Käy jotenkin sääliksi sellaiset ihmiset jotka miettii koko ajan muiden elämää ja yrittää elää sitä kautta omaansa. Ku ei sitä omaa elämää ole.

Kerronko kaikille, että ehkä, kenties, mahdollisesti "ystävä" pettää.

Sitten on niitä jotka yrittää pilata jonkun, toisten elämää kun niillä ei omaa elämää ja sitten käskee toisia mukaan ja ne toiset ne käskytettävät ottaa niitä käskijän käskyjä ja yrittää elää sitä kautta kun ei niilläkään omaa elämää

Vierailija kirjoitti:

Sitten on niitä jotka yrittää pilata jonkun, toisten elämää kun niillä ei omaa elämää ja sitten käskee toisia mukaan ja ne toiset ne käskytettävät ottaa niitä käskijän käskyjä ja yrittää elää sitä kautta kun ei niilläkään omaa elämää

Siis Täh? Esimerkkejä?

Mua taas säälittää ihmiset jotka käyttää oman elämänsä miettimällä niitä ihmisiä jotka miettii niiden muiden ihmisten elämää ja elää sitä kautta omaansa.

Onko sullakaan ap elämää?

Tämä foorumi on yksi niitä omaa elämäänsä elämättömien keskittymä. Esimerkkinä wt-ketjut, joissa todistellaan ihan tavanomaisten kodin käyttöesineiden olevan niiin wt, että iljettää.

Täällä on vähemmän keskustelua eri ihmisten vastenmielisistä ajatuksista ja teosta. Wt-jankkausta on joka ikinen päivä.

Jos ihmisellä on sielu ja sen saa ottaa lähtiessään mukaansa kun maallinen mammona jää niin mitä väliä on sillä, että joku tällä foorumilla kirjoittava on sitä mieltä, että x ja y ovat wt-juttuja. Eikö sen ihmisen luonne ja teot ratkaise paljon enemmän kuin tavara?

Minä en mieti sen kummemmin muiden elämiä, mutta haluaisin oppia, miten se oma elämä hankitaan. Oikeasti olen tosi yksinäinen ja minun "elämänhankintayritykseni" ovat kyllä poikkeuksetta sitä, että hakeudun muiden ihmisten seuraan. Olen pyytänyt kavereita matkoille, tapahtumiin, harrastuksiin. Hankin poikaystävän, jonka kanssa viettää aikaa ja jakaa elämän iloja ja suruja. Ja on minulla pari lastakin, joiden kautta on tullut elämään melkoisesti sisältöä. Kertokaa, miten se elämä pitäisi oikeaoppisesti hankkia niin, ettei siihen kuulu ketään muuta ihmistä. En koe eläväni kunnolla, jos vain nyhjään asioita yksikseni neljän seinän sisällä tai vaellan jossain metsikössä. 

Aina kehotetaan hankkimaan elämä, mutta en tiedä, miten se tapahtuu ellei saa kaivata muita ihmisiä.