Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä lopullisesti yli exästä?
02.07.2019 |
Minulla oli 5,5 vuoden on/off-suhde erääseen mieheen. Rakastuin häneen joka solullani. Alku olikin oikein ihanaa, mutta melko pian alkoi tulla kaikenlaisia ongelmia. Yritin erota hänestä varmaan lähemmäs 10 kertaa, mutta palasin aina takaisin. Tänä aikana heikkenin ihmisenä kaikin tavoin. Elämässäni on tapahtunut paljon ikäviä asioita, koska kaikki energiani meni tähän todella huonoon suhteeseen. Lopullisesti erosimme muutamia kuukausia sitten emmekä ole olleet enää missään yhteyksissä.
Monella tapaa olen päässyt elämässäni eteenpäin, mutta valitettavasti katkeruus ja suoranainen raivo exääni kohtaan nostaa välillä rajustikin päätään. Yritän keskittyä omaan elämääni ja sen tekemiseen mahdollisimman hyväksi, mutta en voi tunteilleni mitään. Nyt olen ollut muutaman päivän pyhää raivoa täynnä ja mikään ei tunnu auttavan. Järki sanoo, että anna olla, mutta minkä näille ajatuksille ja tunteille voi.
Mitä ihmettä voisin tehdä, jotta pääsisin näistä tunteista eteenpäin ja pystyisin jättämään menneet mielestäni ja keskittymään tulevaisuuteen? Luulin jo päässeeni paremmalle puolelle, mutta nämä viime päivät ovat osoittaneet, että valitettavasti näin ei ole.
Kommentit (24)
NC. Eli No contact. Et stalkkaa häntä missään somessa, et ole missään tekemisissä. Katsot tulevaisuuteen ja alat keskittyä itseesi tuon ex-ukkosi sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh. Kuin olisin kirjoittanut tuon aloituksen itse. Täällä täysin samassa tilanteessa ollaan. Taustatkin täsmää!
Olen noudattanut no contact -sääntöä eiliseen asti. Olen estänyt ko. henkilön esim. Whatsuppissa ja hän esti myös minut. Kuitenkin noin viikko sitten hän oli poistanut eston ja näin hänen kuvansa viestiketjussa. En voi poistaa viestiketjua, koska on hyvä säilyttää todistusaineisto kyseisen henkilön toiminnan takia. Kuitenkin hänen naamansa näkeminen tuntui niin pahalta, että laitoin hänelle viestin, että laittaa vaan eston takaisin ja pitää sen maailman loppuun asti. Ja onneksi hän myös teki näin ilman mitään viestiä tms. Tajusin, että näinkin pieni asia menee mulla tosi tunteisiin ja kaikki pahat olot ryöpsähtävät hurrikaanin lailla päälle. Voi hitto, kun pääsisi asian kanssa tasarahaksi ja pystyisi keskittymään ihan muihin juttuihin ja saavuttamaan sisäisen rauhan. En haluaisi käyttää enää yhtään energiaa siihen ihmiseen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Huh. Kuin olisin kirjoittanut tuon aloituksen itse. Täällä täysin samassa tilanteessa ollaan. Taustatkin täsmää!
Oliko exässäsi narsistin piirteitä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Kuin olisin kirjoittanut tuon aloituksen itse. Täällä täysin samassa tilanteessa ollaan. Taustatkin täsmää!
Oliko exässäsi narsistin piirteitä?
ap
Todellakin. Suhde oli niin sairas ja repivä etten voi vieläkään käsittää mitä helvettiä oikein tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Kuin olisin kirjoittanut tuon aloituksen itse. Täällä täysin samassa tilanteessa ollaan. Taustatkin täsmää!
Oliko exässäsi narsistin piirteitä?
ap
Todellakin. Suhde oli niin sairas ja repivä etten voi vieläkään käsittää mitä helvettiä oikein tapahtui.
Miten sä jakselet tällä hetkellä? Mitkä asiat ovat auttaneet sinua "parantumaan" suhteen jättämistä arvista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tunteilleen voi? No ne tulee ja pian ne myös menevät menojaan, jos hyväksyt että sinusta nyt tuntuu vaan tuolta. Mitä sitten jos sinusta tuntuu joltakin, se on tunne, ei mikään sen kummallisempi juttu. Älä jää vellomaan niihin, hyväksy ne ja jatka elämäsi tekemistä sellaiseksi mitä sen haluat olevan.
Sama homma ja nyt tulee fiiliksiä onko parempia miehiä olemassakaan. Aina on ollu jotain parempien vahtaamista suhteissa. Ymmärrän jos kadulla vilkaisee nopeasti jotakuta, mutta se ei oo kenenkään kohdalla jäänyt siihen ja mulla on ollu myös ns. normaaleja miehiä. En siis ole ap.
Toisaalta oon miettiny oonko antanu tyhmyyttäni pakit niille fiksuille ja oikeasti kiinnostuneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteita tulee ja menee! Nyt keskity tietoisesti UUSIEN asioiden tekemiseen. Käy matkalla,vältä paikkoja missä olitte yhdessä,onko sulla ystäviä/kavereita muilla seuduilla? Jos on niin järjestäkää vaix terassireissu sinne kulmille,hommaa uusi harrastus,käy treffeillä ilman pakkoa saada uusi mies eli tutustu uusiin ihmisiin.
Itse tiedän mimmin joka vielä 10 vuotta avioeron jälkeen lähettelee katkeria viestejä exälleen kun saa pe ja la viinipullon auki. Se kertoo miten kiinni on vielä henkisesti exässä ja haluaa jonkinlaista reaktiota. Ei näin! Tuo mimmi on jäänyt samoihin ympyröihin ja ei halua ammattiapua tunteiden käsittelyyn vaikka sitä selvästi tarvitsisi.
Katse eteenpäin ja jos ahdistaa ja pää jumittaa liiaksi miehen ympärillä niin käy psykologilla juttelemassa.
Anna aikaa itsellesi toipua. Pitkästä suhteesta toipumiseen menee kauan aikaa, etenkin mitä rakastuneempi on ollut. Ensimmäiset pari kuukautta menee vielä täydessä shokissa. Minä kun tulin jätetyksi aivan puun takaa, niin surin vielä vuoden kuluttua niin, etten voinut olla itkemättä, kun mies yllättäen otti yhteyttä ja pyysi kahville. Nuo vihantunteet on sitä prosessointia, anna niiden tulla vaan.
Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin eroissa usein aika auttaa. Tai sitten laastarisuhteen hommaaminen, kun saat muuta ajateltavaa. Jos sellainen yhtään kiinnostaa tässä kohtaa. Mikään ei estä hauskanpitoa, jos ilmaisee selkeästi olevan pelkästään sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Kuin olisin kirjoittanut tuon aloituksen itse. Täällä täysin samassa tilanteessa ollaan. Taustatkin täsmää!
Oliko exässäsi narsistin piirteitä?
ap
Todellakin. Suhde oli niin sairas ja repivä etten voi vieläkään käsittää mitä helvettiä oikein tapahtui.
Miten sä jakselet tällä hetkellä? Mitkä asiat ovat auttaneet sinua "parantumaan" suhteen jättämistä arvista?
Nyt on enemmän jo voimia mitä suhteessa ollessa. Oon lukenut paljon narsismista ja henkisestä väkivallasta. Panostin niin kovasti suhteeseen että jostain tähän tuli se viha ja katkeruus pinnalle. Mikään ei koskaan riittänyt tai ollut tarpeeksi hyvä.
Nyt on enemmän jo voimia mitä suhteessa ollessa. Oon lukenut paljon narsismista ja henkisestä väkivallasta. Panostin niin kovasti suhteeseen että jostain tähän tuli se viha ja katkeruus pinnalle. Mikään ei koskaan riittänyt tai ollut tarpeeksi hyvä.[/quote]
Hienoa, että voit paremmin. Tajusitko suhteessa ollessasi, että exäsi on narsisti? Minä tajusin vasta jälkeenpäin vaikka toki jo suhteen aikana tiesin, että exälläni ei ole kaikki kunnossa ja huomasin kuinka heikkenin, mutta en kuitenkaan päässyt eroon. Nyt onneksi tiedän, että en koskaan palaa yhteen hänen kanssaan, mutta silti uuvuttaa nämä tunteet vaikka suhteen päättyminen pitäisi olla vain ja ainoastaan onni ja helpotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt on enemmän jo voimia mitä suhteessa ollessa. Oon lukenut paljon narsismista ja henkisestä väkivallasta. Panostin niin kovasti suhteeseen että jostain tähän tuli se viha ja katkeruus pinnalle. Mikään ei koskaan riittänyt tai ollut tarpeeksi hyvä.
Hienoa, että voit paremmin. Tajusitko suhteessa ollessasi, että exäsi on narsisti? Minä tajusin vasta jälkeenpäin vaikka toki jo suhteen aikana tiesin, että exälläni ei ole kaikki kunnossa ja huomasin kuinka heikkenin, mutta en kuitenkaan päässyt eroon. Nyt onneksi tiedän, että en koskaan palaa yhteen hänen kanssaan, mutta silti uuvuttaa nämä tunteet vaikka suhteen päättyminen pitäisi olla vain ja ainoastaan onni ja helpotus.
Joo tajusin asian jossain vaiheessa suhdetta kun hain apua terapeutilta joka totesi että olen tainnut kohdata narsistin. Mäkin odotin olevani nyt vapaa ja rauhassa mutta nää ikävät tunteet puskee päälle. Ehkä se kuuluu asian käsittelyyn sairaan suhteen jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Itse tiedän mimmin joka vielä 10 vuotta avioeron jälkeen lähettelee katkeria viestejä exälleen kun saa pe ja la viinipullon auki. Se kertoo miten kiinni on vielä henkisesti exässä ja haluaa jonkinlaista reaktiota. Ei näin! Tuo mimmi on jäänyt samoihin ympyröihin ja ei halua ammattiapua tunteiden käsittelyyn vaikka sitä selvästi tarvitsisi.
Katse eteenpäin ja jos ahdistaa ja pää jumittaa liiaksi miehen ympärillä niin käy psykologilla juttelemassa.
Ihan karmea ajatuskin, että ei pääsi vuosikausiin eroon myrkyllisistä tunteistaan. Itse en tahdo jaksaa näin voimakkaita negatiivisia tunteita muutaman kuukaudenkaan jälkeen. Terapautilla kävin, mutta hän ei tahtonut puhua menneestä vaan tästä hetkestä eikä hänellä kuitenkaan ollut antaa mitään apuja/keinoja tässä hetkessä selviämiseen.
ap
[/quote]
Joo tajusin asian jossain vaiheessa suhdetta kun hain apua terapeutilta joka totesi että olen tainnut kohdata narsistin. Mäkin odotin olevani nyt vapaa ja rauhassa mutta nää ikävät tunteet puskee päälle. Ehkä se kuuluu asian käsittelyyn sairaan suhteen jälkeen?[/quote]
Kyllä se varmasti kuuluu, mutta on vain niin hirveä kuluttavaa tuntea näin voimakkaita negatiivisia tunteita....Kuinka pitkä aika on suhteen päättymisestä ja oletko pystynyt pitämään no contact -linjan koko ajan?
Vierailija kirjoitti:
Anna aikaa itsellesi toipua. Pitkästä suhteesta toipumiseen menee kauan aikaa, etenkin mitä rakastuneempi on ollut. Ensimmäiset pari kuukautta menee vielä täydessä shokissa. Minä kun tulin jätetyksi aivan puun takaa, niin surin vielä vuoden kuluttua niin, etten voinut olla itkemättä, kun mies yllättäen otti yhteyttä ja pyysi kahville. Nuo vihantunteet on sitä prosessointia, anna niiden tulla vaan.
Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin eroissa usein aika auttaa. Tai sitten laastarisuhteen hommaaminen, kun saat muuta ajateltavaa. Jos sellainen yhtään kiinnostaa tässä kohtaa. Mikään ei estä hauskanpitoa, jos ilmaisee selkeästi olevan pelkästään sitä.
Voi, kun osaisikin olla kevytsuhteessa. Se varmasti veisi ajatuksia muualle, mutta pelkään pahoin, että joko en välittäisi laastarimiehestä ollenkaan ja en pystyisi tapailemaan romanttisessa mielessä tai sitten rakastuisin häneen ja saisin näpeilleni. En koe olevani vielä valmis uusiin sydänsuruihin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Rekalla yli.
Sairasta.
Voi voi kun joku aiheuttaa teissä negatiivisia tunteita niin kyllä sen nyt täytyy olla täysin heidän syytä.
Kuinka lapsellisen itsekästä ja säälittävää.
Opetelkaa käsittelemään tunteita, kukaan eo voi tehdä sitä teidän puolesta.
Ap on narsisti jos joku.
Mulla ei ole muuta nuvoa kuin että kohtaat kaikki tunteet mitä tulee. Kun uskaltaa tuntea vaikeatkin tunteet, niin niistä pääsee parhaiten yli.
Itselläni ei ainakaan auta muu. Kaikenlaisten tunteiden tukahduttaminen ja itsensä huijaus pitkittää asioiden käsittelyä. Sen jälkeen auttaa aika. Ja myös se, että tekee itselle tärkeitä ja mukavia asioita. Ei kokoaikaa tarvi kuitenkaan tuntemuksiaan vatvoa.