Pattitilanne

Puolisoni mokasi. Hän teki toistamiseen saman asian, jotaim sellaista, mikä loukkasi minua ja hän tiesi sen kyllä hyvin. En tarkoita pettämistä, vaan luottamuksen rikkoutumista. Hän rikkoi minulle antamansa lupauksen erään tärkeän asian suhteen, ja myöskin aiheutti piittaamattomuudellaan suurta huolta. Kun tämä tapahtui ensimmäisen kerran, keskustelimme asiasta ja hän vaikutti ymmärtävän miten näin ei vaan toimita, ja vakuutti että enää näin ei käy. No, niin kävi.
Olin ensinnäkin taas huolesta sekaisin, en uskonut että mies tekee saman uudelleen. Huoli vaihtui kiukkuun ja pettymykseen, kun minä jouduin perumaan tärkeän menon jonka olin sopinut aikaa sitten, sen takia että mies vähät välitti siitä mitä olimme sopineet.
Mies oli aluksi katuvainen mutta pian muuttui ääni kellossa. Hän alkoi haukkua minua, syytellä vaikka mistä ja tilanne kärjistyi molemmin puoliseksi huutamiseksi. Mies ilmeisesti oletti että kaikki kuittaantuu saman tien taas kun pyytää anteeksi.

Ongelmana suhteessamme on muutenkin se että asioista ei puhuta, jolloin väärinkäsityksiä syntyy. Meillä on ollut pidemmän aikaa vaikea vaihe suhteessamme ja olemme käyneet pariterapiassa, jossa tämä puhumattomuus on ollut paljon esillä. Minä olen se helposti sulkeutuva osapuoli, ja olen todella joutunut työstämään sitä että nostan kissan pöydälle kun on jotain mikä minua vaivaa.
No, sanoin miehelle että tätä tapahtunutta ei vaan voi kuitata pois päiväjärjestyksestä pikaisella anteeksipyynnöllä, vaan tämä on käytävä läpi. Miehellä ei ollut sanottavaa, häntä ei kiinnostanut kuulla mitä sanottavaa minulla on. Tein selväksi että tällä kertaa tätä ei vaan lakaista maton alle. Ajattelin että jos pari päivää kuluu, mies itse haluaa puhua asiat selväksi. Mies siirtyi sohvalle nukkumaan heti tapahtuneen jälkeen, vaikka en todellakaan pyytänyt sellaista. Meni viikko, ja mies käyttäytyi kaiken aikaa niinkuin mitään ei koskaan olisi tapahtunut. Minä en mököttänyt mutta olin vaisu, sillä tapahtunut asia vaivasi, samoin kun miehen sanat sen jälkeen, haukkuessaan minut alimpaan maanrakoon.
Kun tätä oli jatkunut 1,5 vkoa otin asian uudelleen puheeksi. Olin todella pettynyt siihen ettei miehellä ollut selkärankaa/ halua ottaa vastuuta teostaan ja puhua tapahtuneesta. Miehellä ei edelleenkään ollut asiaan mitään sanottavaa, eikä hän halunnut puhua. Hänen mielestään hän oli pyytänyt jo anteeksi ja jos se ei riittänyt,se ei kuulemma ollut hänen ongelmansa (!).
Nyt tästä on kohta 2 vkoa aikaa. Mies on muuttanut vissiin pysyvästi sohvalle nukkumaan. Minä olen loukkaantunut, pettynyt ja vihainen. Mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä vaikeampaa on palata normaaliin. Tuntuu epäreilulta että vaikka mies oli se joka teki todella väärin, minä olen yrittänyt keskustella asiasta, selvittää välejämme, ja mies on torjunut sovitteluehdotukset.
Mitä tässä voi enää tehdä? Tuntuu nöyryyttävältä olla ilmeisesti ainoa jota tämä jäinen tilanne häiritsee.