Lue keskustelun säännöt.
”Kun lopettaa etsimisen, löytää.” Missä asioissa tämä on pätenyt kohdallasi?
07.07.2019 |
Moni kertoo, että kun on lopettanut pakonomaisen lapsen yrittämisen vuosien jälkeen, onkin tullut luomuna raskaaksi. Tai kun luopui parisuhdeajatuksesta, tulikin sopiva tyyppi yllättäen vastaan. Tai kun lopetti laihduttamisesta stressaamisen, alkoikin kilot karista.
Eli missä asioissa teille on käynyt sanonnan/”viisauden” mukaan?
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään missään. Parisuhde (nyk. avioliitto) tuli kyllä ihan erittäin aktiivisesti etsimällä, samaten se oma kutsumusammatti, sopiva työpaikka, asuinpaikka ja kaikki muukin. Joka jumalan asian eteen on saanut nähdä niin hemmetisti vaivaa.
Aivan sama kokemus. Sanonta on typerä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään keksi omasta elämästäni mitään, mikä sopisi tähän sanontaan. Minusta se on vähän sukua sellaisille hokemille kuin "kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa" tai "loppu hyvin kaikki hyvin".
En mä oo koskaan jaksanu ettii mitääää.
Rakkaus. Etsin aina epätoivoisesti rakkautta vuosien ajan. Olin eri deittipalstoilla ja kävin varmaan sadoilla treffeillä. Yhdessä vaiheessa valmistuin koulusta ja päätin muuttaa toiselle paikkakunnalle kun vuokrasopimus päättyi. Päätin viettää vielä viimeisen villin sinkkukesän sillä paikkakunnalla. Kesän ensimmäiset treffit toikin eteeni elämäni rakkauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuvasti löytyy tavaroita, kun etsin jotain muuta tavaraa. Sitä mitä sillä kerralla etsin, ei yleensä löydy. Se löytyy sitten, kun alan etsimään jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä se osui tuossa parisuhteeseen päätymisessä. Olin ollut 2 vuotta sinkkuna ja tyytyväinen elämääni. Sitten töissä kohdalle osui henkilö, joka ei pätkääkään vastannut miesihannetta, mutta jolla olikin tarkemmin tutustuttaessa kaikki ne ominaisuudet, joita olin aikaisemmin etsinyt.
Luovuin ajatuksesta että saamme parisuhteemme kuntoon ja valmistauduin eroon.
Suhteemme parani ja olemme taas tyytyväisiä, turhat riitelyt loppui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töitä. Olin esimerkillinen työnhakija, viiladin cv:tä ja hakemuksia, yritin keksiä mitä kaikkia lisäkoulutuksia voisin käydä ja juttuja tehdä jotka näyttäisivät hyvältä työnantajan silmissä. Selasin työpaikkailmoituksia, soittelin firmoihin, hain hain hain ja pääsin yhteen haastatteluun vuoden aikana. Vuoden jälkeen luovutin, että olkoon sitten, systeemi hylkäsi minut ja aloin ottaa rennosti ja tehdä muita juttuja.
Sitten eräs puolituttu mainitsi työpaikasta, johon lähetin muutaman lauseen sähköpostiviestin koska en viitsinyt panostaa koska se oli aina aiemminkin ollut turhaa. Sain paikan.
Kiitos ketjua nostaneille ”ei mikään” -kommentoijille, mutta jottei ketju täyttyisi niistä niin mielellään niitä pyydettyjä esimerkkejä sanonnasta. Tietenkään tuo ei ole kaikilla näkynyt elämässä, turha sitä lienee erikseen kertoa.
Ja kiitos toteutuneesta esimerkistä kertoneille, rakkauspainotteista on :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luopuminen on henkinen prosessi. Kun ihminen on luopunut jostain asiasta, hän on valmis vastaanottamaan asian. Jonkin asian haluamisessa saattaa olla väärät motiivit. Pakonomainen haluaminen voi olla narsistista tai itsekästä.
Koko elämäni on ollut luopumista. Välillä on tehnyt kipeää, mutta tällä on ollut tarkoitus.
Luopumalla löysin miehen itselleni. Olin ravintolassa ja mielessä käväisi ajatus, että en löydä koskaan miestä. Sitten minulle tuli ilo ja sisäinen rauha ja hyväksyin ajatuksen. Samana iltana tapasin miehen.
Lapsen saadakseni sain kaksi keskenmenoa sitä ennen. Jouduin luopumaan ”liiasta rakkaudesta” ja takertumisesta. Hyväksymään, että kaikki elämä on vain lainaa ja jokaisella lapsella ja ihmisellä on oma tehtävänsä maailmassa ja vanhempi on vain johdattamassa ja rakastamassa lasta täällä maailmassa.
Työasiat ovat oma lukunsa. Pelkkää luopumista. Uskon, että tälläkin on tarkoituksensa ja asiat järjestyvät omalla painollaan.
Mitä olen lukenut elämänkertoja, monien merkittävien ihmisten elämässä luopuminen on punainen lanka. Jollekin suurelle johtajalle ei lopulta ollut valta kovin tärkeää, vaan muut asiat elämässä. Ehkä juuri siksi hän oli niin viisas, että sai paljon vastuuta.
Tai rikkaus. En usko, että rikkaastuu niin, että haluaa tulla rikkaaksi. Rikkaus tulee jonkin muun asian kautta. Johonkin toiseen asiaan on palo, eikä materiaan. Silloin ihminen on luopunut jo materiasta ja on valmis vastaanottamaan sen.
Olen tätä kautta koittanut miettiä sitä, mikä minulle on haastavinta elämässä. Joudun sen kohtaamaan ja ikäänkuin luopumaan siitä.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti löytyy tavaroita, kun etsin jotain muuta tavaraa. Sitä mitä sillä kerralla etsin, ei yleensä löydy. Se löytyy sitten, kun alan etsimään jotain muuta.
Tämä on niin totta! Kerran jopa tilasin verotoimistosta uuden verokortin, kun vanha oli silminnähden kadonnut jonnekin. Kun lopetin puhelun, niin se löytyi juuri siitä laatikosta, jota olin penkonut ennen soittoani. Toisella kertaa etsin hiuslenkkiä ja löysin nitojan, jota olin kuumeisesti haeskellut pari päivää aiemmin. Hiuslenkki löytyi myöhemmin sattumalta paikkoja järjestellessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään, olen luopunut vastakkaisen sukupuolen etsimisestä jo 10 vuotta sitten ja ketään sopivaa ei ole tullut vastaan.
Ei mitään. Kovan työn takana on ollut ihan kaikki.
Tuokin työpaikan saanti mistä joku kertoi, vuodessa ahkeraa työnhakua oli varmasti cv tullut kuntoon, ja saanut harjoitusta haastatteluista. Vaan odottelemalla ei olisi tullut valituksi siihen työhönsä.
Muuten elämä olisi liian helppoa, jos tekisi vain niitä asioita, joissa on hyvä.
Paniikkihäiriöisistä tulee esiintyjiä, keskitien sopuisista ihmisistä johtajia, sairauksien kanssa kamppailevista hoitohenkilökuntaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ketjua nostaneille ”ei mikään” -kommentoijille, mutta jottei ketju täyttyisi niistä niin mielellään niitä pyydettyjä esimerkkejä sanonnasta. Tietenkään tuo ei ole kaikilla näkynyt elämässä, turha sitä lienee erikseen kertoa.
Ja kiitos toteutuneesta esimerkistä kertoneille, rakkauspainotteista on :)
Joo, perustakaa "ei mikään" -kommentoijat oma ketju aiheelle, kiitos. Menee koko ketjun idea pilalle, kun tulette kippaamaan turhautumisenne ja muut negailut tänne.
Menin uuteen työpaikkaan, jossa oli silminnähden huono henki työntekijöiden välillä. Aloin saada yhtä sun toista kuraa kollegojen taholta. Se tuntui tietty pahalta, koska mielelläänhän sitä olisi pidetty uudessa paikassa, kun silloin kaikki on muutenkin aika stressaavaa kun aloittaa uutta työtä. Koska yritän aina ottaa palautteen huomioon, mietin kaikkea mitä mulle sanottiin ja totesin, että olen toiminut hyvin eikä aihetta muuttaa toimintaani ole.
Totesin myös, että pärjään ilman työkavereiden hyväksyntääkin. päätin, että teen vaan työni hyvin enkä kerjää arvostusta ihmisiltä, jotka eivät kerran ole sitä valmiita antamaan.
Puoli vuotta tämän jälkeen tajusin, että olen itse asiassa yksi suosituimpia koko hemmetin työporukassa. Mua arvostettiin, mun kanssa haluttiin tehdä töitä, musta silminnähden tykättiin. Mitä siis hittoa oikein?? Ihmiset on kyllä outoja. Lähdin kyllä sittemmin pois ja etsin paremman paikan.
Ei yhtään missään. Parisuhde (nyk. avioliitto) tuli kyllä ihan erittäin aktiivisesti etsimällä, samaten se oma kutsumusammatti, sopiva työpaikka, asuinpaikka ja kaikki muukin. Joka jumalan asian eteen on saanut nähdä niin hemmetisti vaivaa.