Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opiskelupaikan vastaanottaminen pelottaa.
25.06.2019 |
Otin opiskelupaikan vastaan korkeakoulusta ja nyt on edessä muutto.
Jännityksen oireethan ovat ihan normaaleja, mutta myös jotenkin hävettää, etten ole täysin varma kiinnostaako kyseinen ala edes minua tarpeeksi. Ahdistaa, etten sopeudukaan asumiseen ja kaiken lisäksi omat opinnot eivät tuntuisikaan omalta ja kaikki hajoaisi käsiin.. :/
Kaiken lisäksi minun pitäisi kai olla uudesta elämänvaiheesta onnesta soikeana.. Ehkä kypsyn ja löydän sen oikean jutun myöhemmin. Tunnen vain, että tunnen väärin ja en ansaitse paikkaani oikein mihinkään.
Olenko ainoa?
Kommentit (13)
Olet ainoa. Sitten kun orientaatioviikko alkaa, niin muut ovat todella rentoutuneita ja käyttäytyvät luonnollisesti. Sinä sen sijaan olet todella jännittynyt ja ahdistunut. Joku huomaa sen ja sanoo sinulle kaikkien kuullen :"Mitä v*ttua sä teet täällä :D" ja koko huone räjähtää nauramaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuule, puolta siellä ei todennäköisesti kiinnosta yhtään. On vaan ajautunut jonnekin.
Jos oot noin pelkuri, niin anna ihmeessä opiskelupaikkasi sellaiselle, jota ei pelota ottaa vastaan omaa tulevaisuutta!
Käy hyvä ihminen psykologin vastaanotolla.
Kuka kipuilee siitä, että on onnistunut saamaan opiskelupaikan? Käsittämätöntä.
Oletko joku lellitty uusavuton, joka ei pärjäile yksin, vaan tarvii vanhemmat holhoamaan, jopa aikuisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo`o taas joku avuton tyttis valittelee, että pitäs oppia elämään yksin ja ottaa vähän vastuutakin.
Anna ihmeessä opiskelupaikkasi sellaiselle, joka haluaa itselleen ammatin ja itenäisen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä turhaan jännitä. Kaikkeen tottuu, eikä kukaan sinun tekemisiäsi tarkkaile, heillä on täysi työ omissa ympyröissään. Ja mitä siitä, jos ala ei osoittaudukaan oikeaksi. Moni vaihtaa alaa kesken opintojen, jopa ensimmäisen vuoden aikana tai heti sen jälkeen. Suosittelen, että suoritat ainakin pakolliset opinnot loppuun, ainakin yliopistossa ne voi hyödyntää suoraan toisessa tiedekunnassa tai toisessa yliopistossa, en ole varma miten korkeakoulussa, mutta luultavasti sama juttu. Kaikki voi mennä hyvinkin ja tunnet olevasi oikeassa paikassa, mutta tosiaankin vaihtaa saa, jos kovasti tuntuu tökkivän.
Vierailija kirjoitti:
Joo`o taas joku avuton tyttis valittelee, että pitäs oppia elämään yksin ja ottaa vähän vastuutakin.
Anna ihmeessä opiskelupaikkasi sellaiselle, joka haluaa itselleen ammatin ja itenäisen elämän.
Esmes sinulleko, joka tyrit etkä päässyt autonasentajalinjalle. Hah.
"Itenäinen elämä" onkin outo käsite. Voitko määritellä, ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävarmuus on normaalia. Vain täystillo tai sosiovene eivät epäile elämän tienhaaroissa. Ja vain heillä on tarvetta nimitellä ihmisiä. Tsemppiä, sä selviät!
Sanoja muutettu suodattimen vuoksi.
Nuo on ihan normaaleja tuntemuksia uuden edessä. Opiskelemaan lähtö on siinä mielessä hyvä asia, että lähes kaikki on siellä samassa tilanteessa mitä sinä. Kannattaa mennä mukaan järjestettyihin juttuihin, niin tutustut pian muihin.
Oma lapsi oli samassa tilanteessa muutama vuosi sitten. Uusiin opiskelijoihin oltiin yhteydessä ja heillä taisi olla jopa oma fb-ryhmä ennen opintojen alkamista. Minusta tuo oli kiva juttu, kun tulevat opiskelukaverit oli jo naamatuttuja heti alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole prinsessasatua!
Pahoittelut jos sinun ei ole.
Alue: Aihe vapaa
Monella muullakin on varmasti ihan samanlaisia tuntemuksia. Tsemppiä ja rohkeasti vain uusia haasteita kohti.