Häiritsevä vetovoima

Silleen että levität sille lettus.

Ajattelet vaan että jokaisessa suhteessa tulee arki vastaan, ja että hän ei oikeasti ole sen kummempi mies kuin muutkaan. Muista, että hullaantumisesti on lähinnä fyysistä, hormoneita ja muuta vastaavaa joten sille perustalle ei kannata mitään laskea. Kyllä se ohi menee.

Miten siis saan kropan asettumaan ja unohtamaan mokomat haihattelut?

Lopetat näkemästä hätä enää koskaan tai panet kerran. Jos kyseessä on kunnon primitiivinen, ehkä geeniperäinen seksuaalinen vetovoima, niin sille ei mahda yhtään mitään. Tahdonvoimalla tietenkin voi pidättäytyä typeryyksistä, mutta tunnetta ei voi hillitä. Päin vastoin, se voi vain kasvaa patoutuneena.

Vierailija kirjoitti:

Silleen että levität sille lettus.

Lettuni olisi siitä varmasti hyvin mielissään. Sopivaa se ei kuitenkaan olisi.

Ongelmallista tämä on siitä syystä, että en voi ennakoida tuon miehen liikkeitä mitä harrastukseen tulee eli en voi taktikoida välttelemälläkään. Eli pitäisi saada keinoja tunne-elämän hillintään.

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla vähän huo.rahtava.

Sukupuoliviettini ehkä, kuten kaikilla nisäkkäillä. Persoonana olen kaikkea muuta.

Vierailija kirjoitti:

Miten siis saan kropan asettumaan ja unohtamaan mokomat haihattelut?

Lopetat näkemästä hätä enää koskaan tai panet kerran. Jos kyseessä on kunnon primitiivinen, ehkä geeniperäinen seksuaalinen vetovoima, niin sille ei mahda yhtään mitään. Tahdonvoimalla tietenkin voi pidättäytyä typeryyksistä, mutta tunnetta ei voi hillitä. Päin vastoin, se voi vain kasvaa patoutuneena.

Onko todella näin että riskinä on se ettei tunne laimene?

Vältellä en tosiaan pysty, mutta onneksi näemme melko harvoin. Siitä huolimatta kehollinen kaipaus kirpaisee ja mielelläni luopuisin tuosta tunteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silleen että levität sille lettus.

Lettuni olisi siitä varmasti hyvin mielissään. Sopivaa se ei kuitenkaan olisi.

Ongelmallista tämä on siitä syystä, että en voi ennakoida tuon miehen liikkeitä mitä harrastukseen tulee eli en voi taktikoida välttelemälläkään. Eli pitäisi saada keinoja tunne-elämän hillintään.

Ole onnellinen, että sulla on viriili tunne-elämä. Et oikeasti halua, ettet tuntisi, usko pois. Jos olet onnistunut tähän asti pitämään lettusi kurissa, eiköhän se onnistu vastakin. Sen sijaan se, että huomaat omassa parisuhteessasi olevan puutetta jostain sinulle tärkeästä, on asia, johon kannattaisi keskittyä. 

Vastasin tähän sivusta siksi, että mulla on myös yksi erikoinen vastaava "ihmissuhde". Jotain käsittämätöntä vetoa varattuun naiseen, jota en edes tunne oikeasti juurikaan. Jokin silti vetää meitä aina toisiamme kohti molemminpuolisesti. Se on mukavaa, enkä koe, että siitä olisi mitään vahinkoa niin kauan kun pystymme järkevinä ihmisinä olemaan tekemättä mitään, mikä loukkaisi ketään. Aistin kyllä, että jossain eri elämäntilanteessa voisi syttyä vaikka mitä, mutta nyt mennään realiteettien mukaan. 

Tai sitten ap:n kannattaa katsella enemmän ympäri niin voi niitä kiinnostavuuksia alkaa näkymään vaikka missä. Mielenkiintoinen dilemma kun suhteessa on "tylsää". Poistuuko haihattelu kokeilemalla jotain muuta tai pikemminkin jotain toista, erilaista, ehkä ehkä ei. Jotkut palaa häntä koipien välissä takaisin ja jotkut toteaa että kyllä vaihtamalla paranee.

Muakin häirittee suunnattomasti miten tää perse vaan pysyy täs penkiss.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten siis saan kropan asettumaan ja unohtamaan mokomat haihattelut?

Lopetat näkemästä hätä enää koskaan tai panet kerran. Jos kyseessä on kunnon primitiivinen, ehkä geeniperäinen seksuaalinen vetovoima, niin sille ei mahda yhtään mitään. Tahdonvoimalla tietenkin voi pidättäytyä typeryyksistä, mutta tunnetta ei voi hillitä. Päin vastoin, se voi vain kasvaa patoutuneena.

Onko todella näin että riskinä on se ettei tunne laimene?

Vältellä en tosiaan pysty, mutta onneksi näemme melko harvoin. Siitä huolimatta kehollinen kaipaus kirpaisee ja mielelläni luopuisin tuosta tunteesta.

Jos se kaipaus on niin kovin fyysistä sorttia ja perustuu teidän kahden johonkin geneettiseen/biologiseen yhteensopivuuteen, kuten kuulostaisi, niin luulen, että se ei häviä tai laimene, ennenkuin mahdollisesti vaihdevuosien yms. hormonitoiminnan muuttumisen myötä. Jos sittenkään. Sanoit itse, että tunne vain kasvaa joka kerta. Siitä voi päätellä jotain. Vaarana tietysti on, että se tunne kasvaessaan alkaa ottaa ohjaksiinsa myös mieltäsi ja kehittelet ihan oikean ihastumisen jossain vaiheessa. Tätä voi edesauttaa, jos lisäksi olette luonteiltanne toisillenne sopivat, jolloin kaikki kanssakäyminen lietsoo nopeasti molemminpuolista kiinnostusta myös henkisellä tasolla. Sellaisessa voi lopulta lähteä mopo käsistä vähän rauhallisemmillakin tyypeillä. Meissä kaikissa piilee aika väkeviä automaatiomekanismeja varmistamaan elämän jatkuminen. Ne on yleensä sivistyksen ja järjen sineteillä lukittu eräänlaisiin Pandoran lippaisiinsa, mutta joskus jollain toisella on hallussaan avain...

Onko se yhteinen harrastus jokin fyysinen/liikunnallinen/aistillinen, mikä voisi selittää kehollisten himon tuntemusten synnyn?

Vierailija kirjoitti:

Ajattelet vaan että jokaisessa suhteessa tulee arki vastaan, ja että hän ei oikeasti ole sen kummempi mies kuin muutkaan. Muista, että hullaantumisesti on lähinnä fyysistä, hormoneita ja muuta vastaavaa joten sille perustalle ei kannata mitään laskea. Kyllä se ohi menee.

Seksikin on vain fyysistä. Et siis tarvitse sitä ;)

Sinccis

Säälittävä tapaus. Päässä tyhjää, joka pitäisi täyttää.

Ootko kyllästynyt lapsiisi ja mieheesi? Vai oletko huuhaan vietävissä?

Vierailija kirjoitti:

Onko se yhteinen harrastus jokin fyysinen/liikunnallinen/aistillinen, mikä voisi selittää kehollisten himon tuntemusten synnyn?

Kyse on siitä, että nainen haluaa hyvää miestä sisäänsä. Tarvitsee. 

Sitten kaikilla se on vain sitä ja se on vain tätä, selitellään ja pysytään pelkurina varjoissa.

Sinccis

Kun sellainen tarve, se on tosi kuin vesi.

100 vuotiaana saat sitten kruunun. 

En ottanut yhtään niistä miehistä, jotka halusin.

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silleen että levität sille lettus.

Lettuni olisi siitä varmasti hyvin mielissään. Sopivaa se ei kuitenkaan olisi.

Ongelmallista tämä on siitä syystä, että en voi ennakoida tuon miehen liikkeitä mitä harrastukseen tulee eli en voi taktikoida välttelemälläkään. Eli pitäisi saada keinoja tunne-elämän hillintään.

Ihana vastaus tuolle ainaiselle paskanheittelijälle 😊

Jos se vetovoima on niin se on. Ei niihin kehon reaktioihin oikein mitenkään pysty vaikuttamaan. Ainakaan en itse ole löytänyt toimivaa keinoa.

Vierailija kirjoitti:

Säälittävä tapaus. Päässä tyhjää, joka pitäisi täyttää.

Ootko kyllästynyt lapsiisi ja mieheesi? Vai oletko huuhaan vietävissä?

Mä kyllä sanoisin, että kannattaa tästä mysteerisestä himoja herättävästä harrastuksesta luopua ja alkaa harrastaa jotain muuta sen oman miehen kanssa . Ihan turhaa lietsoa niitä kiinnostuksen tunteita vieraaseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittävä tapaus. Päässä tyhjää, joka pitäisi täyttää.

Ootko kyllästynyt lapsiisi ja mieheesi? Vai oletko huuhaan vietävissä?

Mä kyllä sanoisin, että kannattaa tästä mysteerisestä himoja herättävästä harrastuksesta luopua ja alkaa harrastaa jotain muuta sen oman miehen kanssa . Ihan turhaa lietsoa niitä kiinnostuksen tunteita vieraaseen.

Sinänsä aika typerä neuvo. Jos pariskunnalla olisi kiinnostus yhteiseen harrastukseen, he varmasti sitä jo yhdessä harrastaisivatkin. On myös parisuhteen kannalta lähinnä tuhoisaa, jos puoliso vaatii tai puolison vuoksi joutuu luopumaan jostain itselleen tärkeästä harrastuksesta. 

Ei ole mitään erillistä mystistä vetovoimaa. Se on vain ajatus, jonka voi koulia pois. Lakkaat haaveilemasta siitä miehestä. Vieroitat itsesi vaikka kuvittelemalla hänet ilkeäksi ja inhottavaksi kaikin mahdollisin tavoin.