Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko rakastumisen ahdistaa?
01.07.2019 |
Olen umpirakastunut juhannusheilaani, puheliaaseen mieheen, jota olen tavannut jussista asti melkein joka päivä. Suunnittelemme puoliksi leikillämme tulevaisuutta, halaamme, meillä on paljon sanottavaa, hän on juuri se joka puuttui elämästäni ja hän sanoo samaa minusta. Ystävätkään eivät ainakaan ääneen kritisoi suhdettamme.
Ongelma on ahdistus. Aina kun ajattelen tätä miestä, mahaan sattuu ja sydän hakkaa epäsäännöllisesti. Pelottaa... Pelkään että hän huomaa yhtäkkiä, miten tylsä ja tyhmä oikeasti olen. Ahdistaa etten jaksakaan olla aina iloinen, vaikka nyt hänen ajattelemisensakin saa minut heti hymyilemään. Olen onnekas kun tapasin hänet, samalla jännitän niin että pallea särkee. Mikä luuseri olenkaan.
Kun hän soitti minulle tässä yksi päivä, kaveri oli vieressäni ja sanoi puhelun jälkeen, että silmäni loistivat ja hihitin kuin teini-ikäinen. (olemme keski-ikäisiä, eronneita ihmisiä)
Eilen illalla pitkän puhelun jälkeen en saanut häntä pois mielestäni ja tuntui, että saan kohta sydäninfarktin.
Kommentit (8)
Siitä erottaakin ihastumisen ja rakastumisen. Ihastuminen on kevyttä ja helppoa, rakastuminen järkyttävää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en kestänyt vaa ilmoitin kaikki syyt miksei voi olla lähellä kun mies ilmaisi kiinnostuksen. Mulla traumaattisia miessuhteita ja sen takia ahdistaa. Saa nähdä vieläkö on kiinnostunut vai ei.
Vierailija kirjoitti:
No en kestänyt vaa ilmoitin kaikki syyt miksei voi olla lähellä kun mies ilmaisi kiinnostuksen. Mulla traumaattisia miessuhteita ja sen takia ahdistaa. Saa nähdä vieläkö on kiinnostunut vai ei.
Pistit siis välit poikki?
Sitä en kyllä haluaisi tehdä, vaikka itselläkin jokunen pahatapainen miesystävä menneisyydessä. Olin vuosikausia yksin, nyt ovat heränneet sellaiset tunteet, joita en enää muistanut olevankaan.
Listasta puuttuu: menetät ruokahalusi kokonaan.
Vaikea valita. Onhan se rakastuminen kokonaisvaltainen tunne. Kun on sen kohteen kanssa on täydellisen onnellinen ja kuin huumattu. Yksin taas järki iskee ja on epäilyjä juurikin siitä onko koko hommassa järkeä ja voiko tämä kestää.sitten kun päästään vakaaseen vaiheeseen, on helppo ja hyvä olla yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keho tekee vain kaikkensa että saa siemet sisäänsä/ siemenet toisen sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kestänyt vaa ilmoitin kaikki syyt miksei voi olla lähellä kun mies ilmaisi kiinnostuksen. Mulla traumaattisia miessuhteita ja sen takia ahdistaa. Saa nähdä vieläkö on kiinnostunut vai ei.
Pistit siis välit poikki?
Sitä en kyllä haluaisi tehdä, vaikka itselläkin jokunen pahatapainen miesystävä menneisyydessä. Olin vuosikausia yksin, nyt ovat heränneet sellaiset tunteet, joita en enää muistanut olevankaan.
En sentään mutta kerroin useamman syyn miksi läheisyys on vaikeaa. En mäkään haluaisi torjua, mutta nii taas tein kun ahdistuin asiasta minkä tulis olla vaa positiivinen.
Onko ketään muita samassa tilanteessa?
Miten oikein kestätte...