Laulu " Kuudenikäinen" , mihin se isi vietiin?
Kommentit (17)
Vierailija:
KUUDENIKÄINENToinen kuudenikäinen, palaa kasvot tummuen, syliin oman äidin alla pommien.
Lapsena kuulin ja mielsin sen juuri palamiseksi ja kuolemaksi. Uskon, että juuri tämä laulu ja etenkin tuo säkeistö teki minusta tiedostavan rauhanaatteen ihmisen ja ihmisoikeuksien puolustajan. Ainakin se oli ensimmäinen herätys ajattelemaan, että kaikki eivät elä yhtä turvallisessa maassa ja kodissa kuin minä.
minä myös olen aina ajatellut että se lapsi menee takaisin äidin luo eikä pala....
Pari tuntia sitten vein oman kuudenikäisen eskariin ja päiväkotiin. Kuinka onnellisia olemmekaan kun meillä on täällä kaikki hyvin juuri nyt.
Eikä ole täälläkään aina ollut. Esimerkiksi tasan 90 vuotta sitten.
En ole laulua kuullut vuosikausiin, enkä muista kokonaan säveltä mutta sanat kosketti nyt tosi syvälle. Ennen lasten saantia tämäkin on ollut vain yksi laulu muiden joulossa, mutta nyt vetistelen täällä naama märkänä.
Kiitos ap:lle muistutuksesta siitä kuinka kiitollisia saadaan täällä suomessa olla!
mm. turkkilaiset laulaa tästä " omaa versiotaan" , jossa isä viedään sotaan, joten tuskin ihan hesan pommit on kyseessä.
Aikakaudelleen tyypillinen tiedostava laulu, jossa tosiaan viitataan Vietnamin sotaan.
tehdä ne Suomen historiaan liittyen, kuten monissa muissakin lauluissa.
Vierailija:
Toinen kuudenikäinen, palaa kasvot tummuen, syliin oman äidin alla pommien.Ja palaminen taitaa liittyä napalmiin, joten ehdottomasti Vietnam.
En tiedä, koska tuo laulu on tehty, joten en tiedä, minkä maan tilanteeseen viittaa (vaikka se lapsen palaminen varmaan Vietnamiin?), mutta olen siis ajatellut, että isä on toisinajattelijana vangittu tuossa laulussa.
KUUDENIKÄINEN
1. Äiti jääköön nukkumaan, puuro lautaselle jää, ei estää saa kun juostaan elämään. Täällä kuudenikäinen, elää hetken jokaisen, tietämättään onnellinen olla saa.
2. Hän juoksee aurinkoon, kadun poikki riemuiten, hän puistikkoon käy tossut tömisten. Toinen kuudenikäinen, palaa kasvot tummuen, syliin oman äidin alla pommien.
3. Lapset leikkii pihoillaan, äidit valvoo omiaan, vaan jossain perheet kodin jättää saa. Lapsi koskaan tiedä ei, minne miehet isän vei, lapsen silmin katsoo lapsi maailmaa
4. Kun kuudenikäinen, on jo kahdenkymmenen, niin todeks muuttuu leikit lapsuuden. Leiki, leiki lapsonen, kaiken muuttaa huominen, opi siitä minkä näytti eilinen.
Mutta ainahan vankileirejä ja kuolemanpartioita on ollut.
Hassu aloitus, ap, mäkin olen miettinyt tuota ja ihan viime aikoina, vaikka kapple ei enää missään muualla soikaan kuin omassa päässä. ;)
Tässä se kohta: 2. Hän juoksee aurinkoon, kadun poikki riemuiten, hän puistikkoon käy tossut tömisten. Toinen kuudenikäinen, palaa kasvot tummuen, syliin oman äidin alla pommien.
Ja palaminen taitaa liittyä napalmiin, joten ehdottomasti Vietnam. Ja ei sitä isää sotaan viedä, vaan vangitaan.
Siis lapsi on lähtenyt leikkimään ja tulee niistä leikeistään surullisena takaisin äidin syliin..
Ja laulu kertoo tosiaan siitä, kuinka suomalaisen lapsen elämä on helppoa maapallon toisella puolella, sodan jaloissa eläviin lapsiin. Varmaan juuri Vietnamin sotaan liittyy.