Perheenäiti, miten ylläpidät seksuaalisuuttasi arjen puristuksessa?

Ei ole päässyt kuolemaan, minulla on aina ollut aika tasaisen sopiva libido läpi raskauksien ja imetystenkin. Synnytyksetkin on olleet niin helpot, että muutaman viikon päästä on voinut aloittaa taas melko normaalin, vähän varovaisen seksin. Olen siis päässyt helpolla ja elämäntilanne on ollut sellainen, että myös parisuhdeaikaa on ollut aika helppo järjestää ja on ollut jaksamista ja voimavaroja. Ollaan myös jotenkin niin sopeutuvia ihmisiä kai, ettei parisuhde ole päässyt kriisiytymään missään välissä.

Rehellisesti meidän juju on olla sopivan itsenäisiä parisuhteessa, vaikka olemmekin toistemme parhaat ystävät niin ei ihan paita ja peppu ja jatkuvasti yhdessä. Harrastan joogaa ja tanssia ja uskon, että silläkin on vaikutusta. Mieheni on kyllä sellainen pissapää, että jos murjotan niin se meinaa ottaa etäisyyttä. En kuitenkaan joudu feikkaamaan iloisuutta, mutta ei meillä olisi näin hyvin mennyt jos olisin esim. masentunut synnytysten jälkeen tms. En siis voi antaa mitään täsmäneuvoja kun en ole kokenut kovin vaikeita asioita tässä parisuhteessa. Ei päästetä ongelmia liian isoiksi ja toivotaan parasta.

Seksielämämme kyllä kehittyy jatkuvasti, ei se muuttumattomana pysy läpi vuosien. Se on minusta vain hyvä asia. Rentoutuminen, toisen huomioiminen, omasta ja kumppanin jaksamisesta huolehtiminen, itsenäiset projektit molemmilla ja parisuhdeaika tekee hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole päässyt kuolemaan, minulla on aina ollut aika tasaisen sopiva libido läpi raskauksien ja imetystenkin. Synnytyksetkin on olleet niin helpot, että muutaman viikon päästä on voinut aloittaa taas melko normaalin, vähän varovaisen seksin. Olen siis päässyt helpolla ja elämäntilanne on ollut sellainen, että myös parisuhdeaikaa on ollut aika helppo järjestää ja on ollut jaksamista ja voimavaroja. Ollaan myös jotenkin niin sopeutuvia ihmisiä kai, ettei parisuhde ole päässyt kriisiytymään missään välissä.

Rehellisesti meidän juju on olla sopivan itsenäisiä parisuhteessa, vaikka olemmekin toistemme parhaat ystävät niin ei ihan paita ja peppu ja jatkuvasti yhdessä. Harrastan joogaa ja tanssia ja uskon, että silläkin on vaikutusta. Mieheni on kyllä sellainen pissapää, että jos murjotan niin se meinaa ottaa etäisyyttä. En kuitenkaan joudu feikkaamaan iloisuutta, mutta ei meillä olisi näin hyvin mennyt jos olisin esim. masentunut synnytysten jälkeen tms. En siis voi antaa mitään täsmäneuvoja kun en ole kokenut kovin vaikeita asioita tässä parisuhteessa. Ei päästetä ongelmia liian isoiksi ja toivotaan parasta.

Seksielämämme kyllä kehittyy jatkuvasti, ei se muuttumattomana pysy läpi vuosien. Se on minusta vain hyvä asia. Rentoutuminen, toisen huomioiminen, omasta ja kumppanin jaksamisesta huolehtiminen, itsenäiset projektit molemmilla ja parisuhdeaika tekee hyvää.

Minkä verran saatte ja käytätte ulkopuolista lastenhoitoapua? Kävi nimittäin selväksi että lapsivapaa aika on onnistumisen avain. Ap

Up

En koe, että sitä pitäisi erityisesti "ylläpitää". Harrastamme seksiä, kun molemmat haluavat, ja se on hyvää. Lastenhoitoapua on, mutta ei seksielämä voi sen varassa olla - ei pieniä lapsia voi kovin usein laittaa yöksi pois kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole päässyt kuolemaan, minulla on aina ollut aika tasaisen sopiva libido läpi raskauksien ja imetystenkin. Synnytyksetkin on olleet niin helpot, että muutaman viikon päästä on voinut aloittaa taas melko normaalin, vähän varovaisen seksin. Olen siis päässyt helpolla ja elämäntilanne on ollut sellainen, että myös parisuhdeaikaa on ollut aika helppo järjestää ja on ollut jaksamista ja voimavaroja. Ollaan myös jotenkin niin sopeutuvia ihmisiä kai, ettei parisuhde ole päässyt kriisiytymään missään välissä.

Rehellisesti meidän juju on olla sopivan itsenäisiä parisuhteessa, vaikka olemmekin toistemme parhaat ystävät niin ei ihan paita ja peppu ja jatkuvasti yhdessä. Harrastan joogaa ja tanssia ja uskon, että silläkin on vaikutusta. Mieheni on kyllä sellainen pissapää, että jos murjotan niin se meinaa ottaa etäisyyttä. En kuitenkaan joudu feikkaamaan iloisuutta, mutta ei meillä olisi näin hyvin mennyt jos olisin esim. masentunut synnytysten jälkeen tms. En siis voi antaa mitään täsmäneuvoja kun en ole kokenut kovin vaikeita asioita tässä parisuhteessa. Ei päästetä ongelmia liian isoiksi ja toivotaan parasta.

Seksielämämme kyllä kehittyy jatkuvasti, ei se muuttumattomana pysy läpi vuosien. Se on minusta vain hyvä asia. Rentoutuminen, toisen huomioiminen, omasta ja kumppanin jaksamisesta huolehtiminen, itsenäiset projektit molemmilla ja parisuhdeaika tekee hyvää.

Minkä verran saatte ja käytätte ulkopuolista lastenhoitoapua? Kävi nimittäin selväksi että lapsivapaa aika on onnistumisen avain. Ap

Vaihtelevasti, vauvavuosina vähemmän. Silloin äitini tai anoppi tulivat meille hoitamaan vauvaa (1-)2 kertaa kuukaudessa ja kävimme treffeillä tms. Mutta lapsemme (3) ovat olleet pääasiassa terveitä, tyytyväisiä ja hyvin nukkuvia vauvoja, joten aikaa on ollut lähes päivittäin. Kieltämättä on pitänyt hyödyntää tilaisuuksia kun sellainen on ollut, täysin spontaani seksi on harvinaisempaa vaikka molemmat sytymme kyllä aika helposti siitäkin, että "nyt on tilaisuutemme!" Siihen vaikuttaa varmaan sekin, että saamme levättyä riittävästi ja kun molemmilla on omia menoja ja harrastuksia niin koemme edelleen vetoa toisiimme.

Lasten kasvettua he ovat viettäneet viikonloppuisin päiviä mummoilla 3-4-vuotiaasta, satunnaisesti yli viikonlopun pari-kolme kertaa vuodessa. Muutimme yhdessä vaiheessa lähemmäs/takaisin kotipaikkakunnallemme juurikin mummojen perässä. :) Eivät ole harmitelleet vaan tarjonneet mielellään apua ja ovat lapsirakkaita.

Joskus palkkaamme lapsenvahdin jos haluamme arkena ulos kahdestaan, noin joka toinen kuukausi. Sitä ei tehty lasten ollessa vielä aivan pieniä.

Siitä ei kannata ottaa myöskään hirveitä suorituspaineita jos parisuhde tuntuu välillä laimeammalta ja oma jaksamisenne on kortilla. Kannattaa silloin puhua molempien tarpeista, vaikka levon ja omien menojen tarpeista ja yrittää pitää kynnys koskettaa toista matalana. Monilla jo ihan hormonien vuoksi seksuaalisuus muuttuu aikana kun lapset ovat pieniä eikä sitä pidä liikaa pelätä. Silloin kannattanee antaa aikaa ja puhua avoimesti tarpeistaan. Kummankaan ei kannata provosoida. Jos toinen sattuu olemaan haluttomampi niin häneltä voi kysyä mikä hänen halujaan herättäisi. Ja mahdollisuuksien mukaan herätellä niitä haluja.

Tosiaan kannattaa vain yrittää pitää ongelmat pieninä, mutta jos alkaa mennä ihan päin p:tä niin pariterapiasta voi olla apua. Silloin sinne, ei enää palstalle. Muita tärkeitä asioita on keskinäinen luottamus, se on todella tärkeää. Ja se, että on hauskaa yhdessä. Toivottavasti näistä vinkeistä on jotain iloa. :D