Mitäs nyt?

Tässä mä tuijotan vuoron perään tietokonetta ja seinää. Erosin reilu puoli vuotta sitten, pitkään kestänyt työuupumus ajoi burnoutiin ja kiukuspäissäni irtisanouduin pari kuukautta sitten. Kavereita en ole nähnyt yli vuoteen, ne meni työuupumuksen ohella. Lapset on toisen vanhemman luona ja heihin mulla ei ole mitään yhteyttä, koska eivät eron jälkeen halua olla mun kanssa. Mulla ei ole elämässä yhtään mitään. Ei mitään mitä odottaa, jokainen päivä on samanlainen. Taistelen etten vaan istu ja juo sohvalla kaljaa ja katso netflixiä. Tätä taistelua olen häviämässä. Kaupassa käyn, siinä kaikki.

Kolme vuotta sitten mulla oli vielä kaikki. Oli ihana perhe, hyvä työ, talo, auto, matkat jne. Nyt ei ole enää kuin pieni vuokra-asunto ja loputtomasti aikaa. Mä en oikeasti tiedä miten tästä enää noustaan, enkä edes tiedä haluanko. En jaksa "hankkia harrastusta" tai yrittää soittaa vanhoille kavereille. Terveyskeskuslääkäri sanoi että yritä vaan jaksaa ja hae pillereitä jos siltä tuntuu.