Suomi Unkarin propaganda hyökkäyksen kohteena, valheita vai ei?

Tätä uutista on nyt hoettu monta päivää. Mutta kun tuon uutisen luki niin tajusi että sehän kertoi vain totuuden. Suomessa ei ole perustulakituomioistuinta vaan poliitikot valvovat itseään. Eduskunnan oikeuskanslerikin on pelkkä vitsi. Edesmennyt ihmisoikeuksiin erikoistunut lakimies Matti Wuori kirjoitti kirjassaan "Faustin uni" aivan samasta asiasta. Hän kirjoitti myös siitä kuinka oikeuslaitoksen olemus on Suomessa vääristynyt.

Unkarilaiset kiinnittivät huomiota myös kunnianloukkaus lakiin. Se onkin aina ollut vain eliitin keino vaientaa itseensä koskeva arvostelu. Kunnia ei ole lahja valtio olta. Eikä se kuulu sille. Jos kunnia asiat kuuluvat valtiolle niin olemme samassa tilanteessa kuin Neuvostoliitossa missä kansalaisen kunnia voitiin palauttaa tai viedä mielivaltaisin poliittisin päätöksin. Mitä sananvapauteen tulee niin se on luonnollinen oikeus joka ei ole riippuvainen valtiosta. Se joko on tai ei ole. Ei ole mitään vastuuta kenellekään sen enempää kuin ihmisen pitäisi perustella olemassa oloaan. Suomessa sananvapaus ei toteudu.

Länsimaiden ei kuulu menne syyttämään sen enempää Unkaria kuin muitakaan Euroopan maita mistään. En pidä Suomea enää oikeusvaltiona enkä sen enempää demokratianakaan. Vallan kolmijako ei ole koskaan toteutunut. Oikeuslaitos ei ole itsenäinen vaan vain valtion osa. Sen osoitaa hyvin että poliisia ei juuri koskaan tuomita virkarikoksista ja tuomiot niistä ovat mitättömiä. Taannon sattui tapaus jossa kaksi jänismetsällä ollutta miestä osuivat karhunpesälle johon riistaviettinen koira johdatti heidät. Karhu tuli ulos ja toinen mies ampui sen hätävarjeluna. Tapausta tutkittiin rikoksena. Mitään näyttöä syyllisyydestä ei ollut kuin poliisin epäily. Käräjäoikeus tuomitsi miehet mutta hovioikeus katsoi että näyttöä ei ollut. Tapaus meni korkeimpaan oikeuteen jonka tuomion puhdas oikeus murha. Koska teknistä näyttöä eikä muutakaan näyttöä rikoksesta ei ollut keksittyyn tuomita miehet huolellisuusvelvollisuuden rikkomisesta. Tämä on jo täysin läpinäkyvää. Metsästystä tuntemattomille voi sanoa että kukaan järjissään oleva ei edes salametsästäjä ei lähde kaatamaan karhua haulikolla.

Tilanteessa ei voinut olla kyse huolimattomuudesta koska kukaan ei voi arvata onko jossakin kivirauniossa supin vai karhun pesä. On vastaavia tapauksia ollut ennenkin. Tämä kertoo oikeuden asenteellisuudesta. Koska mitään oikeaa rikosta ei ollut tapahtunut miehet piti tuomita jostain järjestelmän kasvojen pelastamiseksi. Juttu sai sen verran julkisuutta että ilmeisesti poliisin syytä epäillä ei kehduttu käyttää perusteena koska olisi ollut liian läpinäkyvää kehitellä tuomio vain epäilyn perusteella ilman näyttöä. Minulla ei ole enää mitään luottamusta oikeusjärjestelmään tai poliisiin. Korkeimmanoikeuden tuomiotkin ovat todella vain parin tuomarin mielipide.

Huvittavaa ja surullista on että moni metsästäjäkin hoki ja hokee että miehet ovat syyllisiä vaikka muuta näyttöä ei ole kuin poliisin mielikuvituksessaan kehittämä "syytä epäillä". Jollet uskalla edes ajatella että viranomainen on väärässä et ole enää kansalainen tai alamainen vaan orja. Uskotaan mieluummin viranomaista kuin pikkulapsi vanhempiinsa. Tämä on surullista ja vaarallista demokratian kannalta sillä todellinen uhka ei tule ulkopuolelta vaan järjestelmän rappiosta. Valtioon parasta suhtautua vain yhtenä rikollisjärjestönä. Sama oli muuten Auerin jutussa. Näyttöä ei ollut ja Korkeimmanoikeuden olisi pitänyt vapauttaa hänet. Kaikki muu oli vain tekosyitä. Tuomarit kokevat tehtäväkseen puolustaa valtiota ja palauttivat jutun hovioikeuteen. Tässä vaiheessa oikeuslaitos oli jo menettänyt kasvonsa ja luulen että julkisuus vaikutti osittain siihen että häntä ei tuomittu syyttömänä vain "syytä epäillä perusteella".