Lue keskustelun säännöt.
Raskaus ja synnytys pelottaa
17.07.2019 |
Aloitetaan siirä, että haluaisimme lapsen. Pelkään vaan ihan hirvittävästi raskausaikaa ja synnytystä. Omaa vointia ja terveyttä, sekä tietenkin myös lapsen vointia ja terveyttä. Kaikkia mahdollisia komplikaatioita ja asioita mitkä voi mennä pieleen. Kuolemista. Lääkärikäyntejä (lääkärikammo). Synnytystä. Ihan kaikkea.
Ja silti kovasti haluaisin lapsen. En varmasti ole ainoa jota tämä oman kropan luovuttaminen tähän jännittää ihan hirveästi. Miten te muut olette pärjänneet ja uskaltaneet?
Kommentit (9)
Kyllähän se jännitti. Oli vaan pakko uskaltaa kun halusin palavasti lapsen. Ei se sitten niin kamalaa ollutkaan, jopa nautin raskaudesta. Synnytys oli kamalaa mutta jälkeenpäin ajatellen ihan hyvät muistot siitäkin jäi.
Loin kauheita uhkakuvia ennen raskautta. Kuinka kaikki menee pieleen, vauva on sairas ja mä saan ties mitä komplikaatioita jne. Kaikki meni hyvin enkä oikeastaan stressannut asioita alkuraskauden jälkeen.
Rohkeasti vaan, juttele peloista avoimesti neuvolassakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se jännitti. Oli vaan pakko uskaltaa kun halusin palavasti lapsen. Ei se sitten niin kamalaa ollutkaan, jopa nautin raskaudesta. Synnytys oli kamalaa mutta jälkeenpäin ajatellen ihan hyvät muistot siitäkin jäi.
Loin kauheita uhkakuvia ennen raskautta. Kuinka kaikki menee pieleen, vauva on sairas ja mä saan ties mitä komplikaatioita jne. Kaikki meni hyvin enkä oikeastaan stressannut asioita alkuraskauden jälkeen.
Rohkeasti vaan, juttele peloista avoimesti neuvolassakin.
Minulla toisinpäin, raskausaika oli painajaista ja synnytys helppo. Voisin synnyttää, vaikka joka päivä, mutta raskaana en halua enää olla. Kärsin koko raskauden erittäin voimakkaasta pahoinvoinnista. Oksensin synnytyksen asti. Mitään ei voinut syödä, olin heikossa kunnossa ja käytännössä olin kotini ja kehoni vanki koko 9kk. Kaduin koko raskautta ja toivoin kuolemaa. Ei enää koskaan kiitos. Synnytys oli ihana kokemus, koska tiesin, että kohta tämä painajainen loppuu, kun saa vauvan ulos.
Olen nyt ensimmäistä kertaa raskaana. Ajattelin myös, että tämä olisi ihan hirveää aikaa. Alun pahoinvoinnin poistuttua olen nauttinut joka hetkestä. Kasvava vatsa ja kauhea olotila hirvitti ennakkoajatuksissa. Nyt kuitenkin vatsa on jo iso, se on ihana ja olokin on pysynyt virkeänä vaikka loppuraskaudessa jo ollaan. Kun tuntee vauvan liikkeet, prioriteetit muuttuu. Ei sitä jaksa enää ajatella samalla tavalla kuin ennen, että mitä kaikkea tämä tekee omalle kropalle. Se tulee eteen mitä tulee.
Inhoan/stressaan lääkärikäyntejä. Raskausajan lääkärikäynnit/neuvolakäynnit ovat olleet ok kokemuksia. Kaikella tapaa voin sanoa, että tähän asti olen raskausaikana saanut erittäin hyvää hoitoa julkisella puolella.
Tuohon synnytyspelkoon itsellä ei ole antaa mitään konkreettista neuvoa kuin että itse ajattelen synnytyksestä, että ”no pain no gain”. Jos jotain haluaa, on myös ”tehtävä töitä”. Välitön kivulias paha.
Arpapeliähän tämä raskaus/synnytys on terveyden kannalta niin äidillä kuin vauvalla. Itseänikin se mietitytti ja mietityttää edelleen. Riskejä elämässä on kuitenkin monenlaisia. Lapsen kuitenkin halusimme, sitä yritettiin ja se aluille saatiin. Nyt vaan täytyy yrittää ajatella positiivisesti ja tsempata itseä, että kyllä se loppuraskauskin sekä synnytys tästä vielä ihan mallikkaasti menee. Ei tässä muuta voi kuin yrittää pysyä positiivisella mielellä.
Kaikilla kuitenkin raskaus/synnytys ovat yksilöllisiä, mutta jos oman mielipiteeni voi ilmaista summa summarum: Koskaan ei ole oikea hetki. Täytyy vaan uskaltaa aloittaa ja pysyä positiivisella mielellä.
Olen ilmoittanut viestisi asiattomaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on raskaana ei enää ole mahdollisuutta jahkailla tai epäröidä, mikä on tavallaan helpottavaa. Sitten on vaan pakko niellä kaikki se eteentuleva. Vähän niinkuin hammaslääkärin tuolissa :D
Vihaan lääkäreitä, olen ujo, en oikeastaan pidä vauvoista, olin käynyt gynellä kerran ennenkuin tulin raskaaksi 29v.
Selvittiin hengissä ja nyt se vauva on 18v, elämäni suurin asia :) Raskaus ja synnytys, lapsen kasvattamisesta puhumattakaan olivat aikamoisen hurjia elämänvaiheita tällaiselle itsekeskeiselle mukavuudenhaluiselle herkälle tyypille, mutta menivät sitten ilmeisesti omalla painollaan. Muksuja on tehty ja tehdään paljon pahemmissakin tilanteissa, tuon tajuaminen sai joskus pikkuisen häpeäntunteen tulemaan kun kuitenkin olin niin hyvissä käsissä.
Optimoida ei voi, koskaan ei ole se paras hetki, sit-ku- elämää ei ole. Elä nyt.
Rohkeutta!
Kiitos. Tosi ihania ja rohkaisevia kommentteja olette laittaneet.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalia, ensimmäinen raskaus on aina uusi ja ihmeellinen kokemus. Jos nää pelot ovat pahoja, niin niistä voidaan keskustella pelkopolilla raskauden aikana. Kannattaa lukea raskaudesta, sen kulusta ja synnytyksestä. Myös doula voi olla hyvä tuki. Kannattaa osata suhtautua kriittisesti siihen mitä synnytyksestä ja raskaudesta kerrotaan, on totta että joskus raskaus voi olla riski tai synnytys ei suju niin kuin pitäisi, mutta yleisesti ottaen Suomi on yksi maailman parhaista terveydenhuollon osaajista, täällä on laadukas neuvolaan, johon jokainen voi mennä ja kätilöt ovat hyvin koulutettuja, myös vauvojen tehohoito on todella laadukas.
****