Lue keskustelun säännöt.
Mies oli laittanut kaikkein rakkaimman lasikulhoni gerbiileillemme kylpyhiekka-astiaksi
29.07.2019 |
Ajatus oli kaiketi hyvä mutta harmittaa silti. Mies sanoi että gerbiilivauvamme ovat jo sen verran isoja että vanha astia oli liian pieni, eikä ajatellut sen kummemmin, valitsi vaan sopivimman mallisen ja kokoisen. En nyt enää kehtaa pissaisesta kulhosta tarjoilla vieraille mitään, vaikka sen käyttäisikin koneessa...
Kommentit (38)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenellä aikuisella ihmisellä on gerbiilejä...?
Vierailija kirjoitti:
Kenellä aikuisella ihmisellä on gerbiilejä...?
Toisille ne ovat tärkeitä. Linkin tapauksessa nainen vaati itselleen eron jälkeen gerbiilien tapaamisoikeutta.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/38ddf243-88f9-493d-9333-366a565d4e93
Kenellä on jotain rakkaita lasikulhoja? Tavallaan ymmärrän, jos on vaikka jonkun tärkeän ihmisen antama esine, mutta...
Kuka pesee rakkaimman lasikulhonsa koneessa? Minulla on muutama lasikulho eikä niitä todellakaan naarmuteta tiskikoneessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän harmituksen. Mulla oli mun isoäidin aikoinaan häälahjaksi saama pitsipöytäliina, jossa oli mun iso isoäidin käsin nypläämät reunapitsit ja mies otti sen johonkin metsäreissulle, että ei tarvi ruokia ihan maahan laskea. Sain sen takaisin siinä kunnossa, että se ei ikinä lähtenyt puhtaaksi. Miehen selitys: "No ku se oli sopivan pieni ja kevyt ottaa reppuun, en mä arvannut et sua haittasi ku aina voi ostaa uuden liinan". Myönnän, että syttyi vuosisadan riita, kun tajusin minkä liinan se mulle takaisin antoi likaisena, ryppyisenä ja yhdellä reiällä varustettuna; sen yhden, lähes 100-vuotiaan käsityönä tehdyn, jota oon varjellut ja käyttänyt vain juhlissa.
Vesi on paskan (tässä tapauksessa kusen) herra. Sen kun peset sen ja käytät kulhoa miten tykkäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaurioituuko lasi gerbiilien kusesta? Melkoisia alieneita ovat.
Kuka laittaa lasisen kulhon johonkin gerbiilihäkkiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenellä aikuisella ihmisellä on gerbiilejä...?
Mulla on :) ja ihan kasvattaja nimikin löytyy.
Asuu meillä myös 2 koiraa ja kissa jos yhtään helpottaa asiaa.
Luulisi että hiekka naarmuttaa lasin pintaa jonkun verran? Tai en tiedä, meillä gerbuilla oli chinchillan hiekkaa, joka on hyvin hienoa hiekkaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka pesee rakkaimman lasikulhonsa koneessa? Minulla on muutama lasikulho eikä niitä todellakaan naarmuteta tiskikoneessa!
Naarmuttaako teidän tiskikone?!
Olen pessyt koneessa jo 35 vuotta ilman naarmuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenellä aikuisella ihmisellä on gerbiilejä...?
Toisille ne ovat tärkeitä. Linkin tapauksessa nainen vaati itselleen eron jälkeen gerbiilien tapaamisoikeutta.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/38ddf243-88f9-493d-9333-366a565d4e93
Tää on söpöyden huippu:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla logiikalla sä et pysty käyttämään pyyhkeitä tai antamaan niitä vieraille, koska pyyhkeisiin voi, pesemisestä huolimatta, mennä joskus ihmisen pas kaa, kusta tai vaikka menkkaverta. Tai spermaa, limaa, räkää. Vaikka ne koneessa pesisit.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla logiikalla sä et pysty käyttämään pyyhkeitä tai antamaan niitä vieraille, koska pyyhkeisiin voi, pesemisestä huolimatta, mennä joskus ihmisen pas kaa, kusta tai vaikka menkkaverta. Tai spermaa, limaa, räkää. Vaikka ne koneessa pesisit.
Ei, vaan tuolla logiikalla niille vieraille ei anneta niitä arvokkaimpia perinnöksi saatuja mummon kutomia pyyheliinoja, vaan jotain perusikeaa tai citymarketin omaa merkkiä. Samalla tavalla gerbiilien kusiastiaksi ei laiteta mitään perintökulhoa tai muuten arvokasta astiaa, vaan jokin halpiskippo.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän harmituksen. Mulla oli mun isoäidin aikoinaan häälahjaksi saama pitsipöytäliina, jossa oli mun iso isoäidin käsin nypläämät reunapitsit ja mies otti sen johonkin metsäreissulle, että ei tarvi ruokia ihan maahan laskea. Sain sen takaisin siinä kunnossa, että se ei ikinä lähtenyt puhtaaksi. Miehen selitys: "No ku se oli sopivan pieni ja kevyt ottaa reppuun, en mä arvannut et sua haittasi ku aina voi ostaa uuden liinan". Myönnän, että syttyi vuosisadan riita, kun tajusin minkä liinan se mulle takaisin antoi likaisena, ryppyisenä ja yhdellä reiällä varustettuna; sen yhden, lähes 100-vuotiaan käsityönä tehdyn, jota oon varjellut ja käyttänyt vain juhlissa.
Vanhat liinat saa taas puhtaiksi vetyperoksidilla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla logiikalla sä et pysty käyttämään pyyhkeitä tai antamaan niitä vieraille, koska pyyhkeisiin voi, pesemisestä huolimatta, mennä joskus ihmisen pas kaa, kusta tai vaikka menkkaverta. Tai spermaa, limaa, räkää. Vaikka ne koneessa pesisit.
Ei, vaan tuolla logiikalla niille vieraille ei anneta niitä arvokkaimpia perinnöksi saatuja mummon kutomia pyyheliinoja, vaan jotain perusikeaa tai citymarketin omaa merkkiä. Samalla tavalla gerbiilien kusiastiaksi ei laiteta mitään perintökulhoa tai muuten arvokasta astiaa, vaan jokin halpiskippo.
Tässä nyt oli ongelmana, ettei ap enää kehtaa vieraille tarjota astiasta kun siinä on (ollut) gerbiilin kusta. Eli ap ei joko osaa tiskata tai ei luota että kone pesee. Tai siis oikeastihan ongelma on vain ap: n päässä.
1. Ota kulho pois gerbiilien häkistä
2. Vaihda hiekka toiseen astiaan
3. Pese kulho
4. Ongelma ratkesi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka pesee rakkaimman lasikulhonsa koneessa? Minulla on muutama lasikulho eikä niitä todellakaan naarmuteta tiskikoneessa!
Naarmuttaako teidän tiskikone?!
Olen pessyt koneessa jo 35 vuotta ilman naarmuja.
Kyllä. Otapa kaupan hyllystä uusi juomalasi ja vertaa sitä sellaiseen lasiin, jota olet 35 vuotta pessyt koneessa. Aika lailla selkeä ero.
Voi ei! Siis aivan kamalaa.