Kun jokin ei ole kunnossa
Osaisiko joku neuvoa, miten löytäisin itsestäni ilon ja tyytyväisyyden elämääni kohtaan?
Elämäni on juuri sellaista kuin haluankin, mutta se ei tunnu miltään. Minulla on täydellinen koti, riittävästi rahaa elämiseen, olen terve, työni on mukavaa, mies löytyy kuten myös hyviä ystäviä.
Asiat ovat hyvin, jopa niin hyvin, että pelkään päivittäin kuolevani ja menettävän elämäni. Yritän tehdä paljon asioita, jotta saisin unohdettua ahdistavan tunteen. Siivoan, tapaan ihmisiä, liikun, harrastan, teen vapaaehtoistyötä jne. Hetkeksi unohdan, että jokin on vialla, mutta kun illalla painan pääni tyynyyn, oloni on hirveä. Pyörin tuntikausia hereillä ja pakonomaisesti yritän keksiä jotain mukavaa ajateltavaa. Mikään ei vain tunnu hyvältä.
Tänään minulla ei ole mitään suunnitelmia päivälle. Jäljellä ei ole mitään siivottavaa, enkä voi koko päivää olla lenkilläkään. Tuntuu pahalta, tyhjältå, turhalta ja haluan paeta.
Mitä tämä on ja miten löydän tyytyväisyyden ja onnellisuuden? Vaikka kuinka tutkin sisintäni ja yritän pakottaa olemaan onnellinen niin en onnistu.
Kommentit (8)
Minkä ikäinen olet.
Depressio oireilta vilahtaa, kun noin tyhjältä tuntuu.
Voisi yrittää etsiä mielenrauhaa eri konstein, mm. joogan, luonnossa samoilemisen ja jonkin muun tuollaisten harrastusten avulla. Luennot samasta aiheesta antavat teoriaa pohjalle.
Kai nykyihmisillä kaikki on liian hyvin. Puuttuu haasteet ponnistella lujaa jonkin asian eteen.
Et ole ainoa, jolla tuollaisia tuntemuksia. Syvälliset keskustelut samoin tuntevan ihmisen kanssa antavat vertaistukea.
Ja tokihan on aina asiantuntijat joille voi puhua, psykolologit, joilta voi löytyä vinkkejä miten päästä yli noista ajatuksista.
Itse lakkasin kokonaan käyttämästä sanaa täydellinen. Ei tietysti auta nyt heti, mutta jos kuka muu tahansa saisi tästä sen ajatuksen, että täydellisyyden tavoittelu ei ole tervettä, kun se ulottuu jokaiseen elämänalueeseen - niihinkin, jolle ei itse voi mitään: lomasää vaikka. Hyvin voi olla rennosti lomalla, vaikka auringonpaisteen sijasta on pilvipoutaa, koti ei ole tiptop ja lapsella on flunssa.
Lue läsnäolon voima, kirjasta löytyy myös googlaamalla referointeja.
Pitää opetella hyväksymään se mitä on, keskittyä olennaiseen, tulevaan et voi vaikuttaa etkä menneeseen.
Minulla on nuorempana, reilu parikymppisenä ollut masennus ja kävin tuolloin kolmen vuoden terapian. Olin itsetuhoinen, elämällä ei ollut suuntaa ja kaikki tuntui pahalta, mutta erilailla. Masennusoireita meinaa toisinaan tulla, mutta siihen osaan jo suhtautua ja ottaa aikalisän. Terapiassa harjoiteltiin erilaisia välineitä masennuksen kanssa selviämiseen, enkä ole ikinä tarvinnut lääkkeitä, kun olen selvinnyt omilla taidoillani oireista ja ne yleensä väistyvätkin alle kuukaudessa.
Mutta tämä on erilaista. En osaa soveltaa tähän masennuksen kanssa käyttämiäni keinoja, koska kaikkihan on hyvin. Masennus ei ole laukaissut minussa ikinä välttelykäyttäytymistä, mutta tämänhetkinen oloni on sitä pahimmillaan, kun pakenen tunnetta tekemisen pariin ja pyrin ajatuksillanikin häiriköimään itseäni.
Olen kokeillut rentoutumis/mindfullnessharjoituksia, mutta niiden aikana kehon tuottamat ärsykkeet ovat liian vahvoja. Sydän hakkaa miljoonaa, enkä saa henkeä, vaikka kuinka hengitän. Masennukseen mindfullness kyllä auttaa.
Jumalaan en pysty uskomaan, joten hengellisyydestä en saa apua olooni.
Ap
Niin ja olen 33v.
Liikun luonnossa päivittäin ja tämä onkin ollut todella tärkeä tapa hallita masennusoireita.
Ap
En ole tuo aiempi kirjoittaja, mutta sama tuli mieleen: Jumala kutsuu. Se tapahtuu vain jokusen kerran elämässä ja vain tällöin sisäistä ääntään seuraamalla on mahdollista löytää Jumalan armo ja sen tuoma rauha ja ilo.
Jos käännät selkäsi, ääni kyllä vaimenee aikanaan ja palaat "paatumuksen rauhaan" ja jatkat elämääsi normaalisti.
Rauha sielulle puuttuu. Kun sen saa, vasta sitten voi nukahtaa onnellisena. Levolle laske Luojani, armias ole suojani, eikä sitä kuolemaakaan tarvitse sen jälkeen enää pelätä. Nykyisin ei ole muotia pitää tästä vastauksesta.