Anoppi muuttaa saman katon alle putkiremontin ajaksi
Anoppini asunnossa alkaa putkiremontti, jonka aikana hän ei voi asua asunnossaan. Se kestää kolme kuukautta. Hän on jo eläkkeellä ja suht pienituloinen, mutta käyttää kyllä rahaa mm. silmälasien ostoon (ostaa siis useammat vuodessa ihan muuten vain).
Hän on katsonut yksiöiden hintoja ja todennut ne liian kalliiksi. Ei myöskään ole saanut muista kerrostalon asukkaista itselleen kimppakämppään muuttajaa. Olemme aikoinaan puhuneet, että jos hän ei mistään muualta asuntoa saa, niin viimeisenä ratkaisuna voi tulla meidän luoksemme asumaan (meillä yksi "ylimääräinen" huone - asumme kaksi aikuista pienessä kolmiossa). Nyt anoppi sitten ilmoitti, että tulisi meille kolmeksi kuukaudeksi.
Itsellä on todella ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta koen, että totta kai täytyy ns perheenjäsentä auttaa ja tiedän, että hän ottaisi minut ja mieheni vastaavassa tilanteessa kyllä kotiinsa asumaan. Toisaalta taas en voi sietää ajatusta asumisesta anoppini kanssa 3kk. Hän olisi aina kotona jonka lisäksi on todella puhelias - en siis pystyisi töiden jälkeen palautumaan melkeinpä koskaan. Haluaisin olla ns. aina ovet auki kaikille- tyyppi, joka auttaa läheisiä, mutta luonteeni ei vain taivu tämän tyyliseen auttamiseen, koska tarvitsen niin paljon omaa tilaa. Samalla ottaa päähän, koska anoppini on monta vuotta tiennyt, että putkiremontti on edessä, mutta ei silti ole voinut säästää rahaa vuokranmaksua varten vaan sen sijaan tuhlannut vähiäkin rahojaan kalliisiin ostoksiin (vaatteet, silmälasit, seerumit..).
Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä?
Kommentit (37)
Eroa, jos on liia vaikeaa. Muuta pois.
Vierailija kirjoitti:
Eroa miehestäsi. Hän vaikuttaa selkärangattomalta vätykseltä.
Totta kai mieheni haluaa omaa äitiään auttaa, vaikka ei itsekään pidä ajatusta saman katon alla asumisesta miellyttävänä. En näe auttamishalua syynä eroon.
Mietin vain, että mikä toinen ratkaisu tähän voisi olla, kuin muutto meidän kattomme alle. Ja miksi se tuntuu niin ahdistavalta, vaikka haluaisikin auttaa.
AP
Ei myötätuntoa. Mun vanhat vanhempani valitsivat putkirempan keskellä asumisen, ja tämä se vasta työllistääkin (ei vettä, ajoittain ei sähköä, isä pyörätuolissa, yksi murto). Helpolla pääset. Tulpat korviin.
Oma vika, mitäs tarjositte kämppäänne. Etsi sinä itsellesi se yksiö, jos et pysty elämään anopin kanssa.
No miksi ihmeessä tarjositte hänelle että voi muuttaa luoksenne, jos ette häntä sinne halua?! Ei kannata tehdä ehdotuksia joita ei ole valmis lunastamaan, olkoon se nyt oppi sinulle.
No TE MAKSATTE anopille yksiön. Minä maksaisin vaikka omakotitalon vuokran 2000e/kk anopille ihan siitä ettei tulis mun luo asumaan. En kestäisi viittä minuuttiakaan.
Meillä oli kerran aika vastaava tilanne. Itse ajattelin juuri sitä, että anoppi auttais meitä vastaavassa tilanteessa. Mies oli se joka ei millään olis halunnut anoppia meille asumaan. Noh anoppi tuli asumaan meille kahdeksi kuukaudeksi ja nyt vuosi myöhemmin tilanne on se, ettei olla juuri oltu tekemisissä. Sille on syynsä, että lapset muuttaa pois kotoa. Joillain voi tuo järjestely toimia, meidän kohdalla se oli pisimmät 2kk ikinä, ollaan aivan liian erilaisia ihmisiä.
Raskaalta kyllä kuulostaa. Mutta 3 kk, sehän menee vaikka aidanseipäänä, kun asennoituu vain. Järjestä vaikka omia viikonloppureissuja yksin ja miehen kanssa toisinaan, niin saatte omaa aikaa.
Provo tai ei, tunnen kylmäävästi samankaltaisen tilanteen lähestyvän...
Äitini taloon on tulossa putkiremontti eikä hän ole vielä löytänyt pientä, halpaa väistöasuntoa. Pelkään, että hän päätyy meille.
Pidän äidistäni paljon ja tulemme hyvin toimeen mutta en enää välittäisi asua hänen kanssaan.
Voi taivas, en tiedä, miten itse kestäisin. Anoppi on siis aivan ihana ihminen kyllä, mutta silti. Olisihan se ihan ylimääräinen. Ja tiedän tuon, että tuntuu velvollisuudelta tarjota paikkaa ja antaa tulla sinne, koska olen itse samanlainen. Liian kiltti.
Ei kai tuossa enää muu auta kuin keskittyä menemään päivä kerrallaan, ja ottaa se niin, että se on vain väliaikaista. Pääset kyllä aikanaan eroon hänestä taas.
Yritä nähdä valoisia puolia: voisiko anoppi tehdä kotitöitä? Hyvää ruokaa? Hoitaa kaupassakäynnit yms.?
Nyt on kesä, ehdotan asuntovaunua anopin omaan pihaan. Voi käydä taloyhtiön saunassa suihkussa.
Vierailija kirjoitti:
No miksi ihmeessä tarjositte hänelle että voi muuttaa luoksenne, jos ette häntä sinne halua?! Ei kannata tehdä ehdotuksia joita ei ole valmis lunastamaan, olkoon se nyt oppi sinulle.
Kadulleko me hänet sitten laitamme? Olemme todenneet, että VIIMEISENÄ VAIHTOEHTONA hän voi tulla meille, jos ei todella löydä mitään muuta asuinpaikkaa. Painotus on todellakin ollut, että ensin etsii kaikki muut mahdolliset ja säästää rahaa vuokraan.
Ajattelen niin, että yhteiskunnassa voitaisiin paremmin jos perheenjäsenet auttaisivat toisiaan eri tilanteissa. Mutta on myönnettävä, että tällaisina hetkinä kun omalle kohdalle osuu, niin on se hankalaa. Todella huono omatunto näistä ajatuksista.
AP
Ymmärrän tunteesi, tuntisin itse samoin. Mutta siitä huolimatta ottaisin anoppini meille vastaavassa tilanteessa ja yrittäisin asennoitua niin että kyseessä on kolme kuukautta, kyllä minä sen kestän.
Ap, otan osaa, kovin hermoja koettelevalta kuulostaa lähitulevaisuutesi. Puheliaana luonteena anoppisi epäilemättä nauttii, että pääsee asumaan "kämppisten" kanssa ja odottaa teitä innokkaasti kotiin aina työpäivänne jälkeen. Ehkäpä tilapäisasunnon hakemisessa ei ollut aivan todellista yritystä, kun vaihtoehtona oli enemmän sosiaalista elämää ja edullisempia kustannuksia tarjoava järjestely - jää enemmän rahaa vaikka taas uusiin silmälaseihin :-)
Toivottavasti putkiremppa ei ainakaan viivästy. Toivotan pitkää pinnaa!
Tuskin anoppikaan nyt ihan superinnoissaan on siitä, että joutuu muiden nurkkiin loisimaan.
En minä ainakaan olisi.
Kustantakaa anopille yksiö!Helpoin ratkaisu.Luulisi, että osallistuisi itsekin jossain määrin vuokranmaksuun.
Anoppi kuuli vain mitä halusi kuulla että teille saa tulla asumaan putkirempan ajaksi. Ei siis edes yrittänyt löytää muuta ratkaisua. Oma vika...olisitte olleet hiljaa. Nyt vaan kärsitte 3kk ja seuraavalla kerralla mietitte tarkkaan ennenkuin möläytätte mitään "apua" jollekin mitä ette oikeasti halua antaa.
En tiedä mikä on teidän taloudellinen tilanteenne, mutta ettekö voisi kustantaa anoppia esim. johonkin halpaan itsemurha-yksiöön tai huoneisto-hotelliin? Itse toimisin noin mieluummin kuin kärsisin kotonani kolme kuukautta.
Eroa miehestäsi. Hän vaikuttaa selkärangattomalta vätykseltä.