Lue keskustelun säännöt.
yhdessäolo ja asuminen eri osoitteissa..
23.01.2008 |
Haluaisin keskustelun tästä aiheesta. Eli olen yhdessä ihanan miehen kanssa. Aivan rakastunut olen ja taitaa hänkin olla, on vaan jotenkin huono näyttämään tunteita. Ei enää ihan nuoria olla, minä 33v ja hän 36. Minulla on lapsia, hänellä ei. Yhteenmuuttamisesta ei olla puhuttu oikeastaan mitenkään, jossain sivulauseessa asia on ehkä vilahtanut. Jotenkin tämä kuitenkin tuntuu kummalta. Olen aika mustasukkainen hänestä, vaikken sitä ole mitenkään hänelle kertonut. Viikonloppuina olen usein lasten kanssa kotona, ja jotenkin on mustis olo, kun en tavallaan tiedä missä hän menee. Ei kauhean kauaa olla vielä yhdessä oltu, mutta jotenkin tämä kuvio ei tunnu " oikealta" . Haluaisin olla paljon enemmän yhdessä...
muita jotka yhdessä, mutta asuvat omissa kodeissaan???
Kommentit (20)
Vierailija:
mutta sitä suuremmalla syyllä ei kannata muuttaa heti yhteen.
Älä siis sinäkään ole ja turhaan odota tuosta suhteesta sen kummempaa vuosisadan rakkaustarinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli en ole häntä yhteen pyytänyt muuttamaan, enkä hänessä mitenkään roikkunut. Kärsin hiljaa itsekseni.
ap
ollaan tosiaan työkavereita ja tosiaan mun mielestä ollaan tunnettu jo sen verran kauan että tässä vois jo johonkin edetä tai jotain.
Mutta miehellä ei ole kiire...just taitaa siis olla niin ettei ole vakavissaan, sniisk.
ap
Olisi eri asia jos olisitte molemmat lapsettomia sinkkuja ja vastuussa vain itsestänne mutta isäpuoleksi ryhtyminen on iso asia. En minä alkaisi kenellekään äitipuoleksi kolmen kk perusteella.
tutustuin mieheen, seurusteltiin 3kk, huomasin olevani raskaana, muutettiin yhteen, yhteinen lapsemme syntyi.
Nyt niitä on jo kaksi ja yhteisiä vuosia 8.
Joten kyllä todellakin kuulostaa siltä, ettei mies kovin sinusta välitä, jos ei halua edes viikonloppuja kanssasi olla!
Sorry :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä saisit vain itsetunnon kohotusta ja helpotusta epävarmuuteesi, hän saisi kaksi lasta ja perhe-elämän (tai montako sinulla niitä nyt sitten olikaan).
Mä asuin aviomieheni kanssa eri osoitteissa 3 vuotta. Puolet tästä ajasta oltiin naimisissa. Aluksi mies oli paljon ulkomailla ja nähtiin harvoin... ja molemmilla oli omat kodit. Mä sain jonkun kohtauksen, kun 4kk seurustelun jälkeen miekkonen pyysi omaa vaatekaappia... ihan hillitön paniikki siitä, että edetään liian nopeasti. Vuoden jälkeen kihloihin ja siitä puoli vuotta myöhemmin naimisiin... eikä yhtään liian nopsaan ;) Tosin siis meidän erillään asumiselle oli puhtaasti käytännön syyt. Miehen työt ja mun työt oli eri paikoissa. Eikä meillä ollut kiire muuttaa yhteen. Meille valmistuu omakotitalo maalle ja ajattelimme odottaa sinne asti. Nyt kuitenkin taloprjojekti lykkääntyi ja meille tuli vauva (ihan odotettu ja toivottu), joten hankimme yhteisen vuokraluukun. Yhteen muuttaminen ei aiheuttanut meille mitään kriisiä...
Miksi olet levoton, kun tämä mies on viikonlopun poissa?
Miksi sinun pitäisi tietää, miten hän menee? Eikö jokainen suhde perustu luottamukseen?
Ehkä tämä mies ajattelee myös lapsiasi. Lapsettomalle 36-vuotiaalle miehelle voi olla aika rankka paikka tulla taloon " isäksi" . Kyllä sitä harkitsee varmaan asiaa monelta kantilta, eikä tämä tarkoita sitä, etteikö hän olisi tosissaan sinun kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kahden lapsen yh ja olisi ihanaa, kun olisi mies, silloin kuin minulle sopii. Eli joka toinen viikonloppu kun lapset ovat isällään. Mutta sinä ap taidat kaivata jotain vakavampaa? Niin tosin minäkin, mutta kyllä minä ainakin puoli vuotta tapailisin miestä joka toinen viikonloppu ennen kun lähtisin lapsiani siihen sotkemaan...kukin tyylillään.
kiitos kivasta kommentista...
Ehkäpä turhia hätäilen. Koitan relata, mutta jotenkin on niin vaikeaa, kun ajatuksen pyörivät kokoajan päässä. Kiitos sinulle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä järjestely, että nähdään töiden jälkeen yhtenä-kahtena iltana viikossa. Ja jokatoinen viikonloppu. Mutta ehkä haluaisin vaan varmuuden siitä että tämä " kannattaa" , you know?
Toki haluan vakavempaa, mutta voin odottaa...
ap
jos hän on hyvä mies niin sanoo suoraan että pelottaa se isäpuoleksi tuleminen, ja voitaisko me katsoa muutama kuukausi vielä.
Jos ei välitä sinusta niin... en tiedä, varmaan sama vastaus tai sitten kiemurtelee kuin mato koukussa. Joudut kuitenkin odottaan muutaman kuukauden. Mutta ainakaan ei pääse sitten myöhemmin kuittaamaan sinulle että " mistä olisin voinut tietää että olet vakavissasi, et koskaan sanonut mitään sellaista"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
millonkas sitten olette yhdessä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteenmuuttaminen on iso juttu kun kuvioissa on lapsia. olet tietenkin epävarma kun et " tiedä missä toinen menee" , mutta oletko ajatellut että tilannetta ei paranna se että pakottaisit hänet olemaan kotona kanssasi viikonloput.
Miehellekin on varmasti iso juttu sitoutua naiseen jolla on lapsia. Jos ette ole kauaa tosiaan olleet yhdessä, niin anna ajan kulua ja raskastukaa rauhassa jos niin on tarkoitettu.
olen malttamaton, ja sekin hermostuttaa.
Koitan olla patistamatta miestä suuntaan jos toiseen ja antaa ajan näyttää mihin mennään, mutta voi jestas että on vaikeaa!
ap
ei ole mitään syytä sännätä suin päin muuttamaan yhteen kun on lapsia kuvioissa
Kai sinä äitinä tajuat, ettet voi kotiisi pyytää asumaan uutta seurustelukumppaniasi heti kun alkaa vähän synkkaamaan yhteen? Edetkää hitaasti, lastenkin takia. Ei ole oikein roudata jokaista potentiaalista isäpuolta heti heidän kotiaan asuttamaan.
Yritä löytää vahvuus omasta itsestäsi niin suhteenne on tasapainoisempi. itse kokisin kamalana riippakivenä ja ahdistavana jos joku haikailisi perääni noin ja haluaisi " vangita" minut yhteiseen kotiin.
enkä olekaan jokaista " sopivaa" kotiini raahannut, enkä ole sellaista aikonutkaan!
Ollaan tunnettu vuosi ja nyt yhdessä olemme olleet kolmisen kuukautta. ...sitkäkin ennen tapailtiin kyllä epäsäännöllisen säännöllisesti. Kauhean epävarma vain olen, ja se on raivostuttavaa!
ap
mutta sitä suuremmalla syyllä ei kannata muuttaa heti yhteen.