinoja sitä varten. Niitä kuluu paljon. Voimia sinulle, toivottavasti elämäntilanteesi helpottaa!

Mua hävetti synnytyssairaalassa, pari päivää synnytyksen jäljiltä olin tosi herkillä. Itku alkoi milloin mistäkin syystä. Aloin itkemään siinä tilanteessakin kun lääkäri teki vauvalle tarkistusta ja sanoi, että pitää olla vielä ainakin vrk sairaalassa. Siinä oli lääkäri, lääkäriopiskelija ja kätilö ja kätilö sanoi, että "taidat olla vähän herkillä" ja siitäkös mun itku purkautui eikä siitä tullut loppua.

Silmät turvonneina ja punaisena pillitin siinä ventovieraiden edessä ja kiva mennä käytävän kautta omaan huoneeseen kun käytävä oli täynnä äitejä ja vieraita ja henkilökuntaa. Ja samassa huoneessa oli toinenkin äiti. Ja hänen miehensä välillä. Onneksi oli verho välissä.

Oli aika kamala loppupäivästä hakea käyvältä syömistä kun itkusta ei meinannut tulla loppua ja silmät punaisina ja turvonneina röhisin menemään. Hieman hävetti kyllä. Onneksi ei tartte varmaan kyseisiä henkilöitä nähdä koskaan enää uudelleen, joten ei siitä mun itkun näkemisestä mitään lopullista haittaa tai traumaa kenellekään tullu. Mutta inha tunne tuo kyllä oli kun vaan itketti kokoajan, eikä pystynyt lopettamaan.

ja hitot

KÄÄKS!

Mitä hävettävää siinä on? Ole ennemmin ylpeä siitä, kuinka uskallat näyttää tunteesi. Ei kaikki uskalla.

Ne näkee niitä itkuja toistuvasti ja joutuvat itsekkin itkemään. Hei, lääkärit on ihmisiä ihan kuten me kaikki.

Kyllähän itkeminen nolottaa. 

Minäkin kerran hain rauhoittavia esiintymispelkooni ja keskusteli meni siten, että tuijotin vain lattiaa koko ajan ja itku kurkussa yritin vikistä ongelmaani. Alkoi itkettämään kun se lääkäri oli niin empaattinen ja tuli surku omasta tilanteestani kun kuuntelin itseäni. Muutenkin pillahdan helposti itkuun, jos joku kertoo välittävänsä tai esim. halaa. En kai ole tottunut sellaiseen...

Vierailija kirjoitti:

Eilen oli sunnuntai, menit siis päivystykseen jonottamaan ja valittamaan jotain "harmitonta"?

Tai jos yksityiselle, niin tuskin odotustila täynnä ihmisiä sunnuntaina.

omg

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen oli sunnuntai, menit siis päivystykseen jonottamaan ja valittamaan jotain "harmitonta"?

Luulitko että sunnuntaisin lääkärissä käydään vain hengenlähtöä odotellessa?

Lähes näin Tampereen Acutassa.

Ihan tavallistahan tuo on, itsekin olen itkenyt lääkärissä silkasta stressistä ja jännityksestä. Lääkärissä käy paljon ahdistuneita, väsyneitä, kipeitä ja herkkiä ihmisiä. Toisilla on siellä huoneessa nenäliinat valmiina ja toiset vain tuijottaa typertyneinä. Turhaan häpeät.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kerran hain rauhoittavia esiintymispelkooni ja keskusteli meni siten, että tuijotin vain lattiaa koko ajan ja itku kurkussa yritin vikistä ongelmaani. Alkoi itkettämään kun se lääkäri oli niin empaattinen ja tuli surku omasta tilanteestani kun kuuntelin itseäni. Muutenkin pillahdan helposti itkuun, jos joku kertoo välittävänsä tai esim. halaa. En kai ole tottunut sellaiseen...

<3

Vierailija kirjoitti:

Mua hävetti synnytyssairaalassa, pari päivää synnytyksen jäljiltä olin tosi herkillä. Itku alkoi milloin mistäkin syystä. Aloin itkemään siinä tilanteessakin kun lääkäri teki vauvalle tarkistusta ja sanoi, että pitää olla vielä ainakin vrk sairaalassa. Siinä oli lääkäri, lääkäriopiskelija ja kätilö ja kätilö sanoi, että "taidat olla vähän herkillä" ja siitäkös mun itku purkautui eikä siitä tullut loppua.

Silmät turvonneina ja punaisena pillitin siinä ventovieraiden edessä ja kiva mennä käytävän kautta omaan huoneeseen kun käytävä oli täynnä äitejä ja vieraita ja henkilökuntaa. Ja samassa huoneessa oli toinenkin äiti. Ja hänen miehensä välillä. Onneksi oli verho välissä.

Oli aika kamala loppupäivästä hakea käyvältä syömistä kun itkusta ei meinannut tulla loppua ja silmät punaisina ja turvonneina röhisin menemään. Hieman hävetti kyllä. Onneksi ei tartte varmaan kyseisiä henkilöitä nähdä koskaan enää uudelleen, joten ei siitä mun itkun näkemisestä mitään lopullista haittaa tai traumaa kenellekään tullu. Mutta inha tunne tuo kyllä oli kun vaan itketti kokoajan, eikä pystynyt lopettamaan.

Olen mies joten en ole koskaan ollut vastaavassa tilanteessa kätilön kanssa. Kuitenkin kätilön jossain määrin töksähtävä tokaisu kuulostaa erittäin tutulta siinä mielessä että vastaavia olen kuullut itse sairaanhoitajilta, oli sitten kyseessä julkinen puoli, työterveyspuoli tai mielenterveyspuoli (oli se sitten julkinen tai yksityinen). Vaikka hoitsuille on epäilemättä etu olla jossain määrin käytännön ihmisiä niin voisiko jokin taho opettaa heitä pitämään tätä vääpelipuoltaan vähän piilossa herkissä tilanteissa? Korkeammin koulutetut (joita hoitsut ilmeisesti helposti pilkkaavat) lääketieteen ammattilaiset osaavat huomattavasti useammin ottaa huomioon potilaan lähtökohdat.