Minä en osaa olla näköjään anoppi enkä isovanhempi niin kuin pitäisi.

Keskustele vanhempien kanssa mitä ne haluavat ja ehdota miten haluat toimia. Oma anoppi paapoo kokoajan lasta ja ei kuuntele ohjeita niin sai saman kohtalon.

Mielelläni keskustelisin ja kuuntelisin neuvoja. Toinen sanoo, että ei saa väkisin tupata kun lapsi vierastaa, toinen huutaa, että kyllä vaan pitää alkaa hoitaa eikä odotella että lapsi alkaa luottamaan.

Minusta väkisin tuppaaminen on jo henkistä väkivaltaa. Jos lapsi ei tahdo, niin ei tarvitse rääkätä.

Voi että, tehdäänkö vaihtokaupat? Sinun lapsenlapsesi saa minun anoppini mummuksi ja minun lapseni sinut mummuksi?

Olisi niin ihanaa, kun mummu kuuntelisi ja kunnioittaisi sitä, mitä vanhemmat sanovat. Meidän lapsemme pelkää kuollakseen mummuaan, koska tämä ei ikinä kuunnellut mitä hänelle sanoimme, miten lasta pitää lähestyä jne. Nyt rääkyy miten se on meidän vikamme, että lapsi pelkää häntä mutta vierastusvaiheen mentyä ohi meni kaikkia muita paitsi häntä katsomaan hyvinkin nopeasti. Anoppia juoksee karkuun seinien viertä.

Kuulostaa että teillä on tosi isot näkemyserot siitä millainen lapsi on ja mitä hän tarvitsee. Anna hetken pölyn laskeutua ja koita vielä puhua ystävällisesti ja kuunnellen vanhempien kanta, miksi he näkevät asian ihan eri tavalla kuin sinä? Ehkä ovat tulkinneet käytöksesi eri tavalla kuin itse ajattelet, tai ehkä heillä on erilainen näkemys lapsen luonteesta ja tarpeista kuin sinulla.

Kyse ei ole siitä kuka on oikeassa, se ei johda mihinkään, vaan siitä että molemmat osapuolet tuntevat itsensä kuulluiksi ja arvostetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Voi että, tehdäänkö vaihtokaupat? Sinun lapsenlapsesi saa minun anoppini mummuksi ja minun lapseni sinut mummuksi?

Olisi niin ihanaa, kun mummu kuuntelisi ja kunnioittaisi sitä, mitä vanhemmat sanovat. Meidän lapsemme pelkää kuollakseen mummuaan, koska tämä ei ikinä kuunnellut mitä hänelle sanoimme, miten lasta pitää lähestyä jne. Nyt rääkyy miten se on meidän vikamme, että lapsi pelkää häntä mutta vierastusvaiheen mentyä ohi meni kaikkia muita paitsi häntä katsomaan hyvinkin nopeasti. Anoppia juoksee karkuun seinien viertä.

Tehdään vaan :)

Minun oma kuopukseni kammoaa edelleen teininä yhtä sukulaisnaista, joka oli ihan hirveä väkisinsyliinottaja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa että teillä on tosi isot näkemyserot siitä millainen lapsi on ja mitä hän tarvitsee. Anna hetken pölyn laskeutua ja koita vielä puhua ystävällisesti ja kuunnellen vanhempien kanta, miksi he näkevät asian ihan eri tavalla kuin sinä? Ehkä ovat tulkinneet käytöksesi eri tavalla kuin itse ajattelet, tai ehkä heillä on erilainen näkemys lapsen luonteesta ja tarpeista kuin sinulla.

Kyse ei ole siitä kuka on oikeassa, se ei johda mihinkään, vaan siitä että molemmat osapuolet tuntevat itsensä kuulluiksi ja arvostetuksi.

Juu, pölyn pitää nyt laskeutua.

Ikävää on, että vanhemmatkin ovat keskenään eri mieltä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että, tehdäänkö vaihtokaupat? Sinun lapsenlapsesi saa minun anoppini mummuksi ja minun lapseni sinut mummuksi?

Olisi niin ihanaa, kun mummu kuuntelisi ja kunnioittaisi sitä, mitä vanhemmat sanovat. Meidän lapsemme pelkää kuollakseen mummuaan, koska tämä ei ikinä kuunnellut mitä hänelle sanoimme, miten lasta pitää lähestyä jne. Nyt rääkyy miten se on meidän vikamme, että lapsi pelkää häntä mutta vierastusvaiheen mentyä ohi meni kaikkia muita paitsi häntä katsomaan hyvinkin nopeasti. Anoppia juoksee karkuun seinien viertä.

Tehdään vaan :)

Minun oma kuopukseni kammoaa edelleen teininä yhtä sukulaisnaista, joka oli ihan hirveä väkisinsyliinottaja.

Ap

Anoppi teki ihan samaa ja vielä pahimman vierastusvaiheen aikana. Hänen mielestään myös lapsemme oli virheellinen koska hänellä oli vierastuskausi. Nyt sitten on meidän vikamme kun lapsi pelkää ja jos anoppi lähestyy häntä, alkaa itkeä hysteerisenä ja juoksee minun tai isänsä syliin turvaan. Joskus anoppi ahdistaa lapsen nurkkaan, jottei pääsisi karkuun, jos ei ole koko ajan tarkkana. Sitten valittaa kun hänen ei anneta olla kahden lapsen kanssa.

Minusta sinun toimintatapasi hitaasti lämpiävän lapsen - tai oikeastaan kenen tahansa lapsen - kanssa on oikea.

Mutta tuossa on minusta sekaisin monta asiaa, jotka ovat oikeasti erillisiä:

-lapsen vanhemmat haluavat sinun hoitavan lasta enemmän kuin on mahdollista välimatkan takia (miten tämän pitäisi konkreettisesti tapahtua?)

-lapsen vanhemmat haluavat vain jättää lapsen hoitoosi, vaikka lapsi pelkää jäädä

-miehen lapsenlapset eivät kuulu tähän asiaan

-vaikuttaa siltä ettet oikein pidä lapsen äidistä

Tärkeintä on että toimit kuten lapsen etu vaatii. Vaikka vanhemmat siitä suuttuisivat. Jos olet rauhallisesti selittänyt että sinun mielestäsi lapsen etu ei ole jäädä peloissaan luoksesi ja mielellään tapaat lasta vanhempien kanssa ja ehkä myöhemmin hoito onnistuu jne. niin olet tehnyt voitavasi. Ikävä kyllä et voi kontrolloida heidän reaktioitaan. Jatkaisin heidän kutsumista kylään tai kysyisin jos voivat tavata vaikka jossain puistossa tms.

Sinulla ei myöskään ole mitään velvollisuutta hoitaa lasta enempää kuin itse haluat.

Vierailija kirjoitti:

Minusta sinun toimintatapasi hitaasti lämpiävän lapsen - tai oikeastaan kenen tahansa lapsen - kanssa on oikea.

Mutta tuossa on minusta sekaisin monta asiaa, jotka ovat oikeasti erillisiä:

-lapsen vanhemmat haluavat sinun hoitavan lasta enemmän kuin on mahdollista välimatkan takia (miten tämän pitäisi konkreettisesti tapahtua?)

-lapsen vanhemmat haluavat vain jättää lapsen hoitoosi, vaikka lapsi pelkää jäädä

-miehen lapsenlapset eivät kuulu tähän asiaan

-vaikuttaa siltä ettet oikein pidä lapsen äidistä

Tärkeintä on että toimit kuten lapsen etu vaatii. Vaikka vanhemmat siitä suuttuisivat. Jos olet rauhallisesti selittänyt että sinun mielestäsi lapsen etu ei ole jäädä peloissaan luoksesi ja mielellään tapaat lasta vanhempien kanssa ja ehkä myöhemmin hoito onnistuu jne. niin olet tehnyt voitavasi. Ikävä kyllä et voi kontrolloida heidän reaktioitaan. Jatkaisin heidän kutsumista kylään tai kysyisin jos voivat tavata vaikka jossain puistossa tms.

Sinulla ei myöskään ole mitään velvollisuutta hoitaa lasta enempää kuin itse haluat.

Lapsen hoidon pitäisi tapahtua niin, että mun olemme kaikki koolla, minä otan lapsen ”huostaani” ruokin ja leikitän, että äiti saa vapaa-aikaa. Lapsi vain on sitä mieltä, että jompikumpi vanhemmista ruokkii ja on paikalla kun leikitään.

Toinen vanhempi on sitä mieltä, että ei väkisin ja toinen sitä miletä, että pitää vaan yrittää enemmän ja paremmin, ei pidä jäädä odottamaan lapsen lämpeämistä asialle.

Miehen lapsenlapset otin mukaan vain siksi, että tämä lapsen tahdilla meno on toiminut hyvin heidän kanssaan. Yksi erityisesti on hidas tutustumaan, mutta niin vain on tutustuttu.

Tämän konfliktin jälkeen on kyllä todella vaikea pitää äidistä. Aiemmin olen yrittänyt ottaa mukaan hommiin, jututtaa ja huomioida. Hän on tullut nihkeästi ja huokaillen mukaan. Keskustelu kestää niin kauan kuin minä pidän sitä yllä. Olen tulkinnut niin, että hän ei halua osallistua, eikä välitä seurastani.

Vierailija kirjoitti:

Minusta sinun toimintatapasi hitaasti lämpiävän lapsen - tai oikeastaan kenen tahansa lapsen - kanssa on oikea.

Mutta tuossa on minusta sekaisin monta asiaa, jotka ovat oikeasti erillisiä:

-lapsen vanhemmat haluavat sinun hoitavan lasta enemmän kuin on mahdollista välimatkan takia (miten tämän pitäisi konkreettisesti tapahtua?)

-lapsen vanhemmat haluavat vain jättää lapsen hoitoosi, vaikka lapsi pelkää jäädä

-miehen lapsenlapset eivät kuulu tähän asiaan

-vaikuttaa siltä ettet oikein pidä lapsen äidistä

Tärkeintä on että toimit kuten lapsen etu vaatii. Vaikka vanhemmat siitä suuttuisivat. Jos olet rauhallisesti selittänyt että sinun mielestäsi lapsen etu ei ole jäädä peloissaan luoksesi ja mielellään tapaat lasta vanhempien kanssa ja ehkä myöhemmin hoito onnistuu jne. niin olet tehnyt voitavasi. Ikävä kyllä et voi kontrolloida heidän reaktioitaan. Jatkaisin heidän kutsumista kylään tai kysyisin jos voivat tavata vaikka jossain puistossa tms.

Sinulla ei myöskään ole mitään velvollisuutta hoitaa lasta enempää kuin itse haluat.

Lisään vielä, lapsen ehdoilla haluan mennä. En ala väkisin hoitamaan missään tapauksessa. Pitäähän sen olla molemmille osapuolille mielekästä.

Ap, ja edellinenkin viesti oli minun.

Kylläpä kirjoitit inhottavasti miniästä. Mistä tiedät, että isä hoitaa yli puolet? Puolet nyt hänelle tietysti kuuluukin. Vaikka kaikki muu tekstissäsi olisi kuinka järkevää, tämä kohta kertoo kyllä, että ihan viaton et tilanteeseen ole.

Ei missään nimessä väkisin! Olet aivan oikeilla jäljillä! Kysy siltä äidiltä, että mitä teet, kun yrität ruokkia lasta ja lapsi huutaa hysteerisenä äidin perään? Ei se lapsi ainakaan paremmalle tuulelle tule nälissään eikä todellakaan lopeta itkua, jos vierastaa sua. Saa vain elinikäiset traumat.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä kirjoitit inhottavasti miniästä. Mistä tiedät, että isä hoitaa yli puolet? Puolet nyt hänelle tietysti kuuluukin. Vaikka kaikki muu tekstissäsi olisi kuinka järkevää, tämä kohta kertoo kyllä, että ihan viaton et tilanteeseen ole.

Enhän toki tiedä, miten kotona menee. Mutta tarkoitin toki aikaa kun olemme olleet yhdessä, isä hoitaa yli puolet ajasta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä kirjoitit inhottavasti miniästä. Mistä tiedät, että isä hoitaa yli puolet? Puolet nyt hänelle tietysti kuuluukin. Vaikka kaikki muu tekstissäsi olisi kuinka järkevää, tämä kohta kertoo kyllä, että ihan viaton et tilanteeseen ole.

Enhän toki tiedä, miten kotona menee. Mutta tarkoitin toki aikaa kun olemme olleet yhdessä, isä hoitaa yli puolet ajasta.

Ap

Eikö se nyt ole ihan luonnollista kun ollaan miehen reviirillä.

Jos tosiaan tuo on sinun perusteesi väittää noin, olet kyllä lähtökohtaisesti aika ilkeä anoppina. Anoppina pitäisi aina lähtökohtaisesti olettaa miniästä hyvää. Hän varmasti ottaa omien vanhempiensa luona päävastuun asioista.

Puhut todella ikävästi lapsen äidistä

Kuvailit lasta, jolla on taipumusta ahdistua uusista asioista ja ihmisistä. Tämän tyyppisten laste

n kasvattaminen on rankkaa ja äidin väsymys taisikin tulla esiin kun kuvailit hänen käytöstään.

Tässä jotain, joka voisi auttaa

- mene lattialle tekemään jotain, joka varmasti kiinnostaa lasta. Puhele ennemmin itsellesi, kuin lapselle puuhaillessasi. (mihinkähän mä tämän laittaisin, sopisiko tämä vaikka tuolle lelulle, vai tuolle)

- vältä suoraa katsekontaktia, kohdikkain istumista, ylipirteää ääntä. (Kääntäen lapsen kauhu on vieras aikuinen, joka tunkee naamansa kiinni naamaan ja kiekuu överisti hymyille "mitäs sulle kuuluu" ) Katsekontaktia, lapselle kohdistettua puhetta ja kysymyksiä vasta kun lapsi rentoutuu.

- älä ikinä käytä sanaa reipas, ei edes kehun muodossa

- osoita olemuksellasi, että sinulla on aikaa ja kärsivällisyyttä ja että sinua ei ahdista lapsen ujous

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä väkisin! Olet aivan oikeilla jäljillä! Kysy siltä äidiltä, että mitä teet, kun yrität ruokkia lasta ja lapsi huutaa hysteerisenä äidin perään? Ei se lapsi ainakaan paremmalle tuulelle tule nälissään eikä todellakaan lopeta itkua, jos vierastaa sua. Saa vain elinikäiset traumat.

Minusta järkevämpää olisi kysyä isältä. Isän homma on hoitaa välit äitiinsä, ja isä vastaa tilanteesta silloin kun isän äiti hoitaa lasta.

Olisitpa lasteni mummo, kuulostat siltä että osaat huomioida lasten tunteet ja tarpeet, tulkitset oikein lasta.

Minkä ikäinen lapsi on ja valvottaako? Olet nyt loukkaantunut ihan aiheesta, mutta mieti hetki kuinka paljon tässä kiukun purkauksessa on takana väsymystä. Varmaankin sinulla on kuitenkin halu auttaa, mikäli siihen löytyy sopiva tapa? Jos haluat vielä yrittää oikoa välejä, niin kirjoita pojallesi ja miniälle esim. sähköposti, jos puhuminen on nyt vaikeaa. Itse sinun asemassasi kirjoittaisin:

-Tuntuu epäreilulta ja kohtuuttomalta, että sinulta odotetaan apua ilman että pyydetään suoraan, ja olet myös loukkaantunut että sinua on haukuttu

-Kerrot että olet halunnut olla tunkeilematta liikaa, sillä lapsi on vaikuttanut hieman aralta ja näette aika harvoin, lapsi on tuntunut sellaiselta että haluaa tutustua pikkuhiljaa ja on vaikuttanut olevan vielä kiinni vanhemmissaan

-Ymmärrät heidän väsymystä ja toivetta saada apua, pyydät että sitä pyydetään tästä lähtien suoraan, sillä et osaa lukea ajatuksia etkä ole ollenkaan käsittänyt että sinulta näiden kyläilyden aikana toivotaan ihan kunnon apua

-Ja jos keksit ja haluat tavan auttaa, niin ehdotat vielä sitä. Voisiko se olla esim. jos olet eläkkeellä, että menisit kylään useammaksi päiväksi ja varmaan parin päivän päästä lapsi jäisi mielellään mummin kanssa puuhailemaan kahdestaan. Sano kuitenkin, että odotat jonkinlaista anteeksipyyntöä. Et ole tehnyt mitään ansaitaksesi haukut. Ymmärrät väsymystä, mutta ei sinua voi kohdella miten sattuu.

Ja kuten sanoin, olisit ihana mummo varautuneille lapsilleni. Arvostaisin paljon.

Ai niin ja lisäisin vielä:

Ahdistuksesta kärsivän lapsen vanhempana on vaikeaa tuntea oleva hyvä ja kompetentti äiti, joten väsymys ja herkkähipiäisyys johtuu varmaankin tästä, ei mistään  mitä sanot tai teet.

Toisaalta vanhemmuus on saattaa olla niin haastavaa, että silloin ei ole mahdollisuutta sellaiseen luksukseen, jossa on viikkokausia pähkäilty aurinkorasvaan tai lisäaineisiin liittyä kysymyksiä. Useimmille pienten lasten vanhemmille  kysymys isovanhemmalta liittyen vaikkapa aurinkorasvaan tai tiettyyn ruoka-aineeseen on tärkeä ja relevantti, ahdistuksesta kärsivän lapsen vanhemmalle turha ja vittuiluun vivahtava.

Minä olen tuollainen mitääntekemätön ja välttelevä miniä. Koska anoppini joka tapquksessa haukkuu kaiken, en tee enää mitään.