Lue keskustelun säännöt.
SSRI vieroitusoireet
30.06.2019 |
Hei!
Tarvitsisin nyt kipeästi vertaistukea ja kokemuksia teiltä, jotka olette onnistuneet lopettamaan SSRI-lääkkeiden käytön. Lopetin Citalopram -lääkityksen 4 päivää sitten. Lopettamisen tein vähentämällä lääkitystä asteittain 1-2 kk aikana. Lääkitystä söin n. 6 vuoden ajan. Lopetin lääkkeen, koska minulla oli mennyt jo pitkään hyvin enkä halua sitä enää syödä.
Oloni on huonontunut tasaisesti lopetusta tehdessäni. Nyt kokonaan lopetettuani oloni on aika kamala ja epätodellinen. On lihasnykäyksiä, vapinaa, huimausta ja pahoinvointia. Mieliala on laskenut selvästi, ja itken paljon. Maailma tuntuu tällä hetkellä kovin synkältä.
Olen jo nyt päättänyt, että Citalopramia en enää koskaan syö. Tahdon päästä lääkkeestä eroon, joten nämä oireet täytyy nyt vain jotenkin sietää. Yöt saan onneksi nukuttua toisen lääkityksen avulla, jota en ole vielä purkanut.
Nyt kaipaisin teiltä tsemppejä ja kannustusta asian suhteen. Miten päästä eteenpäin ja pysyä positiviisena tulevaisuuden suhteen? Mitkä asiat lievittävät oireita? Kaipaisin nimenomaan tiedän kokemuksia, jotka olette näistä kamalista lääkkeistä eroon päässeet. En tahdo enää ruveta syömään niitä uudelleen, koska sitten nämä kamalat päivät ovat olleet turhaa kärsimystä.
Kommentit (27)
Oletko tehnyt lopettamisen lääkärin valvonnan alaisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, lopettaminen on "hyväksytetty" psykiatrilla.
Suosittelisin kysymään lääkäriltä jos vain voit, että onko mitään tehtävissä. Muistan itse kun lopetin omat lääkkeeni, niin ei minulle mitään vieroitusoireita tullut, mutta luulen, että se johtuu siitä etteivät lääkkeet alunperinkään toimineet.
Onneksi löysin ymmärtäväisen lääkärin ja sain sairaslomaa lopetukseen. En tänä aikana voinut tehdä muuta kuin maata sängyssä, kun olin niin huonossa kunnossa. Annoin itselleni luvan vaan olla, mikä helpotti oloa. Jossain vaiheessa oireet hellittivät siedettäviksi ja pystyin palaamaan töihin.
Koita jaksaa, oireet helpottavat ajan kuluessa, mutta itselläni meni lähes vuosi kaikkien oireiden loppumiseen. Koita ajatella, että aivokemiasi siellä vain yrittävät tottua muutokseen ja kaikki helpottaa ennen pitkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi löysin ymmärtäväisen lääkärin ja sain sairaslomaa lopetukseen. En tänä aikana voinut tehdä muuta kuin maata sängyssä, kun olin niin huonossa kunnossa. Annoin itselleni luvan vaan olla, mikä helpotti oloa. Jossain vaiheessa oireet hellittivät siedettäviksi ja pystyin palaamaan töihin.
Sama. Ensimmäiset 2 viikkoa en pysynyt jaloillani. Mielialojen heittely jatkui puolisen vuotta lopettamisesta ja sen jälkeen ollut kaikki normaalisti.
Onko kenelläkään mennyt kuukautiset sekaisin lopetuksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo viekkarit ovat kyllä hirveät. Itse olin vähän eri tilanteessa, "vain" puolisen vuotta SNRI:tä taustalla ja lopetin seinään, ilman lääkärin lupaa kylläkin. Fyysiset vieroitusoireet olivat melko lieviä joidenkin toisten kokemuksiin verrattuna, pahoinvointia ja särkyä noin viikon ajan, mutta henkisesti olin aivan rikki pari kuukautta. Tuli riehuttua kaikenlaista ja itkin ihan ihme syistä, ja olin koko ajan syvästi masentunut. Tuosta kun toivuin, päätin että jatkossa turvaudun serotoniinilääkkeisiin vain aivan ääritapauksessa. Siskolla on paljon pidempi tausta SSRI:n kanssa, ja hän on ollut aina ihan reunalla lopetettuaan (lääkärin ohjeilla tai ilman). Nyt syö taas lääkkeitään, tuskin pääsee nistä koskaan eroon kun teinistä asti on mennyt niiden avulla.
Herran jestas, mitä kamalaa myrkkyä nämä lääkkeet oikeasti ovatkaan, jos kuukausiksi saavat kropan sekaisin. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jouduin käyttämään rauhoittavia (en normaalisti käytä) ensimmäisen viikon "sähköiskujen" hillitsemiseksi. Iski 10 sek välein kovana kipuna. Mutta siitäkin selvittiin! Ja lopetuksen jälkeen voi tuntua, että masennus/ahdistus palaa, mutta odottele rauhassa pitkäänkin ja oireet menevät itsestään ohi.
Itselläni on onnekas tilanne siinä mielessä, että olen nyt lomalla ja ei tarvitse yli kuukauteen miettiä työasioita. Mutta kurjaa ja kamalaa tämä on silti. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herran jestas, mitä kamalaa myrkkyä nämä lääkkeet oikeasti ovatkaan, jos kuukausiksi saavat kropan sekaisin. :(
Minulla ei ole kroppa eikä aivot palautuneet normaaleiksi, lääkkeiden lopetuksesta yli kaksi vuotta aikaa.
Tuo on hurjan yksilöllistä. Tytär lopetti 1,5 vuotta syömänsä Seronilin ihan kertalaakista. Ei mitään vierotusoireita, paitsi lievä alakuloisuus parin viikon jälkeen, kesti niinikään pari viikkoa ja hävisi sitten.
Ei ne vierotusoireet montaa viikkoa kestä, ihan järjellä ajatellen, koska lääke poistuu siinä ajassa elimistöstä. Toki jollain voi PALATA masennusoireita, kun lääkitys loppuu, mutta se on sitten taas eri asia kuin vierotusoire.
Citalopram tosiaan pitää lopettaa vähitellen. Lääkeohjeessa sanotaan vierotusoireista näin: "Kun lopetat sitalopraamin käytön, etenkin jos lopetat käytön äkillisesti, voit tuntea vieroitusoireita. Oireet ovat yleisiä, kun hoito sitalopraamilla lopetetaan. Riski lopettamisoireisiin on suurempi, kun sitalopraamia on käytetty pitkän aikaa tai suurilla annoksilla tai kun annosta on pienennetty liian nopeasti. Useimmilla ihmisillä oireet ovat lieviä ja menevät itsestään ohi parin viikon kuluessa. Jos saat vaikeita lopettamisoireita, kun lopetat sitalopraamin käytön, ota yhteys lääkäriisi. Hän voi pyytää sinua aloittamaan uudelleen tablettien ottamisen ja lopettamaan hoidon hitaammin.
Lopettamiseen liittyviä vieroitusoireita ovat: pyörryttävä (hutera tai tasapainoton) olo, pistely, polttava tunne ja (harvemmin) sähköiskun tunteet, myös päässä, unihäiriöt (vilkkaat unet, painajaiset, kyvyttömyys nukkua), ahdistuneisuuden tunne, päänsärky, sairauden tunne, pahoinvointi, hikoilu (myös yöhikoilu), levoton tai kiihtynyt olo, hämmentynyt tai sekava olo, tunteellinen tai ärtynyt olo, ripuli (löysät ulosteet), näköhäiriöt, sydämen lepatus tai tykytys (palpitaatio)."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herran jestas, mitä kamalaa myrkkyä nämä lääkkeet oikeasti ovatkaan, jos kuukausiksi saavat kropan sekaisin. :(
Minulla ei ole kroppa eikä aivot palautuneet normaaleiksi, lääkkeiden lopetuksesta yli kaksi vuotta aikaa.
Alapeukuttakaa ihan niin paljon kuin sielu sietää, totuus ei pala tulessakaan. Tiedän ihmisiä, joilla on päällä ns. proctracted withdrawal eli pitkittynyt vieroitusoirejakso. Voi kestää ihan liioittelematta vuosia, ja kropan palautumiseen ennalleen (jos on palautunut) on mennyt joissakin tapauksissa 6-7 vuotta tai pidempäänkin. Itseltä nämä lääkkeet veivät tunnon alapäästä, myös kognitiiviset kyvyt kuten muisti ja oppiminen eivät ole samalla lähtötasolla. Terveisin 13/13
Onko kukaan lopettanut Olanzapiinia/Zyprexaa? Itse astettain vähentänyt 10mg, 7.5mg, 5mg ja nyt 2.5mg.
Olen yrittänyt lopettaa citalopramin pari kertaa vähitellen annosta vähentäen. 10 vuotta olen sitä syönyt. Ekalla kerralla yritys loppui niihin hirveisiin sähköiskuihin koko kropassa ja huimaukseen. Tokalla kerralla päätin kestää ne fyysiset vieroitusoireet. Kestinkin, ja 2-3 kuukautta meni hyvin. Sitten tuli valitettavasti niin kammottava masennusjakso että palasin epätoivoissani syömään taas lääkettä, ja masennusjakso päättyi heti. Ehkä kolmannella lopetuskerralla sitten onnistun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herran jestas, mitä kamalaa myrkkyä nämä lääkkeet oikeasti ovatkaan, jos kuukausiksi saavat kropan sekaisin. :(
Minulla ei ole kroppa eikä aivot palautuneet normaaleiksi, lääkkeiden lopetuksesta yli kaksi vuotta aikaa.
Alapeukuttakaa ihan niin paljon kuin sielu sietää, totuus ei pala tulessakaan. Tiedän ihmisiä, joilla on päällä ns. proctracted withdrawal eli pitkittynyt vieroitusoirejakso. Voi kestää ihan liioittelematta vuosia, ja kropan palautumiseen ennalleen (jos on palautunut) on mennyt joissakin tapauksissa 6-7 vuotta tai pidempäänkin. Itseltä nämä lääkkeet veivät tunnon alapäästä, myös kognitiiviset kyvyt kuten muisti ja oppiminen eivät ole samalla lähtötasolla. Terveisin 13/13
Näen yhden alapeukun, rauhoitu. Toivottavasti palaudut vielä joskus.
Toivotaan, että tilanne tasoittuu ja aurinko paistaa vielä tänne risukasaankin.
Vierailija kirjoitti:
Herran jestas, mitä kamalaa myrkkyä nämä lääkkeet oikeasti ovatkaan, jos kuukausiksi saavat kropan sekaisin. :(
Ovat kyllä, varsinkin kun näiden lääkkeiden hyödyt ovat hädin tuskin lumelääkkeitä kummempia...
Mutta kyllä suurin osa kuitenkin toipuu "ennalleen" lopetusoireista, vaikka saattaahan se jonkun aikaa kestää.
Kaunko olet ollut täysin ilman? Voisit harkita pienen sirun ottamista esim. joka toinen päivä viikon tai pari viimeisenä vaiheena.