Milloin luovutit "oman alasi" suhteen?

Olen harkinnut kyllä lopettamista pitkäaikaisesta työstäni, muttei mitään hajuakaan mitä muuta sitä alkaisi tekemään. Se vaan saattaa olla yksinkertaisesti pakko, ennenkuin pää räjähtää.

Laajennan alaa lisäkouluruksella.

Niin paljon on kiinni työyhteisöstä ja esimiehestä, olen tajunnut sen kuluneen vuoden aikana.

Olen siis todella intohimoisesti suhtautunut työhöni jo 14 vuotta, ja aina ajatellut että olen todella onnekas. Olen edennyt todella hyvin, saanut arvostusta ja ollut todella motivoitunut ja jopa "yrittäjähenkinen". Kohosinkin ison firman suurimman yksikön kakkoseksi, ja motivaatio vain syveni ja draivi kiihtyi.

Vuosi sitten meille kuitenkin palkattiin uusi yksikön vetäjä. Aivan karmea orjapiiskuri ja mikromanageeraaja. Simputtaa ja kohtelee minua kuin sihteeriä. Kyseenalaistaa ammattitaitoni, vaatii erinomaisista tuloksista huolimatta koko ajan enemmän ja enemmän, keskittyy "lillukanvarsiin", käy tuulella: esimerkiksi haluaa että annan tiukan palautteen jossakin tilanteessa, mutta tilanteen tullessa asettuukin palautteen kohteen puolelle, vetää mattoa jalkojeni alta ihan koko ajan muutenkin jne jne.

Enaimmäistä kertaa koko urani aikana odotin nyt alkavaa kesälomaa kuin kuuta nousevaa, ja pelkkä paluu ahdistaa niin paljon että lomailukin kärsii. Syksyn aikana etsin itselleni uuden työpaikan, mutta haastavaa tulee olemaan koska haluaisin saman palkan kuin nykyisessä työssä. Mies on erittäin pienituloinen ja meillä kolme lasta, joten en haluaisi että he kärsivät tulomenetystä, mitta toisaalta heillekin tärkeintä lienee täyspäinen ja tyytyväinen äiti 🙄