Onko väärin kaveerata säälistä tai ainakin myötätunnosta?

Huomaat uudessa porukassa jonkun jäävän sivuun. Huomaat kuitenkin syyn tälle myös. Onko väärin ruveta kaveriksi mistä se toinen tietenkin on (kai) tyytyväinen ja itsellekin tulee parempi mieli. Mutta silti se asia hiertää, oli se sitten joku kummallinen elämäntapa, johon sinäkään et sopeudu, jatkuva pelkästään itsestä puhuminen tai näkyvä itsekeskeisyys mitä toinen ei huomaa.