Lue keskustelun säännöt.
Menee hermot
26.02.2008 |
Miten suhtautuisin tuttavaan, jonka elämän ihmissuhteet menevät aivan järkyttävää vuoristorataa? En enää jaksaisi ottaa vakavasti sitä, kun hän saattaa vaikkapa yöllä laittaa hätäisiä viestejä, että taas on miehen kanssa suhde katkolla ja ero on tulossa, ja kymmenien tekstiviestien jälkeen saattaa hän seuraavana iltana ilmoittaa, että kaikki on hyvin, että mitäs minulle kuuluu? Sama rumba toistuu vuodesta ja kuukaudesta toiseen. Jos en vastaa, olen kylmä ja sydämetön ihminen, joka ei hänestä välitä, ja jos reagoin, niin todennäköisesti neuvoni valuvat kuin kankkulan kaivoon, koska hän tekee juuri kuin hän itse haluaa joka tapauksessa.
Olen aivan uuvahtanut.
Kommentit (4)
Anna ystäväsi elä itse ihan omaa elämäänsä! Älä vastaile yöllä (sano että puhelimesi on yleensä äänettömällä yöllä) ja päivisin voit vastailla jotain peruspositiivista ja ympärpyöreää, millä sun ei tarttisi oikeasti vaivata päätäsi!
Eli et ihan " hylkää" näiden tiimoilta, mutta itseäsi suojellaksesi otat hiukan etäisyyttä ihmissuhdekuvioiden setvimiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että hänelle aina sattuu ja tapahtuu.. ihan jatkuvasti. En elämässäni ole ollut sellaisissa vaikeuksissa kuin hän on edelleen, vaikka kaksi lastakin hänellä on ja ikää 35. Mietin toisinaan, että onko hänellä jokin mielenterveysongelma, ei kai nyt aikuinen ihminen joudu moisiin selkkauksiin tämän tästä?
soittaa silloin kun on ongelmia, muutoin on omissa oloissaan. sählää yhden ukon kanssa, veivanneet vuosia ees taas.
ja energiaa kuunnella juttujaan - varsinkin kun ei kuitenkaan usko neuvojani. Tyypillä muitakin ongelmia kuin ihmissuhde.
Loukkaantui verisesti, enkä kuullut tyypistä vuoteen. Nyt palannut kuvioihin, mutta " normaalisti" kahvitellaan silloin tällöin, eikä enää tuntien tilitystä puhelimessa tms...
Kaverisi jatkaa niin kauan kuin annat hänen jatkaa.