(Psyyke)lääketoleranssi

Masennus ei lähde lääkkeillä, ne vain turruttavat tunteet. Olethan terapiahoidossa ja teet itsekkin jotain parantumisesi eteen?

Olen käynyt monivuotisen yksilöterapian alkuvuonna loppuun, tätä ennen olen ollut ryhmäterapiassa. 

Mitähän vielä voisin tehdä parantumiseni eteen? Syön lääkkeeni, käyn päivittäin ulkona, ruokailen säännöllisesti ja nukun tarpeeksi. 

ap

Vaikutat narkkarilta joka kuvittelee, että traumakokemus katoaa, kun riittävästi piikittää heroiinia suoneen. Miten olet päätynyt tällaiseen harhaluuloon ylipäätään? Vaikka vetäisit kaikki maailman pillerit naamaasi,  et poista sillä traumaattista muistoasi. 

3, jaaha. En kuvittele traumakokemuksen katoavan, ja vielä joitakin vuosia sitten olin lääkevastainen. Sitten jouduin osastolle kun ahdistukseni alkoi muuttumaan psykoottiseksi, ja sain siellä toimivan lääkityksen. 

Tuo sama lääkitys minulla on ollut nytkin, se vaan on alkanut menettämään tehonsa. Annostuksen nosto toi joitakin viikkoja kestäneen paremman voinnin, jaksoin mm. harrastaa vähän kodin ulkopuolella, mutta teho hiipui nopeasti. Nykytilanne on se, etten saa aikaiseksi juuri mitään, muisti pätkii ym. Kaikesta huolimatta yritän edelleen elää elämääni. 

ap

Itellä sama juttu. Ainoastaan venlafaksiini ja duloksetiini toimii. Ja venlafaksiinia en suostu enää syömään, kun aiheuttaa niin pahoja seksuaalipuolen haittavaikutuksia.

Väärä ajattelutapa. Ne lääkkeet eivät poista sun ongelmia, ne auttavat työstämään niitä. Tiedän, ei ole silti helppoa/kivutonta, mutta jostain on lähdettävä.

Parannuin sosiaalisesta ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä täysin, enkä puhu mistään lievästä ongelmasta. Meni 5-6 vuotta. :)

6, minä olen ollut masentunut viimeiset 20 vuotta.

ap

Minä lopetin kokonaan syömisen. Masentaa ja ahdistaa välillä niin että sitä on vaikea kuvailla mutta kestän nämä tunteet sellaisina kuin ovat ja tulevat vaikka se tuntuu hirveältä. Toimintakykyni ei ole täysin mennyt eli peseydyn jne joten pakko vaan kestää. On ihmiskunta pahempaakin kokenut kuten sodat jne jne. Tämä vain oma näkemys ja kokemus jota en suosittele sen enempää mutta toin vain tämän näkemyksen esiin. 

8, toivotan jaksamista. Näin olen alkanut itsekin kokemaan olotilani; ne tulevat ja menevät, mikään olennainen ei niiden voimasta muutu. Siedän pakon edessä, kyllä. Haluaisin silti saada edes jotain uskoa tulevaisuuteen uudesta lääkekokeilusta. 

ap

Minä olen käyttänyt vuodesta 1992 lähtien joka päivä antidepresantteja Max annos, muka dopamiini-lääke Max pregabalin 900 mg, Opamox 100-150 mg ja promazin unta parantamaan. Lapsuuden laiminlyönnit, väkivaltaisuus, ikävästi traumatosoitunutym. Masennus toistuva. Psyk. terapia 25 vuotta. Muuten normaalia elämää, työssä käyn. Lääkkeet ovat olleet minun pelastus. Luultavasti olisin tappanut itseni aikoja sitten. Mulla on asiasta kokemusta. Toki mulla myös persoonallisuushäiriö, epävakaa, narsistinen ym. Olen aika onnellinen mies.

Up

Tarkoitukseni ei ole missään nimessä lannistaa sinua, ap. Mutta haluaisin vain kertoa oman katsantokantani. Minulla on hiukan samanlainen tilanne. Runsain mitoin erilaisia hoitokokeiluja käytynä läpi, mutta mikään ei ole tuonut tulosta. Olen vain yrittänyt hyväksyä tilanteen ja elää niin mukavasti kuin pystyn niillä eväillä jotka on annettu. Eli suomeksi sanottuna luopunut toivosta parantua. Tästä ei lääkärit puhu mutta minusta vaikeat traumat ja niihin liittyvä voimakas stressi voivat vaurioittaa aivoja pysyvästi. Ei kaikilla, mutta osalla. Siispä en jaksa enää ruoskia itseäni, ja itseasiassa asian hyväksymisen jälkeen se kaikista pahin itsemurha-ahdinkokin on hellittänyt. Lääketieteellä on vieläkin hyvin vähän keinoja psyykkisten sairauksen parantamiseen.

On kokeiltu toistakymmentä lääkettä, mikään ei tehoa alkua pidemmälle. Se alkukin on luultavasti placebovaikutusta, kun niin uskon ja toivon että se tehoaa... terapiat käyty myös, vuosikaudet yksilö- ja ryhmäterapiaa. Ei se vaan parane. Luultavasti on se 12:n mainitsema aivovaurio tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat narkkarilta joka kuvittelee, että traumakokemus katoaa, kun riittävästi piikittää heroiinia suoneen. Miten olet päätynyt tällaiseen harhaluuloon ylipäätään? Vaikka vetäisit kaikki maailman pillerit naamaasi,  et poista sillä traumaattista muistoasi. 

Entäs jos sillee niiq polttaa kantsubista ja nauraa elämänsä loppuu asti.

Älä lyö mua nyt! Tulee muuten seuraava traumaattinen muisto. Pusi Pusi.