Olisitko rikkaana empaattisempi?
Kommentit (18)
Tutkimusten mukaan rikkaammat ovat keskimäärin vähemmän empaattisia kuin köyhät. Selitys taisi olla jotain sen suuntaista, että köyhät ovat enemmän riippuvaisia keskinäisestä avusta ja muista ihmisistä ylipäätään, joten ovat myös herkempiä muiden ihmisten tarpeille. Rikkaan ei samalla tarvitse välittää kanssaihmisten fiiliksistä.
Olen suhteellisen varakkaasta perheestä ja olen ystävieni sanoin yltiöempaattinen. En voi katsoa tosi-tv ohjelmia, koska tunnen niin suurta myötähäpeää. Itken jos kuulen jonkun tuttavan tuttavan sairastuneen. yms. Luulen, että "syntymärikkaat" ovat empaattisempia kuin lottovoittajat yms. Jos on kasvatettu kunnolla, ei ole tarvetta kehuskella tai käyttäytyä ääliömäisesti.
Empaattisempi kuin nyt? En näe syytä miksi olisin. Korkeintaan ymmärrys muita rikkaita kohtaan voisi lisääntyä, mutta en mielestäni nytkään ole erityisen epäempaattinen rikkaita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen suhteellisen varakkaasta perheestä ja olen ystävieni sanoin yltiöempaattinen. En voi katsoa tosi-tv ohjelmia, koska tunnen niin suurta myötähäpeää. Itken jos kuulen jonkun tuttavan tuttavan sairastuneen. yms. Luulen, että "syntymärikkaat" ovat empaattisempia kuin lottovoittajat yms. Jos on kasvatettu kunnolla, ei ole tarvetta kehuskella tai käyttäytyä ääliömäisesti.
Kuten joku parituhatta vuotta sitten elänyt filosofikin totesi, rikkaan miehen on hyvin vaikea päästä taivaan valtakuntaan. Kun ihminen on niin rikas, ettei sen tarvitse enää tehdä töitä, koko asetelma on yhteiskunnan tasolla epäoikeudenmukainen ja lähtökohtaisesti rikkailta puuttuu empatiakyky. Jos sitä olisi, he jakaisivat rahansa köyhempien kanssa.
Ihmisluonnon tuntien tämä tietenkin on useimmille mahdoton ajatus, mutta periaatteen tasolla totta.
Todennäkösesti olisin, kun minulla olisi siihen varaa, eikö tarvitsisi koko ajan miettiä, että selviääkö itse.
Huomasin tämän myös varsin konkreettisseeti kun toimin lapseni sairauden takia eräässä vertaistukiryhmässä. Kun omalla lapsella meni hyvin, riitti minulla voimia tukea muitakin, mutta kun omalla lapsella meni huonosti, oli itsellä niin paha olo, että piti pidätellä itseään, jottei alkanut purkaa sitä muihin.
Ylenpänä joku väittää tutkimusten kertovan, että köyhemmät olisivat empaattisempia koska ovat riippuvaisia toisista. Useimmat tutkimukset, joita itse olen lukenut sanovat juuri toisin päin: köyhät ovat vähemmän empaattisia eivätkä he ylipäänsä usko yhteisöihin tai yhteiskuntaan, koska eivät koe, että se on heillekään mitään antanut, eivätkä he siis ole kenellekään mitään velkaa.
En varmaankaan. En ole koskaan ollut erityisen empaattinen, enneminkin ratkaisuhakuinen realisti. Miksi mä empatiaa menisin ostamaan jos rahaa olisi enempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen suhteellisen varakkaasta perheestä ja olen ystävieni sanoin yltiöempaattinen. En voi katsoa tosi-tv ohjelmia, koska tunnen niin suurta myötähäpeää. Itken jos kuulen jonkun tuttavan tuttavan sairastuneen. yms. Luulen, että "syntymärikkaat" ovat empaattisempia kuin lottovoittajat yms. Jos on kasvatettu kunnolla, ei ole tarvetta kehuskella tai käyttäytyä ääliömäisesti.
Kuten joku parituhatta vuotta sitten elänyt filosofikin totesi, rikkaan miehen on hyvin vaikea päästä taivaan valtakuntaan. Kun ihminen on niin rikas, ettei sen tarvitse enää tehdä töitä, koko asetelma on yhteiskunnan tasolla epäoikeudenmukainen ja lähtökohtaisesti rikkailta puuttuu empatiakyky. Jos sitä olisi, he jakaisivat rahansa köyhempien kanssa.
Ihmisluonnon tuntien tämä tietenkin on useimmille mahdoton ajatus, mutta periaatteen tasolla totta.
Toisaalta mitä rikkaampi on, sitä enemmän rahalla pystyy auttamaan. Jos antaa kaiken heti pois, auttaa loppujen lopuksi paljon vähemmän kuin voisi, jos malttaisi kerryttää isomman omaisuuden.
Tutkimustiedon valossa en. Tosin vaikea uskoa, että pelkkä tilin saldo tuosta vain muuttaisi keski-ikäistä ihmistä enää kamalan paljoa suuntaan tai toiseen. Enemmän varmasti vaikuttaa lapsuuden ja nuoruuden, ehkä varhaisaikuisuudenkin tilanne. Köyhyydessä kasvaneella säilynee se sama kyky empatiaan läpi elämän, vaikka varttuneempana vaurastuisikin. Samaan kokemuspohjaanhan kaikki perustuu kuitenkin.
Kuka on rikas? Paljonko pitaa tienata tai olla rahaa tililla?
En usko, että vaikuttaa mitenkään. Tunnen molempia, rikkaita ja köyhiä, ja molemmissa on empaattisia ja sydämellisiä ihmisiä ja vastaavasti ahneita ja itsekkäitä kuspäitä. Enemmänkin uskon, et empatiakyky on syntymäominaisuus, joka muokkautuu osin ympäristön ja kasvatuksen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Todennäkösesti olisin, kun minulla olisi siihen varaa, eikö tarvitsisi koko ajan miettiä, että selviääkö itse.
Huomasin tämän myös varsin konkreettisseeti kun toimin lapseni sairauden takia eräässä vertaistukiryhmässä. Kun omalla lapsella meni hyvin, riitti minulla voimia tukea muitakin, mutta kun omalla lapsella meni huonosti, oli itsellä niin paha olo, että piti pidätellä itseään, jottei alkanut purkaa sitä muihin.
Ylenpänä joku väittää tutkimusten kertovan, että köyhemmät olisivat empaattisempia koska ovat riippuvaisia toisista. Useimmat tutkimukset, joita itse olen lukenut sanovat juuri toisin päin: köyhät ovat vähemmän empaattisia eivätkä he ylipäänsä usko yhteisöihin tai yhteiskuntaan, koska eivät koe, että se on heillekään mitään antanut, eivätkä he siis ole kenellekään mitään velkaa.
Köyhä-rikas on oikeasti jatkumo, ei kaksi kategoriaa.
Pitäisi nähdä esim. kaavio, josta ilmenee x-akselilla varakkuus ja y-akselilla empaattisuus. Tuleeko janasta nouseva/laskeva tai ehkä jopa mutkitteleva? Voi olla, että vastaus kysymykseen kumpi on empaattisempi, köyhä vai rikas, riippuu siitä mitkä x-akselin pisteet valitsee.
Vierailija kirjoitti:
Kuka on rikas? Paljonko pitaa tienata tai olla rahaa tililla?
Jos sitä pitää kysyä ei ole rikas.
Olisin vegaanisempi ja näkeväisempi mutta en tiedä olisinko itse rikkaudella rikkaampi. Kyllä se rikkaus lähtee ihan henkisestä minusta ja asenteesta.
Rikas ei välttämättä ole henkisesti rikas.
Olen nyt köyhänäkin empaattinen ja autan muita. Rikkaana voisin auttaa enemmänkin, mutta ei se minusta sen empaattisempaa tekisi. Moni ylpistyy kun rikastuu ja jättää tavalliset ihmiset piireistään.
Ja taas tätä; jos sulla on rahaa, se tulee jakaa kaikille köyhille. Jos omaisuutensa on itse omalla työllään tienannut, esim. yrittäjänä joka stanan sentin, niin miksi se pitäisi muille jaella? Jotta empaattinen olisit?
Kummallinen tämä nykymaailman ajattelumalli. Mitä sinä nyt noin paljolla teet, anna minulle, kun et mitenkään saa kulutettua kaikkea. Mistä sitä kukaan tietää mihin rikas rahansa tarvitsee, avustaako jotain järjestöä tai uhkapelaako joka roposensa? Useimmilla on perillisiä, joille kaikki kenties jää.
Mitä se kellekään kuuluu, mitä jonkun pankkitilillä on? Naapurikyttääminen on huipussaan, no nyt se vaihtoi auton, on sillä rahaa, ja taas menivät lomalle johonkin kaukomaille, voi voi, joutais meillekin antamaan, blaa blaa...
Ja kaiken huipuksi tullaan kyselemään ihan suoraan avustusta tai lainaa.
Kokemuksesta puhun, yrittäjäperheestä olen. Autoimme läheisiämme, ja paskat silmillemme saimme. Ei riittänyt osa, kaikki olisi pitänyt jakaa.
Ottajia olisi, köyhänkin pennosille. Olen yksinhuoltajana vuosia töissä käymällä elättänyt lapseni ja velaton sekä rehellinen veronsa maksanut kansalainen.
Menin kerran kesälomani ensimmäisenä päivänä (vietyäni lapset mummolaan viikonlopuksi) tuttuun baariin olusille ja törmäsin muutamaan "ystävään", tai näin olin luullut.
Kyselivät kuulumisia. Kerroin lomani alkaneen ja että nyt mä nautin. Toinen tajusi salaman nopeasti missä mennään ja kavalan näköisenä tokaisi "Sulla on sitten varmaan lomarahatkin tilillä"? No joo, onhan ne mutta en ihan ajatellut niillä teitä juottaa...
Päinvastoin.
Tunnen muutaman miljonäärin, omaisuus satoja miljoonia. Poikkeuksetta kaikilla on kusi kihahtanut päähän ja johtunee siitä, että ovat ympäröineet itsensä hovilla, joka on joka asiassa samaa mieltä palkanmaksajansa kanssa. Siinä syntyy helposti kaikkivoipaisuuden harha ja käsitys, että muut ovat tyhmiä. Usein tietysti ovatkin, sillä miljonäärit ovat poikkeuksetta erittäin älykkäitä ihmisiä. Empatia on usein vähissä miljonääreillä.