Lue keskustelun säännöt.
Hirveä mummo
27.06.2019 |
Minulla on itselläni kauhea mummo, joka ei osaa keskustella normaalisti. En ole koskaan kuullut hänen avatessaan suunsa, sanovan mitään kilttiä, tai edes normaalia.
Teininä olin laiha ja aina motkotti miten laiha olen. Tämä nyt ei ole niin kauheaa, mutta myöhemmin lihoin, kun odotin esikoistani. Silloin aina mummoa nähdessä kauhisteli, miten valtava olen, kauhea kun olet lihonut jne.
Synnytyksen jälkeen (3v sitten) laihduin normaalipainoon, mutta minulle jäi pieni "reppu" mahaan, joka ei palaudu millään. Missään muualla ei ole ylimääräistä, tuo on vain löysää nahkaa. Silti aina kun tapaan mummoani, hän ottaa kiinni tuosta nahasta ja kauhistelee, enkö vieläkään ole laihduttanut ja "katso nyt, tässäkin on tätä läskiä!" ja venyttelee ihoani.
Tämä esimerkki painon kommentoinnista oli vain jäävuoren huippu, mummo ei vain osaa olla haukkumatta muita jos avaa suunsa. Lastani hän ei ole tavannut kuin kerran, silloinkin kun tapasi vauvana, arvosteli lapsen ulkonäön, vaippamerkin, syömistyylin ja kaiken. En halua altistaa lastani tuollaiselle, enkä altista enää itseänikään tämän päivän jälkeen.
Onko muilla tällaisia mummoja?
Kommentit (18)
Eiköhän sun mummosi ole ihan uniikki. Vain sinulla, sisaruksillasi ja serkuillasi on hänet mummona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mun oma äiti samanlainen tai oikeestaan paljon pahempikin.
En tosiaan enää aio pitää yhteyttä mummooni, olen jo sietänyt häneltä tarpeeksi kamaluuksia. Näistä on puhuttu hänelle useasti, että ei noin voi puhua ihmisille, mutta aina hänellä on syitä, miksi hän saa mielestään olla tuollainen.
Omasta mielestään hän vain sanoo suoraan, hän ei kaunistele, pakkohan hänen on sanoa, hän on vanha, hänellä on kipuja eikä voi puhua kiltisti jne.
Ap
Ei onneksi ole ja jos olis niin en kattelis
Ei tuollaista käytöstä tarvitse sietää todellakaan, välit poikki vaan jos ei osaa mitään kivaa sanoa koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tosiaankaan enää aio olla yhteyksissä häneen, sain tänään kyllä tarpeekseni. Tähän asti olen yrittänyt pitää yhteyttä, mutta en saa kuin aina pahan mielen häneltä, joten en näe mitään järkeä tässä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhlapäivinä voi lähettää kortin, mutta nähdä ei tartte.
eihän kellään voi olla mitään rehellisyyttä vastaan? pankaa korvan taa, radikaali rehellisyys on nouseva trendi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on oikein hyvät välit mummooni. Samoin miehelläni sekä omaansa että minun.
Syön joka aamu kulhollisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta nauttii puuronsa voipalalla höystettynä ja ripottelee päälle hiukan ruokosokeria.
Syö sinäkin kunnon aamiainen, niin verensokerit pysyvät tasapainossa eikä tule tarvetta riidellä mummon kanssa.
Anoppi oli samanlainen. Aina kun avasi suunsa sai pelätä mitä taas kuuluu. Jonkin aikaa kestin kauheuksia mutta sitten lopetin käynnit molemmin puolin ja näin on parempi. Ei tarvi kärsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lasten mummo on tuollainen. Kokee, että hänellä on oikeus, koska totuuden saa sanoa. Ja totuus = hänen mielipiteensä. Eikä hän muka pahaa tarkoita, hän on vaan tottunut sanomaan asiat suoraan. Jos hänelle kertoo, että sanansa loukkaavat, niin silloin tämä loukkaantuva osapuoli on ymmärtänyt väärin tai tämä ei ole ymmärtänyt vitsiä. Jos tästä jatkaa, niin tämä mummeli loukkaantuu ja alkaa vääntää teatteri-itkua, kun häntä AINA ymmärretään väärin. Onk jatkuvasti koko maailman kanssa napit vastakkain, mutta aina on vika siinä toisessa.
Jos nyt jotakin myönteistä voin mummostasi sanoa, niin aina on parempi jos ihminen on tasaisesti sitä samaa ja tietää mitä sieltä suustaan päästelee. Silloin on helppo päättää, mitä tekee sen ihmisen suhteen, Jos mummosi olisi välillä kiva, välillä hirveä, niin se vasta rasittavaa olisi arvailla mitä sieltä seuraavalla kerralla tulee vastaan. Nyt voit vain sanoa heipat ja pysyä mummostasi erossa.
On todella ikävää, miten hän tuhoaa ihmissuhteensa ja miten tärkeätä olisi miettiä miten pärjää vielä vanhempana: tuleeko kukaan käymään tai laittelisi edes joulukortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa erittäin tutulta. Mun mummo on just tuollainen. En ole juuri lainkaan ollut hänen kanssa tekemisissä vuosiin.
Tännehän tuleekin vastauksia näköjään vielä. Minua ei kauheasti sureta mummon menetys nyt, mutta silti tuntuu hiukan pahalta "hylätä" hänet, minut on kasvatettu kauhean kiltiksi ihmiseksi, johtunee siitä tämä olo. Silti on kyllä paljon kevyempi olo, se voittaa tuon pienen kaiherruksen.
Onhan se surullista, kun ajattelee ettei mummo ole enää nyt edes kauhean hyvässä kunnossa, joutuu käyttämään rollaattoria aina kun kulkee eikä oikein pärjää yksin. Silti sitten ne harvat jotka vielä auttaisivat häntä, ne hän karkottaa olemalla tuollainen.
Ap
Vanhuus ei ole yhtä kuin kusipäisyys. Mun molemmat mummot eli 90-vuotiaiksi ja olivat oikein kohteliaita ja mukavia ihmisiä loppuun saakka. En tapaisi tuollaista mummoa. Rehellisyydellä ei ole myöskään mitään tekemistä tuon käytöksen kanssa. Rehellisyys ei todellakaan vaadi tarttumaan ketään vatsamakkarasta ja ölisenään siitä.
Meillä on tosi samanlainen tilanne. Mummo on vanha ja aika huonokuntoinen. Kyllä me lapsenlapset joskus autetaan, käydään kylässä, laitetaan äitienpäiväkortit yms. Ajattelen että ei mummoni jotenkin oikeasti ymmärrä mikä hänen käytöksessään on väärin eikä enää tuossa iässä muutu, mutta en koe että minun täytyy jatkuvasti itseäni haukuille altistaa.
T. 15
No onneksi ei ollut oma mummo tuollainen vaikka joskus heittikin lauseita jotka olis voinu jäädä sanomatta. Oma äiti vaan tahtoo olla tuollainen kun on väsynyt tai kettuuntunut elämäänsä. Ei kannata pitää yhteyttä pahanilmanlintuun. Olet sietänyt jo liikaakin pahoja sanoja, mielestäni.