Eihän kantelun tekemisestä ole mitään hyötyä? Sosiaalityö

Sosiaalityöstä voi tehdä aluehallintovirastoon kantelun. Luin seurauksia, joita kantelusta voi tulla: nettisivuilla luki, että kantelua tutkitaan, jos se katsotaan tarpeelliseksi sekä väärin toiminutta tahoa saatetaan neuvoa, mikäli se katsotaan tarpeelliseksi. Olemassa olevalle, kantelun tekemiseen johtaneelle tilanteelle ei ilmeisesti tapahdu mitään.
Meillä lukee palvelutarpeen arviossa kummallisia asioita minusta vanhempana - siellä on kerrottu vanhemmalla olevan päämäärättömyyttä, muistamattomuutta ja tietynlaista saamattomuutta. Tekstistä ei käy ilmi, mistä nuo päätelmät on vedetty, en siis yhtään edes tiedä mitä sillä tarkoitetaan ja millä perusteella minua syytetään esimerkiksi muistamattomuudesta. Saamattomuus on jo aika tavalla asiakkaan haukkumista, siitäkään en tiedä, missä asiassa olen sitä saamattomuutta näyttänyt.
Palvelutarpeen arvioinnissa on lisäksi kuitattu vain sivulauseella fyysiset sairauteni, jotka ovat oman näkemykseni mukaan kaikkein suurin vaikeus arjen sujumisen kannalta ja toin tämän esille aivan selkeästi. Joitakin mielestäni keskeisiä, pitkäaikaisia ja minusta riippumattomia vaikeuksia ei ole kerrottu ollenkaan, mutta marginaalisia seikkoja on kuvailtu enemmän ja yritetty saada kuva minusta masentuneena ja lapsen lievää ylipainoa pakonomaisesti kontrolloivana mt-ongelmaisena. Kerroin tapaamisessa, että en koskaan tule kuntoutumaan terveeksi, sillä sairauteni on parantumaton. Tämä kommentti oli vedetty yhteyteen masennuksen kanssa, kun olin kysyttäessä olenko masentunut sanonut, että jollain mittareilla ehkä saatettaisiin tulkita masennusta (virhe!), mutta varsinaisesti en koe olevani masentunut vaan yksin vaikeassa elämäntilanteessa pitkään. Tämä kaikki oli saatu siis muotoon "Äiti epäilee ehkä olevansa masentunut. Toteaa, ettei koskaan tule kuntoutumaan." Tuollaisesta tekstistä kaiketi helpoiten ulkopuolinen tulkitsee, että äiti tarvitsisi kyllä kipeästi hoitoa, koska on niin toivoton ettei usko koskaan kuntoutuvansa masennuksesta johon ei toisaalta edes myönnä tarvitsevansa apua.
Kaiken kaikkiaan palvelutarpeen arviossa on luotu kuva, mikä ei vastaa todellisuutta, mutta toisaalta siinä ei ole kovin monia niin räikeitä ja ilmeisiä valheita ja epäasiallisuutta, että uskoisin, että asiaa lähdettäisiin tutkimaan ja selvittämään. Nämä sosiaalityöntekijän ihmeelliset mutu-jutut jäävät siis näkymään ilmeisesti muillekin ihmisille johonkin tietoihini, mikä haittaa ja häpäisee kyllä minua, mutta ei auta perhettäni yhtään.
Halusin jakaa, koska niin pöyristynyt olin siitä, kuinka suojaton asiakas on sosiaalityön puolueellisessa otteessa. Tästä nyt ei näillä näkymin seurannut mitään erityisen pahaa stressin ja edelleen ilman apua jäämisen lisäksi, mutta varmasti voi pahasti käydä, jos sosiaalityössä sattuu joutumaan jonkun asiakkaaksi, joka oikein on innostunut vallankäytöstä tai hienovaraisesta kiusaamisesta.