Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä mättää, kun ihmiset kouhottavat nykyisin ties mistä ylevästä, mutta silti ovat jatkuvasti henkisesti sairaampia?
14.07.2019 |
Mikä suomalaisia oikein vaivaa? Tilastojen mukaan melko paljon lisääntyvät mielenterveysongelmat ja niistä johtuvat sairauspäivät. Ihmiset eivät enää pärjää yksityis- ja työelämässä vaan oireilevay henkisesti yhä enemmän.
Ei tarvitse, kun katsoa tilastoja taaksepäin parikymmentä vuotta, niin asiat olivat tältä osin paremmin. Ei tarvitse kuin miettiä, mikä yhteiskunnassa on muuttunut parissa kymmenessä vuodessa, niin ajallisesti jotain yhteyksiä löytyy.
90-luku oli yhtenäiskulttuurin aikaa. Lauantai-iltana käytiin saunassa ja katsottiin toosasta napakymppiä tai passi- vai hammasharja -ohjelmaa. Ydinperhe oli suosittu perhemalli. Ihmisillä oli keskiluokkaisia unelmia omakotitaloista, kesämökeistä, farmariautosta ja koirasta. Maaseudulla asumista pidettiin lapsiperheelle sopivana. Jokainen eli omaa elämäänsä. Ihmiset kuitenkin näkivät toisiaan paljon face to face. Yhteydepito hoitui lankapuhelimella. Riitti, että asiat olivat yhtä hyvin kuin naapurilla.
Tilanen on jatkuvasti muuttunut ja väitän, että siitä saamme kiittää (tai syyttää) yhteiskunnan teknistä kehitystä. En sano, että internet on s*atanasta. Se on tuonut mukanaan paljon hyvää, mutta myös paljon ongelmia. Ihmiset ovat tulleet riippuvaisemmaksi toisten hyväksynnästä. Sosiaalisen median kautta ihmiset seuraavat jatkuvasti toisiaan ja tulevat kateellisiksi ja pahoinvoiviksi. Ennen ahdisti, kun naapurilla oli parempi auto. Nykyisin autotkin ovat lähes kiellettyjä, ja ihmiset voivat ahdistua mistä milloinkin. Aiheita on lukuisia, ja some suoltaa niitä jatkuvasti lisää.
Pahoinvoinnin kasvu liittyy urbanisaatioon, individalismin korostumiseen, maailmantuskaan, sosiaalisen kanssakäymisen muutoksiin, työelämän murrokseen ja oletukseen, että korkeakoulututkinto on ainoa oikea suunta. 90-luvulla mansikkapelloilla oli suomalaisia marjanpoimijoina töissä kesäisin. Median mukaan suomalaiset poimijat ovat kadonneet.
Yhteiskunta on polarisoitunut. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tiedostavat ilmastoahdistujat ja persut. Nuorisossa on nähtävissä myös kahtiajako menestyneen suorittavan luokan ja ns. neet-nuorison välillä. Tavallisuudesta ja turvallisuudesta on tullut tylsää. Tyydytystä haetaan jatkuvasta muutoksesta ja tiedostamiseseta ja ylevillä arvoilla kouhottamisesta on tullut rahan ohella ihmisen arvon mittari. Ihmiset luokittelevat toisiaan mustavalkoisesti ja elävät omissa kuplissaan. Kavereihin voi olla yhteydessä jonkun ihme snapchatin tai muiden höpöhöpö-sovellusten kautta. Livenä ihmisiä ei tarvitse välttämättä enää nähdä. Ihmiset muuttavat kaupunkeihin, mutta toiset vetäytyvät silti omiin luukkuihinsa syrjäytymään. Lapset eivät kehity henkisesti normaalisti tai opi säätelemään tunteitaan, kun vanhemmat tuijottavat alati kännykkää.
On unohdettu, että melko iso osa ihmisistä on lähtökohtaisesti sellaisia, että heille mielihyvän saamiseksi riittää aivan tavalliset asiat, normaalit materiaaliset puitteet, ravinto, liikunta, perhe, läheisyys, ihmissuhteet, tavallinen suorittava työ ja vakauden ja turvallisuuden tunne. Tälläistä yhteiskunta ei enää tarjoa. Suositumpaa on olla moderni ja dynaaminen suorittava keskiluokkainen kaupunkilainen. On paljon ihmisiä, joille sellainen ei sovi.
Varmasti monet ovat täysin toista mieltä asiasta, mutta itse en yhtään ihmettele, että Suomi voi pahoin, ja jos tilanne jatkuu, niin seuraavan 20 vuoden aikana ongelma kehittyy niin massiiviseksi, ettei yhteiskunta pysty mitenkään tarjoamaan apua tähän lisääntyvään pahoinvointiin, kun se ei kykene siihen kunnolla nytkään.
Kommentit (9)
Ehkä mielenterveysongelmia on ollut ennenkin, mutta niistä ei olla kerrottu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyinen suositusruoka vahingoittaa myös henkisesti.
Aito ravinto pitää terveenä, myös sen pääkopan.
Tilanne tulee pahenemaan. Kun suuri määrä ihmisiä ei ole oppinut sosiaalisia taitoja, eikä heillä ole omaa perhettä ja sen lapsuuden perheenkin kanssa ollaan oltu yhteydessä vain se ensimmäinen 20 vuotta, niin yksinäisyys tulee lisääntymään.
Kuvitellaan kuinka muka ystävyyssuhteet palkkaavat perheen puuttumisen, mutta niin ei tapahdu kuin muutamien kohdalla.
Aktiivisten ekstroverttinaisten kohdallla tilanne pysyy siedettävänä, mutta muut tulevat olemaan aina vaan yksinäisempiä.
Ihmiset tulevat lihomaan enemmän ja tämä aiheuttaa stressiä. Elämä alkaa pyöriä työn, ruuan, laihtumisen, liikunnan ja viihteen välillä. Jo nyt huomaa kuinka ulos meneminen on vähentynyt. Ei ole syytä mennä. Ei ole oikeastaan syytä tehdä oikein mitään. Miksi vaivautua, kun lopulta millään ei ole merkitystä? Yksin kotona ollessaan oikeastaan sillä oletko lihava tai varakas tai hyväkuntoinen ei ole mitään merkitystä.
2-kymppisenä on vaikka mitä paikkoja minne mennä, mutta vähitellen alat olemaan kaikkialle liian vanha, koska rahallisesti jonnekin oopperaan meneminen joka päivä tulee mahdottomaksi tai sijaitsee jo alkujaan liian kaukana. Ja ystävät katoavat, yksitellen ehkä, mutta he katoavat lopulta.
4-kymppisenä elämää on vielä puolet jäljellä, mutta mitä tarjottavaa sillä on monelle? Kun jo nuorena hyvinvoivana kärsii, niin miltä se tuntuu kun sairaudet ja tekemisen puute, sekä yksinäisyys iskee päälle aina vaan enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Tilanne tulee pahenemaan. Kun suuri määrä ihmisiä ei ole oppinut sosiaalisia taitoja, eikä heillä ole omaa perhettä ja sen lapsuuden perheenkin kanssa ollaan oltu yhteydessä vain se ensimmäinen 20 vuotta, niin yksinäisyys tulee lisääntymään.
Kuvitellaan kuinka muka ystävyyssuhteet palkkaavat perheen puuttumisen, mutta niin ei tapahdu kuin muutamien kohdalla.
Aktiivisten ekstroverttinaisten kohdallla tilanne pysyy siedettävänä, mutta muut tulevat olemaan aina vaan yksinäisempiä.
Ihmiset tulevat lihomaan enemmän ja tämä aiheuttaa stressiä. Elämä alkaa pyöriä työn, ruuan, laihtumisen, liikunnan ja viihteen välillä. Jo nyt huomaa kuinka ulos meneminen on vähentynyt. Ei ole syytä mennä. Ei ole oikeastaan syytä tehdä oikein mitään. Miksi vaivautua, kun lopulta millään ei ole merkitystä? Yksin kotona ollessaan oikeastaan sillä oletko lihava tai varakas tai hyväkuntoinen ei ole mitään merkitystä.
2-kymppisenä on vaikka mitä paikkoja minne mennä, mutta vähitellen alat olemaan kaikkialle liian vanha, koska rahallisesti jonnekin oopperaan meneminen joka päivä tulee mahdottomaksi tai sijaitsee jo alkujaan liian kaukana. Ja ystävät katoavat, yksitellen ehkä, mutta he katoavat lopulta.
4-kymppisenä elämää on vielä puolet jäljellä, mutta mitä tarjottavaa sillä on monelle? Kun jo nuorena hyvinvoivana kärsii, niin miltä se tuntuu kun sairaudet ja tekemisen puute, sekä yksinäisyys iskee päälle aina vaan enemmän?
No vali, vali!! Itse voi vaikuttaa oloonsa. Toki se vaatii muutakin kuin turhasta vinkumista.
Sitä on kun elämää ei eletä, vaan suoritetaan ja jatkuvasti mietitään miltä se oma elämä näyttää.
On hämmentävää, kuinka monet keski-ikäisetkin tekevät aivan normaaleista arjen asioista facepäivityksiä jatkuvalla syötöllä. Ei osata edes kukkia kastella ilman, että se täytyy jakaa. Ei myöskään käydä lenkillä, ravintolassa, konsertissa, lasten kanssa leikkipuistossa... puhumattakaan kokonaisesta lomamatkasta.
Pelätään, ettei olla olemassa jos ei ne 457 kaveria tiedä, missä on ja mitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärtänyt taaskaan, miksi persut ovat esimerkkinäsi ap. He juuri ovat konservatiiveja, jotka haluavat sitä samaa, mitä ennen pidettiin hyvänä elämänä ihmisille. Mukaan mahtuu kaikenlaista sakkia toki, mutta niin on muissakin puolueissa.
Samaistut siihen ahdistujasakkiin tässä kohtaa olettamalla persuille tarkoitusperiä, joita useimmilla heistä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mielenterveysongelmia on ollut ennenkin, mutta niistä ei olla kerrottu...
Ei ehkä vaan on aina ollut ja tulee aina olemaan, niistä pitääkin puhua.
Eikä kaikenmaailman muun sukupuolista, lesboista, homoista ja mitä kaikkia niitä onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt taaskaan, miksi persut ovat esimerkkinäsi ap. He juuri ovat konservatiiveja, jotka haluavat sitä samaa, mitä ennen pidettiin hyvänä elämänä ihmisille. Mukaan mahtuu kaikenlaista sakkia toki, mutta niin on muissakin puolueissa.
Samaistut siihen ahdistujasakkiin tässä kohtaa olettamalla persuille tarkoitusperiä, joita useimmilla heistä ei ole.
Kyseessä oli vain yksi esimerkki. Ja eivät kaikki persut voi tosiaankaan hyvin, vaikka pyrkisivätkin perusarvojen äärelle.
Alue: Aihe vapaa
Ongelma on, että ihmiset kokevat ristiriitaa omien tarpeiden ja yhteiskunnassa vallitsevien ihanteiden välillä. Jos ei tiedä, mitä haluaa, aiheuttaa se loputonta tuskaa.