Millainen psyykkisesti sairas nuorena oli lapsena?

En osaa vastata noin. Kerron millaisia olivat teininä (koska tutustuin heihin teininä)

Toinen pukeutui aikuismaisesti. Ei siis kuten muut teinit. Yksikseen seisoi usein koulun pihalla. Ei kuunnellut nuorisomusiikkiakaan. Hänestä tuli perukoulun ope.

Toinen oli superälykäs. Kaikki kymppejä. Suuttui joistain aivan käsittämättömistä asioista yhtäkkiä. Meni ihan lukkoon joskus.

Molemmat nykyään sairaseläkkeellä. Skitsofreniaa veikkaan (harhojen perusteella)

Minä en usko että poikkesin mitenkään. T. Kaksisuuntainen

Ujo ja hiljainen, ajattelevainen.

ihan normaali

Vierailija kirjoitti:

Ujo ja hiljainen, ajattelevainen.

Tämä

Vetäytyvä.

Alistettu supersuoriutuja.

Haavoitettu.

Olin sisaruksiani herkempi ja arempi, ja minulla oli hyvin vilkas mielikuvitus. Koulussa kiusattiin ja minua oli helppo juksata koska luulin että kaikki puhuvat totta.

Eristäytyvä, älykäs, erikoista ajattelua, synkkiä raakoja piirustuksia, vain vähän pinnallisia ystävyyssuhteita, ei yhtään kiinnostunut panostamaan niihin. Koulussa kiusattu, kotona hakattu, joutui seuraamaan läheltä myös äidin hakkaamista.

Diagn: paranoidi skitsofrenia

😣

Lapsena ujo ja hiljainen. Nuorena holtitonta alkoholinkäyttöä ja seksisekoiluja. Kaksisuuntainen

Meillä ylivilkas, äänekäs, tottelematon. Vaikea pitää kurissa ja hallita, usein sai laittaa jäähylle. Itsellä meinasi voimat kokonaan loppua usean kerran kun edes käskyjä ei otettu millään vastaan. Oli siinä hermot kireällä. Sitten siinä mutrosiän tullessa viimein rauhoittui, mutta alkoi narisemaan ja valittamaan usein pitkästymistä ja yksinäisyyttä. Sanoin että kyselee koulusta peliseuraa ulos niin saa kavereita, mutta ei tehnyt koskaan mitään asian eteen. Nyt juostaan käymässä usein psykiatrin luona puhumassa ja syödään masennuslääkkeitä. Oon sanonut nuorelle että elämä on omista valinnoista kiinni ja asiat ois nyt paljon paremmin ellei ois ollut niin laiska ja saamaton vaan ois voinu tehdäkkin jotain oman elämänsä etteen.

Yjsinäinen, puhelias, aktiivinen, sosiaalisesti lahjakas, ulospäinsuuntautunut, ystävällinen, lämmin ja hyvä sekä avoin. Yritettiin kaikintavoin saada ystäviä, mutta yleensä muut karttoivat tavallista sosiaalisempaa lasta joka halusi olla kaikkien kaveri. Sitten yksinäisyys alkoi kroonistua ja lopulta puhkesi kaksisuuntainen eli maanisdepredsiivinen mielialahäiriö. Kävi jopa lähellä itsemurhaa yksinäisyyden muuttuessa särkyneensydämmen syndroomaksi. Sai siis sydänkohtauksen ja sen jälkeen kun oli elvytetty sairaalassa niin yritti ripustautua polin lamppuun. Onneksi hoitaja oli juuri silloin tuomassa iltapalaa.

Jääräpää, uhkaukset ja rangaistukset nostattivat vain uhmaa. Avoin ja sosiaalinen. Kärsimätön, kuumakalle. Mieleltään joustamaton, eli muutostilanteisiin piti varautua hyvissä ajoin.

Sitten yläasteella alkoi ”ihan sama”-kausi. Raivokohtaukset väheni, ja tilalle tuli ylimielisyys. Lukiossa ilmeni pitkäaikainen vakava masennus, tunteet meni äärimmäisyyksistä toiseen, ja viimein yritti itsemurhaa. Lopputuloksena vakava vammautuminen, kuntoutus kesken. Pää ei myöskään ole vielä kunnossa.

Me vanhemmat jakuvasti mietimme oliko masennus-diagnoosi oikea.