Äitini on koko aikuisikänsä käynyt kaikenlaisten vaivojensa takia lääkärissä, tutkimuksissa, kokeissa, jne. Koskaan ei mitään löydy, mutta pian alkaa taas uusien oireiden tutkiminen.
Sen, mitä muistan lapsuudesta asti, lähes koko ajan äitini on ollut huolissaan itsestään löytämistään oireista, käynyt läpi niin monet tutkimukset ihan perus verikokeista useisiin vatsan ja peräsuolen tähystyksiin, magneettikuvauksiin ja tietokonetomografioihin jostain kohtaa vartaloaan, päätään, tai ihan koko vartalon skannausta, ultrassa käyntiä, hänellä ties mitä tutkimusta ja jatkotutkimusta, röntgeniä, kotona astmatestiä puhallusseurannalla ja ties mitä kaikkea ja useita kertoja samoja testejä. Koskaan ei ole löydetty verenpainetta kummempaa sairautta, tai flunssaa, mutta näitä vakavia sairauksia ei ole löydetty. Hänellä on koko ajan päällä jonkin taudin ja oireiden selvittäminen ja hän puhuu 80% keskusteluista näitä oireistaan ja tutkimuksistaan. Hän itse ei tee ns. kotidiagnooseja, mutta lääkäreissä ravaa jatkuvasti.
Lapsena olin hyvin huolissani äitini terveydestä, etenkin kun hän väitti oireiden johtuvan minusta, koska hän on stressaantunut minun takia (en ymmärrä miksi, olen ollut normaali lapsi ja ns. kympin tyttö koulussa, koska kotiin ei voinut viedä huonoja kouluarvosanoja).
Muutettuani kotoa ja nyt neljän kympin ikää lähestyessäni olen jo pitkään ymmärtänyt äitini sairausten etsimis"vimman". En kanna huolta enää tippaakaan, kun hän soittelee mihin tutkimuksiin taas on menossa. Annan hänen vuodattaa asioitaan ja lähinnä kuuntelen, en kommentoi ja kauhistele hänen tutkimuksiaan ja pelkojaan, kun odottaa tutkimusten tuloksia.
Nyt hän on huomannut ilmeisesti, etten ole vuosikausiin enää jaksanut tuota showta ja hän on mennyt entistä mahdottomammaksi, huutaa hysteerisenä puhelimessa, enkö tajua että hänellä voi olla aivokasvain, tai syöpä. No, kun olen koko elämäni odottanut, mikä sairaus todetaan, eikä mitään ole koskaan ollut, en vaan enää jaksa. Hän ei ole yhtään kiinnostunut minun, tai perheeni elämästä, hänen elämänsä pyörii vain tutkimusten ja tutkimustulosten ympärillä.
Tuntuu, ettei tuo ole koskaan ollut tervettä touhua. Mistähän tuollainen "sairaushakuisuus" ihmisellä johtuu?
Kommentit (26)
Tuo on sairaus. Sille on joku virallinen nimikin. Joka tapauksessa tosi raskasta läheisille ja sairastuneelle itsellekin. Pelko on hänelle tosi.
Joku ahdistuneisuushäiriö? Joku psyyken sairaus aika varmasti joka tapauksessa.
Hypokondria (ICD-10-diagnoosikoodi F45.2)
Se on sen harrastus; tuo sisältöä elämään.
Pitäisin pitkän hajuraon (=ääniraon).
Tyypillistä naisen neuroottisuutta. Ilmenee juuri noin.
Äitisi on oikeasti sairas. Hänellä on vakava hypokondria, joka varmasti tuottaa hänelle suurta kärsimystä. Se on vienyt häneltä ison osan elämästä.
Kukaan ei voi varmuudella sanoa, mistä tuollainen neuroottisuus johtuu, mutta nykyään on varsin laaja konsensus siitä, että monilla on geneettinen alttius, tietynlainen aivokemia. On myös mahdollista, että äitisi on lapsena saanut huomiota tai hoivaa vain sairaana tai että hän on mallioppinut tavan omilta vanhemmiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä naisen neuroottisuutta. Ilmenee juuri noin.
Moni mielenterveyden ongelma on yleisempi jommallakummalla sukupuolella. Hypokondria sen sijaan on yhtä yleistä miehillä ja naisilla.
Tuttavani on samanlainen. Ei voinut lähteä junaankaan ennen kuin kävi verikokeissa...
Muuta tekemistä ei ole kuin juosta tutkimuksissa ja vakuutus korvaa kaiken.
Mitään ei siis löydy.
Tunsin yhden samanlaisen tyypin. Lopulta selvisi, että oli piilevä kilpirauhasen vajaatoiminta, aivolisäkeperäinen. Lääkityksellä kaikki oireet katosivat.
Somatisaatiohäiriö. Hyvä ystäväni sairastui tähän jokunen vuosi sitten. Hänelle oli tapahtunut lapsuudessa ja aikuisiällä aivan järkyttäviä asioita, jotka sitten saivat tällaisen sairauden esiin. Ystäväni on sen verran fiksu ja älykäs nainen, että ymmärsi mennä terapiaan ja on hyötynytkin siitä. Hän ei ole sekoittanut lapsiaan sairauteensa, vaan on sairastanut lähinnä yksin. Hänellä ei ole huomionhakuisuutta sairastaessaan.
Jos kaikki kertomasi pitää paikkansa, äidilläsi on valitettavasti saamansa säteilykuorman vuoksi selvästi suurentunut riski todellakin sairastua myös fyysisesti vakavasti. Eikö kukaan lääkäri ole puuttunut tuohon?
Ja sitten kun ajan kuluessa todella löytyy joku sairaus, vaikka se syöpä, niin on voitonriemuinen, että "tiesinpäs, ettekä te uskoneet!"
Hypokondria on varmaan äidilläsi papereissa, mutta lieneekö siihen hoitoa tarjottukaan...
Provo eilisen aloituksen tiimoilta.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kun ajan kuluessa todella löytyy joku sairaus, vaikka se syöpä, niin on voitonriemuinen, että "tiesinpäs, ettekä te uskoneet!"
Hypokondria on varmaan äidilläsi papereissa, mutta lieneekö siihen hoitoa tarjottukaan...
Voiko hypokondrian laittaa papereihin? Entä jos se ihminen tulisi oikeasti sairaaksi ja kukaan ei uskoisi tai tutkisi?
Lääkäreiden mielestä kaikki joilla on papereissa joku mt-ongelma ovat automaattisesti hypokondrisia. Jos paperit ovat ”puhtaat” pääset vaikka mihin tutkimuksiin vaikka olisit oikeasti vain hypokondrinen. Mutta sellasta se on.
Mun äiti on vähän samanlainen. Usein ajattelen että hän on ihan aito narssisti, mutta en tietenkään voi olla ihan 100% varma, ehkä hän vain on tosi pahasti lapsuudesta asti traumatisoitunut ja sulkeutunut ja tunnevammainen. Joka tapauksessa siis pään sisällä paljon vikaa eikä hän sitä itse voi ikinä tajuta. Ei sitä voi hänelle kukaan kertoa, koska hän ei muita kuuntele, hänelle ei kukaan voi sanoa mitään, hän vain kertoo kaikille mitä tehdä koska hän tietää parhaiten. Eli todella rasittava ihminen, ihmishirviö, tyranni, muiden elämän pilaaja, vahingoniloinen, hankkii itselleen elämänsisältöä muiden pilkkaamisesta, kuluttaa aivan sairaasti energiaansa ja aikaansa viedäkseen muilta elämänhalun. Kumma juttu että olen katkaissut välit häneen.
No siis, hänkin usein ravaa tutkimuksissa. Enhän minä voi tietää onko hänellä oikeasti vaivoja. Mutta kyllä se pahasti siltä vaikuttaa että hänen sairas mielensä vain kuvittelee hänelle vaivoja. Narssisteilla on omituisen yliaktiivinen mieli, joillain osa-alueilla. Tunteita ei ollenkaan joten mieli laukkaa valtoimenaan luomassa tautien oireita kun ei mielellä muutakaan tekemistä ole.
Mutta tämä nyt oli vain mun veikkailua.
Kivassa tv-sarjassa "Better Call Saul" on tuollainen mies. Päähenkilön veli Chuck McGill. Hän on pahasti luonnevikainen, rankasti erehtynyt ja täysin sokea erehdykselleen, pyhästi ja vakaasti uskoo tekevänsä oikein kun tosiasiassa vain satuttaa läheisiään. Hän myös vakaasti uskoo olevansa allerginen sähkölle, joten se aiheuttaa hänelle paljon vaivaa koska hän joutuu kehittämään itselleen täysin sähköttömän elämäntavan. Tosiasiassa hän ei tietenkään ole allerginen sähkölle, kaikki on vain hänen päänsä sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti on vähän samanlainen. Usein ajattelen että hän on ihan aito narssisti, mutta en tietenkään voi olla ihan 100% varma, ehkä hän vain on tosi pahasti lapsuudesta asti traumatisoitunut ja sulkeutunut ja tunnevammainen. Joka tapauksessa siis pään sisällä paljon vikaa eikä hän sitä itse voi ikinä tajuta. Ei sitä voi hänelle kukaan kertoa, koska hän ei muita kuuntele, hänelle ei kukaan voi sanoa mitään, hän vain kertoo kaikille mitä tehdä koska hän tietää parhaiten. Eli todella rasittava ihminen, ihmishirviö, tyranni, muiden elämän pilaaja, vahingoniloinen, hankkii itselleen elämänsisältöä muiden pilkkaamisesta, kuluttaa aivan sairaasti energiaansa ja aikaansa viedäkseen muilta elämänhalun. Kumma juttu että olen katkaissut välit häneen.
No siis, hänkin usein ravaa tutkimuksissa. Enhän minä voi tietää onko hänellä oikeasti vaivoja. Mutta kyllä se pahasti siltä vaikuttaa että hänen sairas mielensä vain kuvittelee hänelle vaivoja. Narssisteilla on omituisen yliaktiivinen mieli, joillain osa-alueilla. Tunteita ei ollenkaan joten mieli laukkaa valtoimenaan luomassa tautien oireita kun ei mielellä muutakaan tekemistä ole.
Mutta tämä nyt oli vain mun veikkailua.
Kivassa tv-sarjassa "Better Call Saul" on tuollainen mies. Päähenkilön veli Chuck McGill. Hän on pahasti luonnevikainen, rankasti erehtynyt ja täysin sokea erehdykselleen, pyhästi ja vakaasti uskoo tekevänsä oikein kun tosiasiassa vain satuttaa läheisiään. Hän myös vakaasti uskoo olevansa allerginen sähkölle, joten se aiheuttaa hänelle paljon vaivaa koska hän joutuu kehittämään itselleen täysin sähköttömän elämäntavan. Tosiasiassa hän ei tietenkään ole allerginen sähkölle, kaikki on vain hänen päänsä sisällä.
Luulotautisuus ja narsistisuus eivät liity mitenkään toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreiden mielestä kaikki joilla on papereissa joku mt-ongelma ovat automaattisesti hypokondrisia. Jos paperit ovat ”puhtaat” pääset vaikka mihin tutkimuksiin vaikka olisit oikeasti vain hypokondrinen. Mutta sellasta se on.
Mutta ne kaikista pahiten mieleltään sairaathan ei ikinä mene valittamaan mielen vaivoja lääkärille, ne ei siis ikinä saa mitään mt diagnoosia. Nurinkurista.
Pelosta.