Mitta täynnä kerrostaloasumista, tahdon omakotitaloon! Kerrostalosta okt:n muuttaneet, oletteko olleet tyytyväisiä?

Muutin 8 vuotta sitten kerrostalosta omakotitaloon, minä + 2 koiraa. Olen ollut todella tyytyväinen. Olen yökyöpeli, eikä tarvi miettiä häiritsevänsä naapureita jos vaikka haluaa imuroida tai kuunnella musaa yöllä. Koirien kanssa tosi mukava kun voivat olla aidatussa pihassa vapaasti. Kesällä iso piha on ihana oleskeluparatiisi.

No eiköhän se oma rauha vie 100-0 vaikken ok:ssa asukaan.

Mulle kävi just toisinpäin! Ei enää lumitöiyä eikä nurmikon leikkuuta, ihanaa! Sori ohi aiheen meni

Kokemusta on. Viisi vuotta asuin ja olen palannut takaisin kerrostaloon. Ihanan huoletonta nyt. Riippuu tietysti varmaan asuinkumppanista. Exäni, jonka kanssa asuin niin olikin vätys hoitaan taloa.

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on. Viisi vuotta asuin ja olen palannut takaisin kerrostaloon. Ihanan huoletonta nyt. Riippuu tietysti varmaan asuinkumppanista. Exäni, jonka kanssa asuin niin olikin vätys hoitaan taloa.

Olisit maksanut paremmin. 

Minä taas ostin kerrostaloasunnon rinnalle pienen hirsimökin. Nyt asun kesät mökillä ja talvet kerrostalossa. Mökkeilyä harrastan kuitenkin läpi talvin, noin kerran kuussa.

En koskaan kokenut kerrostaloelämää hankalaksi mutta onhan aika ihanaa olla kotonaan aivan vapaasti eikä tarvitse miettiä alakertalaisia tai yläkertalaisia tai seinänaapureita. Pienet asiat ottivat päähän esim. se, että naapuri joka ikinen aamu töihin lähtiessään napautti sen meidän postiluukkumme kiinni (lehdenjakaja jättänyt raolleen) niin, että taatusti lapset heräsivät. En tiedä miksi. Mitä haittaa on siitä, että postiluukku on sentin tai pari raollaan, kun meiltä ei kuulu ääntä eikä hajuja tule (sisäovi kiinni kaiken lisäksi)?

Onhan meillä täällä omakotitalossakin ääntä. Joku käyttää moottorisahaa, traktori kulkee pellolla, kauempana asuvat lapset hyppivät trampalla yömyöhään, mutta mikään niistä ei häiritse. Toisaalta ei häirinnyt kun asuin kerrostalossakaan. En ole koskaan ollut meluherkkä ja esim. jokin pesukoneen ääni ei koskaan saanut suuttumaan. Enemmän ärsytti nämä naapureiden pienet oudot tavat esim. se, että asuttiin samassa talossa vuosikausia ja nähtiin suunnilleen 1-2 kertaa päivässä mutta ikinä ei voinut vastata minun tervehdykseeni. Olen itse introvertti ja ujo, joten ei voi olla syy siihen, ettei voi vastata tervehdykseen, ja töissä selvästi pystyi käymään, kun puku päällä tuli pari kertaa päivässä vastaan.

Tyytyväinen. Pesukoneet saa pyöriä milloin haluaa, vessassa saa käydä kun on tarve. Auton, mattojen pesu onnistuu omalla pihalla.

Kun ei ole harrastuksia, niin pihan hoitoonkin on aikaa. Kuntoilusta käy nurmikon leikkuu, haravointi ja lumenluonti.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi just toisinpäin! Ei enää lumitöiyä eikä nurmikon leikkuuta, ihanaa! Sori ohi aiheen meni

Itselleni taas nuo lumityöt ja puutarhan hoito on oikein mukavaa hyötyliikuntaa. Työkseni istun tietokoneen ääressä päivät pitkät, ja olen huono lähtemään mihinkään varsinaisiin harrastuksiin liikkumaan. Hyvä vaan että saa vähän rehkittyä omalla tontilla. 

Remonttihommiakaan ei ole ollut kun ostin taloni täysin remontoituna. Ja sitten kun jotain tulee, en aio stressata siitä vaan otan ammattilaiset tekemään. (Tämä remonttiasia oli yksi mistä moni mua pelotteli, että miten sinä sinkkunaisena joka ei osaa mitään rakennushommia aiot pärjätä ok-talon kanssa)

- 1

Ok-talossa asuessa joutuu kaiken tekemään itse. Ja jos alueella on häirikkönaapuri, sitä joutuu vain sietämään vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Eräällä alueella asuu mies, joka leikkaa pihanurmikon kolmelta yöllä, arkena. Sitä on kiva 2-3 tuntia kuunnella ennen töihin lähtöä. Toisessa paikassa naapurin teini hakkaa rumpuja autotallissa milloin haluaa. Jytke kuuluu sadan metrin päähän ja seinien läpi naapureihin. Ja ihan erikseen ovat pihaa kaatopaikkana ja tietä pysäköintipaikkana käyttävät laajat suvut, joilla ei ole säännöllistä työaikaa ja joilla käy epämääräisiä vieraita. Ja maaliin ammuskelijat, joiden maali on pensasaitaasi vasten.

Kerrostalosta häiriköt saa pihalle yhtiökokouksen päätöksellä omistusasunnostakin.

Yksitoista vuotta sitten muutimme rakentamaamme omakotitaloon lähiön kerrostalosta. Elämä on ollut juuri niin mahtavaa kuin haaveilimmekin. Olen asunut myös keskustan kerrostalossa ja ihan yhtä paskaa sekin oli kuin lähiössäkin.

Nyt on oma rauha ja vaikka lähinnkauppa on parinkymmenen kilsan päässä, niin kaupassa vii käydä matkalla töistä kotiin.

Pihahommat tuovat mukavaa puuhaa elämään. Ei tarvitse kehitellä maksullista ajankulua saleilla, leffoissa tai kahviloissa/ravintoloissa.

Talvikin on mukavaa aikaa omakotitalossa. Traktorilla lumityöt jonka jälkeen takat päälle ja sauna lämpiämään. Kesäisin voi hengata ulkona ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä.

En palaa enää koskaan taajamien kerrostaloihin jos saan valita

Omäkoti kaupunkialueella ei ole omakoti. Omakoti maaseudulla on autuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi just toisinpäin! Ei enää lumitöiyä eikä nurmikon leikkuuta, ihanaa! Sori ohi aiheen meni

Itselleni taas nuo lumityöt ja puutarhan hoito on oikein mukavaa hyötyliikuntaa. Työkseni istun tietokoneen ääressä päivät pitkät, ja olen huono lähtemään mihinkään varsinaisiin harrastuksiin liikkumaan. Hyvä vaan että saa vähän rehkittyä omalla tontilla. 

Remonttihommiakaan ei ole ollut kun ostin taloni täysin remontoituna. Ja sitten kun jotain tulee, en aio stressata siitä vaan otan ammattilaiset tekemään. (Tämä remonttiasia oli yksi mistä moni mua pelotteli, että miten sinä sinkkunaisena joka ei osaa mitään rakennushommia aiot pärjätä ok-talon kanssa)

- 1

Tämä juuri! Työskentelen itsekin koneen äärellä ja olen todella huono lähtemään liikuntaharrastuksiin. Nurmikon leikkuu, haravointi, lumityöt jne. on mieluisaa puuhaa mulle, ja toimivat hyvin arkiliikuntana.

Kaikki pelottelevat juurikin remppahommilla, ja että "ok-talossa pitää olla kokoajan tekemässä jotain pikkuhommaa". En osaa nikkaroida juuri mitään, mutta olen motivoitunut opettelemaan. Olen myös valmis ostamaan palvelut ammattilaisilta.

Haluaisin myös tietää, mitä nuo ok-talossa "kokoajan tehtävät pikkuhommat ja työt" ovat. Osaatko tai osaako joku täällä sanoa? Kun niistä niin kovin pelotellaan :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on. Viisi vuotta asuin ja olen palannut takaisin kerrostaloon. Ihanan huoletonta nyt. Riippuu tietysti varmaan asuinkumppanista. Exäni, jonka kanssa asuin niin olikin vätys hoitaan taloa.

Olisit maksanut paremmin. 

Maksoin itseni kipeäksi isommilla tuloillani, kun kaikki remontit teetettiin ja muutenkin maksoin kaikkea. Nyt yksin lasten kanssa elintaso ei tippunut yhtään, kun ei ole loista elätettävänä.

Vierailija kirjoitti:

Yksitoista vuotta sitten muutimme rakentamaamme omakotitaloon lähiön kerrostalosta. Elämä on ollut juuri niin mahtavaa kuin haaveilimmekin. Olen asunut myös keskustan kerrostalossa ja ihan yhtä paskaa sekin oli kuin lähiössäkin.

Nyt on oma rauha ja vaikka lähinnkauppa on parinkymmenen kilsan päässä, niin kaupassa vii käydä matkalla töistä kotiin.

Pihahommat tuovat mukavaa puuhaa elämään. Ei tarvitse kehitellä maksullista ajankulua saleilla, leffoissa tai kahviloissa/ravintoloissa.

Talvikin on mukavaa aikaa omakotitalossa. Traktorilla lumityöt jonka jälkeen takat päälle ja sauna lämpiämään. Kesäisin voi hengata ulkona ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä.

En palaa enää koskaan taajamien kerrostaloihin jos saan valita

Tämä kuulostaa täydelliseltä. Juuri siltä, mitä toivon!

Ap

Hyviä puolia:(riippuu luonnollisesti siitä talosta mistä muutti ok-taloon, ja siitä ok-talosta johon muutti)

Eli plussat. 

-Oma lupa - kukaan ei tule kieltämään eikä heristelemään sormea, kun teen kotona sitä mitä haluan tehdä. Kukaan ei puutu ystävieni tupakointiin, eikä valita mistään mitä KOTONANI teen.

-Avaimettomuus. -edellisessä kt:Ssä oli eri avain joka helkkarin paikkaan, ulko-ovi, asunnon ovi, pesutupa, kuivaushuone, kylmäkellari, kanakoppivarasto, ja vaikka sama avain kävikin osaan ovista, silti se jatkuva kaivaminen ärsytti VARSINKIN kun perässä kulki aina joku paukuttelemassa suurieleisesti ovia kiinni.

-Naapurit. -naapurit eivät häiritse, eivät puutu ja naputa kun ulko-ovi on auki 3 sekuntia, kun laitan pyörän lukkoon, kun pyörä on 2 minuuttia alaovien edessä, kun käyn vain hakemassa kotoa unohtuneen reppuni jne.

-Roskien vienti -roskis oli tietysti sillä puolella taloa jonka ohi ei tullut kuljettua vahingosakaan, joten roskat piti aina erikseen roudata. 

-autopaikka- nyt saan ajaa auon ihan mihin mua huvittaa, ja kesällä säilytänkin sitä oven edessä. Talvella auton saa lämmitykseen painamalla sisällä kaukosäätsimestä nappia. Ei enää kilsan päähän ramppaamista kun unohti katsoa onko ajastin oikein ajastettu.

- Lumityöt ja nurtsinleikkuu. -Nyt ne lumityöt on oikeasti tehty silloin kun minä olen ne tehnyt, eikä kukaan kasaa autoni taakse lunta metritolkulla. Jouduin usein talvella kolaamaan ja harjaamaan itse itselleni tietä aamuisin, kun sitä ei ollut kukaan tehnyt. 

- Talkoiden puuttuminen.- Vaikka en osallistunutkaan enää viimeisinä kt-vuosina talkoisiin vitttumaisten naapureiden takia, niin murhaavia katseita siitä kyllä tuli. Nyt saa hoitaa omaa pihaa, haravoida jne silloin kun se itselle sopii, ilman että kukaan käskyttää päällystönä selän takana, ja jos ei huvita, se ei kiinosta ketään muuta kuin minua.

- Ulos pääsee oikeasti niin että avaa oven, ja on terassilla. Tämä helpottaa noh, kaikkea. MAttojen tuuletusta, vaatteiden kuivumaan laittoa ulos, roskat voi nostaa ulos ilman että tarvitsee heti lähteä viemään niitä, jne.

Yritin miettimällä miettiä miinuksia, ja löysin yhden; sen että kun kustannukset nousee, ne nousee kaikki omasta pussista. Myöskään ihan kaikkeen ei pysty varautumaan, kun jotain hajoaa, ja se pitää korjata/korjauttaa.

Summasummarum, mua ei koskaan haitanneet naapurien äänet, ja eläminen, mutta jos minusta kuului koskaan mitään, tai näkyi, niin aina joku kommentoi ja valitti. Eli parasta ok-asumisessa on se että kukaan ei valita!

Omakotitalo ei ole mikään tae siitä etteivät naapurit häiritse. Toki jos tontti on jossakin hevonkuusessa, niin sitten. Normaalissa kylä/kaupunkiympäristössä naapuriksi voi sattua minkälainen mölyepeli tahansa.

Asun uudehkon rivarin päätyasunnossa ja tämä on minulle juuri sopiva tähän elämäntilanteeseen, olen 65-vuotias. Lumitöitä teen vain porrasedustasta, ruohonleikkuuta vain hiukan, koska iso terassi.

Omakotitalo oli ihana, kun lapset asuivat kotona, nyt kauhulla muistelen ison pihan hoitoa, jatkuvaa nurmikon leikkuuta.

Kaikissa asumismuodoissa puolensa, mutta oman kokemukseni mukaan rivitalo huonoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi just toisinpäin! Ei enää lumitöiyä eikä nurmikon leikkuuta, ihanaa! Sori ohi aiheen meni

Itselleni taas nuo lumityöt ja puutarhan hoito on oikein mukavaa hyötyliikuntaa. Työkseni istun tietokoneen ääressä päivät pitkät, ja olen huono lähtemään mihinkään varsinaisiin harrastuksiin liikkumaan. Hyvä vaan että saa vähän rehkittyä omalla tontilla. 

Remonttihommiakaan ei ole ollut kun ostin taloni täysin remontoituna. Ja sitten kun jotain tulee, en aio stressata siitä vaan otan ammattilaiset tekemään. (Tämä remonttiasia oli yksi mistä moni mua pelotteli, että miten sinä sinkkunaisena joka ei osaa mitään rakennushommia aiot pärjätä ok-talon kanssa)

- 1

Tämä juuri! Työskentelen itsekin koneen äärellä ja olen todella huono lähtemään liikuntaharrastuksiin. Nurmikon leikkuu, haravointi, lumityöt jne. on mieluisaa puuhaa mulle, ja toimivat hyvin arkiliikuntana.

Kaikki pelottelevat juurikin remppahommilla, ja että "ok-talossa pitää olla kokoajan tekemässä jotain pikkuhommaa". En osaa nikkaroida juuri mitään, mutta olen motivoitunut opettelemaan. Olen myös valmis ostamaan palvelut ammattilaisilta.

Haluaisin myös tietää, mitä nuo ok-talossa "kokoajan tehtävät pikkuhommat ja työt" ovat. Osaatko tai osaako joku täällä sanoa? Kun niistä niin kovin pelotellaan :)

Ap

Uusi tai uudehko talo on käytännössä remppavapaa kymmeniä vuosia. Vanhemmassa talossa on sitten vaikka ja mitä, ja mitä vanhemmaksi  menee, sitä enemmän löytyy yleensä "luonnetta", eli jotkut paikat ovat jatkuvasti ainakin tarkkailun alla. 

Riippuu tosi paljon myös millainen talo on. Ulkopuolen takastaminen kannattaa tehdä 2x vuodessa, eli katto on hyvin paikallaan, eikä ole ottanut osumaa, mahdollien välikatto tarkastetaan, samoin alapohja jos talossa on korkea kivijalka ja sinne pääsy, tai tarkastusluukku. Mitä kuuluu ulkoverhoilulle? Onko räystäät kunnossa, onko tarvetta tyhjentää lehdistä ja muusta moskasta?

Terassit/portaat/kaiteet, ihan turvallisuustekijä että ovat kunnossa. Onko salaojakaivot? Tarvitsevat huuhtelun kerran vuoteen ehkäpä? Likakaivon tyhjennys, kerran vuoteen, näkee nostamalla kantta onko täynnä. Nuohous, jos on tulipesiä. Jos viemäröinti, kv-putket, vesikiertopatterit, ja katto ovat uudehkoja, ei tule mitään isoa remppaa yllättäen, jos ovat vanhoja, niin seuraaminen tarkkaa, ettei vuoda mitään mistään. 

Tuossa nyt jotain.

Jatkuva nikkarointi on sitten joko tosi vanhan ja huonokuntoisen talon tulipalojen sammutteluja, koska mikäli asia hoidetaan kerralla kuntoon, ei sitä tarvitse jatkuvasti olla nikkaroimassa. Sitten jos huvittaa uusia keittiö tai vaihtaa tpaetit jatkuvasti, niin sitä en laskisi pakolliseeksi työksi.

Joo muutettiin vaimon painostuksesta, kun oltiin saamassa toista lastamme. Piti kuulemma olla tilaa ympärillä. Nyt mä kesät ajan nurmea ja talvet teen lumitöitä. Joka kevät kattoa pitää paikkailla uusilla tiilillä ja joka syksy öljylämmityksessä on joku vika. Vaikka sitä kaivattua tilaa on nyt ympärillä vaikka kuinka, niin silti - aivan samalla tavalla - pitää lähteä aina jonnekin vapaapäivänä. Ei tässä juuri koskaan jäädä nautiskelemaan tilasta, vaan mennään jonnekin muualle.