Lue keskustelun säännöt.
Olipas aika outoa. Kävin entisessä kämpässäni vierailulla...
11.07.2019 |
Asuin siellä nelisen vuotta eksäni kanssa. Nyt siellä on asunut jo pari vuotta eksän uusi naisystävä. Erottiin hyvissä väleissä, ja ollaan oltu yhteydessä muttei tavattu. Kävin siellä eilen kahvittelemassa. Siellä ei ollut muuttunut yhtään mikään muu kuin se, että uuden naisystävän piano oli tuotu olohuoneeseen. Samat huonekalut samoissa paikoissa, samat matot, samat verhot, samat taulut seinillä. Toki muutama uusi kirja hyllyssä, ja televisio vaihtunut. Minä sen aikoinaan sisustin, kun ei miestä kiinnostanut. Opiskelijabudjetilla, kun siis opiskeltiin molemmat. Kaikki tavara eri paria ja vähän sinne päin. Tiesin kyllä, että yksinään asuessaan olisi tuskin muuttanut yhtään mitään, mutta ettei uusi naisystäväkään ole jättänyt kädenjälkeään sinne. Tavallaan se on tosi hyvä, ja ekologistakin. Ihan nättiä siellä on, vaikka itse sanonkin. Mutta ettei tuo nainen tuonut muuta kuin pianon, ja että voi antaa olla kaiken, minkä nyksänsä eksä laittoi, se tuntuu tässä maailmassa jotenkin tosi kummalliselta. Vaikuttaa tosi fiksulta ja tasapainoiselta ihmiseltä. Mutta olihan siinä outo tunnelma olla siellä, kun melkein kaikki oli ihan ennallaan. Melkein kolme vuotta kuitenkin erosta.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Miestä ei kiinnosta sisustaminen, eikä hänen uusi kumppaninsa halua panna näppejään asuntoon, johon on muuttanut "uutena". Ei ole outoa.
Jep eikä uusi välttämättä tiedä että juuri sinä sen sisustit. Luulee että mies on laittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miestä ei kiinnosta sisustaminen, eikä hänen uusi kumppaninsa halua panna näppejään asuntoon, johon on muuttanut "uutena". Ei ole outoa.
Mun mielestä on outoa :D Suurin osa naisista tuntuu vetävän hirveät kilarit, jos on eksän kamoja nurkissa.
mee sä nyksines ja eksines vuorelle ja paina Sviidu päähäs.
Vierailija kirjoitti:
mee sä nyksines ja eksines vuorelle ja paina Sviidu päähäs.
Ja mistäpä moinen :D?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos teit kerrasta hyvän niin mitäpä sitä toimivaa muuttamaan :) Mutta pidän aika suurena ihmisenä tuota uutta naisystävää. En tiedä voisinko itse suhtautua niin rationaalisesti. Ja uskon kyllä että jos ovat pari vuotta asuneet yhdessä niin on jossakin välissä tullut ilmi ettei meistä kiinnosta sisustaminen? Ja ehkä laskenut sitten 1+1=2 että eksän laittama koti? Jotenkin luulisi että makukin olisi erilainen. Tai sitten ei vaan ole yhtään kiinnostunut siitä miltä koti näyttää?
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia naisia EI kiinnosta koti, sisustaminen, lasten vääntäminen ym. asiat. Ihmiset on erilaisia, jos et ole sellaista ennen kuullut. Todennäköisesti heillä on muuten paljon hauskempaa, kun aika ei kulu johonkin sisustamiseen vaan heidän yhteisiin kiinnostuksen kohteisiinsa.
Enemmän ihmettelen, miksi aloittaja on edes kiinnostunut tuollaisesta ja selvästi saa jotain ylemmyydentunnetta, esim. mies ei olisi antanut koskea "ihanuuden" sisustamaan tai että nainen ei tunne oloaan kotoisaksi eikä uskalla koskea.
Ovat selvästi onnellinen ja hyvä pari, naisella itsetunto kohdillaan kun ei ole tarvetta alkaa heittää eksää muistoista. Siitä mallia kaikille "naputtaja-akoille".
Kylläpä luit paljon rivien välistä, harmillisesti tosin aivan pieleen.
En tosiaankaan tunne ylemmyydentunnetta. Olen onnellinen heidän puolestaan. Kuten sanoin, olemme hyvissä väleissä. Kaikki (muut) tuntemani naiset tykkäävät ainakin jossakin määrin laittaa kotiaan, siksi ihmettelen. Ymmärrän hyvin, ettei kaikkia kiinnosta. Silti ajattelen, että parissa vuodessa näkyisi uuden ihmisen paikallaolo enemmän.
Siksikin ihmettelen, kun sisustus on melkein nollabudjetilla tehty, eikä siis mitenkään arvokas. Täysin korvattavissa siis oman tyylisillä ratkaisuilla, hyvällä omallatunnolla. Ymmärrän hyvin, etteivät ihmiset kiinny tavaroihin, mutta silti koen tilanteen kummallisena.
Tuntuu, ettei osa kommentoijista pysähdy ajattelemaan tätä asiaa omalla kohdallaan. Koti, josta sen laittanut on muuttanut pois vuosia aiemmin, tilalle tullut ihan uusi ja erilainen ihminen, ja silti aika on kuin pysähtynyt. Kämppä oli kuin museo. Pöytäliinat tismalleen samalla tavalla, matot tismalleen samalla tavalla, taulut samoja ja samoissa paikoissa. MINUSTA tuntuu kummalliselta, ettei mikään ollut siellä muuttunut. Samat (jo ostaessa) hieman nuhjaantuneet sohva ja nojatuolit, samat rautalangalla korjattu kirjahylly ja tv-taso.
Parempi fiilis minulle olisi tullut siitä, että siellä olisi laitettu paikkoja uusiksi. Mutta toki arvostan sitä, ettei olla materialistisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestä ei kiinnosta sisustaminen, eikä hänen uusi kumppaninsa halua panna näppejään asuntoon, johon on muuttanut "uutena". Ei ole outoa.
Mun mielestä on outoa :D Suurin osa naisista tuntuu vetävän hirveät kilarit, jos on eksän kamoja nurkissa.
Tässä sulle sitten tosiasia varjostamaan sun luuloja.
Jotkut naiset on vaan niin sekoja että kaikki mikä liittyy exiin pitää heittää pois. Itse olen vain tyytyväinen jos rakastani on rakastettu ennen kuin tapasimme. Hänelle tärkeät asiat on minullekin tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun haluaa ostaa oman kämpän, niin silloin säästää. Jos kotona jo on kaikki tarpeellinen, niin ei ole mitään syytä hankkia uutta pöytää, sohvaa, lasikippoja, kappaverhoja, salaattiottimia jne. vain siksi, että on kiva shoppailla.
Minun kotini on sisustanut anoppi. Olemme asuneet tässä kohta 12 vuotta ja ainoastaan verhot on vaihtuneet uusiin ja pari jalkalamppua tullut lisää. Miksi ihmeessä kanniskella hyvää tavaraa kirppikselle ja ostaa tilalle lastulevyä vain siksi, että joku toinen on nämä huonekalut valinnut? Talo ostettiin irtaimistoineen enkä keksi mitään syytä vaihtaa kokopuista piironkia lastulevyhökötykseen, jotta saisin näyttää, miten kodikasta sisustusta osaa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia naisia EI kiinnosta koti, sisustaminen, lasten vääntäminen ym. asiat. Ihmiset on erilaisia, jos et ole sellaista ennen kuullut. Todennäköisesti heillä on muuten paljon hauskempaa, kun aika ei kulu johonkin sisustamiseen vaan heidän yhteisiin kiinnostuksen kohteisiinsa.
Enemmän ihmettelen, miksi aloittaja on edes kiinnostunut tuollaisesta ja selvästi saa jotain ylemmyydentunnetta, esim. mies ei olisi antanut koskea "ihanuuden" sisustamaan tai että nainen ei tunne oloaan kotoisaksi eikä uskalla koskea.
Ovat selvästi onnellinen ja hyvä pari, naisella itsetunto kohdillaan kun ei ole tarvetta alkaa heittää eksää muistoista. Siitä mallia kaikille "naputtaja-akoille".
Kylläpä luit paljon rivien välistä, harmillisesti tosin aivan pieleen.
En tosiaankaan tunne ylemmyydentunnetta. Olen onnellinen heidän puolestaan. Kuten sanoin, olemme hyvissä väleissä. Kaikki (muut) tuntemani naiset tykkäävät ainakin jossakin määrin laittaa kotiaan, siksi ihmettelen. Ymmärrän hyvin, ettei kaikkia kiinnosta. Silti ajattelen, että parissa vuodessa näkyisi uuden ihmisen paikallaolo enemmän.
Siksikin ihmettelen, kun sisustus on melkein nollabudjetilla tehty, eikä siis mitenkään arvokas. Täysin korvattavissa siis oman tyylisillä ratkaisuilla, hyvällä omallatunnolla. Ymmärrän hyvin, etteivät ihmiset kiinny tavaroihin, mutta silti koen tilanteen kummallisena.
Tuntuu, ettei osa kommentoijista pysähdy ajattelemaan tätä asiaa omalla kohdallaan. Koti, josta sen laittanut on muuttanut pois vuosia aiemmin, tilalle tullut ihan uusi ja erilainen ihminen, ja silti aika on kuin pysähtynyt. Kämppä oli kuin museo. Pöytäliinat tismalleen samalla tavalla, matot tismalleen samalla tavalla, taulut samoja ja samoissa paikoissa. MINUSTA tuntuu kummalliselta, ettei mikään ollut siellä muuttunut. Samat (jo ostaessa) hieman nuhjaantuneet sohva ja nojatuolit, samat rautalangalla korjattu kirjahylly ja tv-taso.
Parempi fiilis minulle olisi tullut siitä, että siellä olisi laitettu paikkoja uusiksi. Mutta toki arvostan sitä, ettei olla materialistisia.
Luulen että ymmärrän mitä ap tarkoittaa. Itselleni on joskus tullut sama tunne jonkun kaverin luona. Asiat ja tilanteet muuttuu, mutta koti tai pukeutuminen on kuin jämähtänyt eri aikakauteen, jonnekin vuosien tai jopa vuosikymmenien taakse. Se on jännä tunne, "pysähtynyt aika" kuvastaa sitä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa outoa, ettet vienyt tavaroista puolia muuttaessasi pois. Silloinhan sisustaminen olisi tapahtunut kuin itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia naisia EI kiinnosta koti, sisustaminen, lasten vääntäminen ym. asiat. Ihmiset on erilaisia, jos et ole sellaista ennen kuullut. Todennäköisesti heillä on muuten paljon hauskempaa, kun aika ei kulu johonkin sisustamiseen vaan heidän yhteisiin kiinnostuksen kohteisiinsa.
Enemmän ihmettelen, miksi aloittaja on edes kiinnostunut tuollaisesta ja selvästi saa jotain ylemmyydentunnetta, esim. mies ei olisi antanut koskea "ihanuuden" sisustamaan tai että nainen ei tunne oloaan kotoisaksi eikä uskalla koskea.
Ovat selvästi onnellinen ja hyvä pari, naisella itsetunto kohdillaan kun ei ole tarvetta alkaa heittää eksää muistoista. Siitä mallia kaikille "naputtaja-akoille".
Kylläpä luit paljon rivien välistä, harmillisesti tosin aivan pieleen.
En tosiaankaan tunne ylemmyydentunnetta. Olen onnellinen heidän puolestaan. Kuten sanoin, olemme hyvissä väleissä. Kaikki (muut) tuntemani naiset tykkäävät ainakin jossakin määrin laittaa kotiaan, siksi ihmettelen. Ymmärrän hyvin, ettei kaikkia kiinnosta. Silti ajattelen, että parissa vuodessa näkyisi uuden ihmisen paikallaolo enemmän.
Siksikin ihmettelen, kun sisustus on melkein nollabudjetilla tehty, eikä siis mitenkään arvokas. Täysin korvattavissa siis oman tyylisillä ratkaisuilla, hyvällä omallatunnolla. Ymmärrän hyvin, etteivät ihmiset kiinny tavaroihin, mutta silti koen tilanteen kummallisena.
Tuntuu, ettei osa kommentoijista pysähdy ajattelemaan tätä asiaa omalla kohdallaan. Koti, josta sen laittanut on muuttanut pois vuosia aiemmin, tilalle tullut ihan uusi ja erilainen ihminen, ja silti aika on kuin pysähtynyt. Kämppä oli kuin museo. Pöytäliinat tismalleen samalla tavalla, matot tismalleen samalla tavalla, taulut samoja ja samoissa paikoissa. MINUSTA tuntuu kummalliselta, ettei mikään ollut siellä muuttunut. Samat (jo ostaessa) hieman nuhjaantuneet sohva ja nojatuolit, samat rautalangalla korjattu kirjahylly ja tv-taso.
Parempi fiilis minulle olisi tullut siitä, että siellä olisi laitettu paikkoja uusiksi. Mutta toki arvostan sitä, ettei olla materialistisia.
Luulen että ymmärrän mitä ap tarkoittaa. Itselleni on joskus tullut sama tunne jonkun kaverin luona. Asiat ja tilanteet muuttuu, mutta koti tai pukeutuminen on kuin jämähtänyt eri aikakauteen, jonnekin vuosien tai jopa vuosikymmenien taakse. Se on jännä tunne, "pysähtynyt aika" kuvastaa sitä hyvin.
Miksi kodin pitäisi muuttua muodin mukaan?
Asuin lapsuuteni talossa, jossa pirtinpöydän oli tehnyt ukki, minun kirjoituspöytäni oli tehnyt eno ja kaikki tuolit oli Virtasen Markun tekemiä (en tiedä, kuka hän oli, mutta ainakin tuolit olivat hyviä). Varmasti siellä oli jämähtänyt olo, mutta kaikilla tavaroilla oli paikkansa eikä uutta hankittu siksi, että "koti oli jämähtänyt".
Yksi syy nykypäivän pahaan oloon on se, että ei uskalleta antaa asioiden olla. Koko ajan pitää muuttaa ja muuttua, jotta ei vain tulisi kyllästymistä ja jämähtämistä ja pysyvyyttä. Mikä siinä paikallaanolossa pelottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme asuneet 4 vuotta talossa, jonka mies osti vanhemmiltaan ja anoppi on tämän sisustanut. Vain joitain tekstiilejä olen vaihtanut. Suunnitelmissa on parin vuoden sisällä tehdä vähän pintaremonttia ja vasta siinä yhteydessä laitellaan kotia enemmän oman näköiseksi. Mistäs tiedät jos tällä pariskunnalla on samanlaisia suunnitelmia, pari vuotta yhdessä asumista on kuitenkin vasta lyhyt aika. Itse en edes olisi kehdannut siinä vaiheessa laittaa miehen omistamaa kotia uusiksi. Nyt kun ollaan enemmän vakinnuuttu aletaan suunnitella yhdessä meidän kotia :)
Vierailija kirjoitti:
Onpa outoa, ettet vienyt tavaroista puolia muuttaessasi pois. Silloinhan sisustaminen olisi tapahtunut kuin itsestään.
Muutin tuosta asunnosta suoraan ulkomaille. Se oli se "viimeinen niitti" parisuhteellemme, joka oli jo kauan tehnyt kuolemaa. Kävin siis tekemässä päälle vuoden verran töitä ulkomailla. Siksi en vienyt mitään muuta kuin pari tunnearvokasta esinettä (mukana jo lapsuudenkodista) ja omat vaatteeni. Kaikki huonekalut ovat tosiaan hyvin selkeän huomattavasti second hand, siksikään en kokenut tarpeelliseksi säilöä niitä jonnekin ulkomailla asumisen ajaksi. Tiesin, että hankin uudet kestävät huonekalut sitten, kun (jos) palaan Suomeen, kun oli rahaa käytettävissä. Hankinkin, myös second handina paljon, mutta nyt ehjää ja hyväkuntoista. Opiskelijabudjetti käytettiin muuhun.
Ja siis se on vuokra-asunto, kun joku tuolla puhui omistusasunnosta.
Mutta onpas aika piristävää huomata, että täällä on paljon naisia (ja miehiäkin ehkä) joiden mielestä asiassa ei ole mitään ihmeellistä. Eihän siinä pitäisikään olla. En minä asu niissä huonekaluissa, eivätkä ne symboloi minua.
Vierailija kirjoitti:
Onpa outoa, ettet vienyt tavaroista puolia muuttaessasi pois. Silloinhan sisustaminen olisi tapahtunut kuin itsestään.
Minä jätin kaikki huonekalut eksälle, kun halusin sisustaa oman auntoni uusilla huonekaluilla. Ja onneksi eksä halusi pitää vanhat huonekalut. Kolmeen vuoteen ei ole tehnyt mitään muutoksia sisustukseen paitsi ostanut uuden sängyn.
Miestä ei kiinnosta sisustaminen, eikä hänen uusi kumppaninsa halua panna näppejään asuntoon, johon on muuttanut "uutena". Ei ole outoa.