Minkä takia epävakaat ihmiset torjuvat rakastavat ihmiset?

Epävakaat ovat herkkiä ihmisiä jotka eivät kestä ihmistyyppiä joka kävelee muiden rajojen yli ilman kunnioitusta tai ymmärrystä.

Jos tulee torjutuksi ja näkee vikaa vain siinä toisessa osapuolessa, niin olisi syytä miettiä sitä omaa käytöstä..

Jos toisessa oli vika niin miksi edes haikailet. Anna hänen olla.

Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivien mieliala on reaktiivinen, toisin sanoen mieliala vaihtelee keskimääräistä enemmän. Tunteiden epävakaus ilmenee huomattavina, voimakkaina muutoksina alakuloiseen tai masentuneeseen, ärtyneeseen, ahdistuneeseen, epätoivoiseen tai vihaiseen mielialaan. Mielialan muutokset toistuvat tiheästi ja ovat voimakkaita, mutta muutosten ei välttämättä tarvitse olla äkillisiä. Vaikka epävakaudessa esiintyy paljon vihaisuutta, on monilla myös omien tunteiden liiallista kontrollointia, ja tunteiden säätely voi vaihdella hetkestä toiseen ylikontrolloinnin ja alikontrolloinnin välillä.

Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä on usein myös tyhjyyden, päämäärättömyyden, masennuksen, arvottomuuden, haavoittuneisuuden ja häpeän kokemuksia. Monet ovat kokeneet vaikeita asioita elämässään, kuten kaltoinkohtelua ja erityisesti tunteiden laiminlyöntiä. Kokeneiden terapeuttien mukaan monet epävakauteen liittyvistä äkkivääriltä näyttävistä tai epäloogisen tuntuisista oireista ovat itse asiassa häiriöstä kärsivien selviytymisstrategioita – toisin sanoen toimivinta, mitä ihminen on toistaiseksi oppinut tullakseen toimeen olojensa kanssa.

Epävakaaseen persoonallisuuteen liittyy paljon muitakin oireita ja itsemurhariski on kohonnut. Etenkin kriisien yhteydessä esiintyy usein itseä vahingoittavaa käyttäytymistä, minkä vuoksi kriisien hallinta on hoidossa tärkeää.

Epävakaan persoonallisuushäiriöllä tarkoitetaan pitkäkestoista omaan omien kokemus- ja toimintatapojen epävakaisuutta, joka ei rajoitu vain esimerkiksi hankalaan elämäntilanteeseen tai tiettyyn ihmissuhteeseen. Epävakaat piirteet aiheuttavat pitkäkestoisia hankaluuksia elämä eri osa-alueilla ja toimintakyvyn huonontumista.

Torjuvat ettei heitä torjuttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Epävakaat ovat herkkiä ihmisiä jotka eivät kestä ihmistyyppiä joka kävelee muiden rajojen yli ilman kunnioitusta tai ymmärrystä.

Jos tulee torjutuksi ja näkee vikaa vain siinä toisessa osapuolessa, niin olisi syytä miettiä sitä omaa käytöstä..

Jos toisessa oli vika niin miksi edes haikailet. Anna hänen olla.

Tää oli aika hyvä vastaus. Varsinaista epävakaan diagnoosia ei ole mutta monesti ajattelen, etten kaukana varmaan ole.

Tällä hetkellä tuskastuttaa mies, joka on kuulemma minuun rakastunut. Minä en kuitenkaan kestä sitä, että hän ei kunnioita minun rajojani. Tarvitsen aikaa olla yksin. En voi enkä halua olla joka hetki hänen ”käytettävissään”. Hänelle riittää yhteys, joka on minusta vasta alkusoittoa parisuhteen kannalta. En joko saa hänestä irti sitä syvällisempää puolta tai sitten sitä ei ole.

Siksi sanon kiitos ei hänen rakkaudelleen siltä huolimatta, että hänestä välitän. Jotain vain puuttuu ja koen, ettei hän ymmärrä minua.

Vierailija kirjoitti:

Epävakaat ovat herkkiä ihmisiä jotka eivät kestä ihmistyyppiä joka kävelee muiden rajojen yli ilman kunnioitusta tai ymmärrystä.

Jos tulee torjutuksi ja näkee vikaa vain siinä toisessa osapuolessa, niin olisi syytä miettiä sitä omaa käytöstä..

Jos toisessa oli vika niin miksi edes haikailet. Anna hänen olla.

Vi olla näin.

Miksi kuitenkin kaikissa tietolähteissä sanotaan, että epävakaat jättävät usein kumppaninsa, etteivät joutuisi kohtamaan hylätyksi tulemisen tunnetta?

Minulla on nuoruudessa, n. 20 v. sitten, diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, olen ns. quiet borderline. Vetäydyn hyvin helposti ihmissuhteista edelleen, vaikka en usko, että varsinaisesti täytän enää epävakaan diagnostisia kriteerejä. Vetäytymiseen vaikuttaa esim. sellainen, että pelkään tuottavani ihmisille pettymyksiä, ja sitä kautta pahaa mieltä. Uskon, että heidän on sitten parempi olla ilman läsnäoloani. Vetäytyminen on "hyvän haluamista" sille toiselle ihmiselle minun päässäni.

Vastikään mietin, voiko kaltaiseni varhaisessa kiintymyssuhteessa "häiriintynyt" ikinä aidosti saada kiintymyssuhdetta, ja voiko ilman aitoa, syvää kiintymyssuhdetta tuntea todellista toisen ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on nuoruudessa, n. 20 v. sitten, diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, olen ns. quiet borderline. Vetäydyn hyvin helposti ihmissuhteista edelleen, vaikka en usko, että varsinaisesti täytän enää epävakaan diagnostisia kriteerejä. Vetäytymiseen vaikuttaa esim. sellainen, että pelkään tuottavani ihmisille pettymyksiä, ja sitä kautta pahaa mieltä. Uskon, että heidän on sitten parempi olla ilman läsnäoloani. Vetäytyminen on "hyvän haluamista" sille toiselle ihmiselle minun päässäni.

Vastikään mietin, voiko kaltaiseni varhaisessa kiintymyssuhteessa "häiriintynyt" ikinä aidosti saada kiintymyssuhdetta, ja voiko ilman aitoa, syvää kiintymyssuhdetta tuntea todellista toisen ikävää.

Voiko sinun kaltaiselle ihmiselle mitenkään todistaa, että olet hyväksi toiselle?

Eivät rakasta takaisin. Kukaan ei tarvitse rakastunutta ihmistä jota ei halua.

Epävakaat ovat herkkiä ihmisiä jotka eivät kestä ihmistyyppiä joka kävelee muiden rajojen yli ilman kunnioitusta tai ymmärrystä.

-kuulostaa ihan normaalin ihmisen arvomaailmalta. hassuu yhdistää tollanen ominaisuus johonki sairauteen :DDDDDDDD

Olenko minä epävakaa, kun olen tuuliviiri. Saatan ihastua ja kun saan toisen ihastumaan ja kiintymään syvemmin, haluankin jo eroon ja etsimään uutta ihastusta.

Kyllästyn aika nopeasti, vaikka aluksi olen todella intohimoinen ja (muka) palavasti rakastunut. Toinen alkaa vain ärsyttämään, näen hänessä vain huonoja puolia.

Mikä tämmöinen juttu oikein on?

alitajunta kirjoitti:

Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivien mieliala on reaktiivinen, toisin sanoen mieliala vaihtelee keskimääräistä enemmän. Tunteiden epävakaus ilmenee huomattavina, voimakkaina muutoksina alakuloiseen tai masentuneeseen, ärtyneeseen, ahdistuneeseen, epätoivoiseen tai vihaiseen mielialaan. Mielialan muutokset toistuvat tiheästi ja ovat voimakkaita, mutta muutosten ei välttämättä tarvitse olla äkillisiä. Vaikka epävakaudessa esiintyy paljon vihaisuutta, on monilla myös omien tunteiden liiallista kontrollointia, ja tunteiden säätely voi vaihdella hetkestä toiseen ylikontrolloinnin ja alikontrolloinnin välillä.

Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä on usein myös tyhjyyden, päämäärättömyyden, masennuksen, arvottomuuden, haavoittuneisuuden ja häpeän kokemuksia. Monet ovat kokeneet vaikeita asioita elämässään, kuten kaltoinkohtelua ja erityisesti tunteiden laiminlyöntiä. Kokeneiden terapeuttien mukaan monet epävakauteen liittyvistä äkkivääriltä näyttävistä tai epäloogisen tuntuisista oireista ovat itse asiassa häiriöstä kärsivien selviytymisstrategioita – toisin sanoen toimivinta, mitä ihminen on toistaiseksi oppinut tullakseen toimeen olojensa kanssa.

Epävakaaseen persoonallisuuteen liittyy paljon muitakin oireita ja itsemurhariski on kohonnut. Etenkin kriisien yhteydessä esiintyy usein itseä vahingoittavaa käyttäytymistä, minkä vuoksi kriisien hallinta on hoidossa tärkeää.

Epävakaan persoonallisuushäiriöllä tarkoitetaan pitkäkestoista omaan omien kokemus- ja toimintatapojen epävakaisuutta, joka ei rajoitu vain esimerkiksi hankalaan elämäntilanteeseen tai tiettyyn ihmissuhteeseen. Epävakaat piirteet aiheuttavat pitkäkestoisia hankaluuksia elämä eri osa-alueilla ja toimintakyvyn huonontumista.

Juuri näin. Olen ikääntyvä mies, eikä terapia juuri auttanut. Nuorena keksin kestävyysjuoksun joka paransi olotilaani helvetisti. Juoksen edelleen ehkä 120+ km/vko. Lisäksi mulla runsas lääkitys, joista otan kaiken mahdollisen avun. Opiaateista olen luopunut. En ole sairas, mutten ihan tervekään.

Mulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuus (borderline). Parisuhteet ovat olleet myrskyisiä. Pelkään sairaalloisen paljon hylätyksi tulemista ja siksi hylkään toisen ikään kuin ensin. Jotta vältyn siltä kivulta, että toinen mahdollisesti jättää minut. Lisäksi on vaikeaa nähdä itseni hyvänä ja rakastettavana ja siksi on haastavaa päästää toinen lähelle ja ottaa rakkautta häneltä vastaan. Inhoan itseäni monella tapaa ja pelottaa, että jos toinen pääsee liian lähelle, hän näkee miten hirveä ja tarvitseva ja rikkinäinen ihminen olen ja hylkää minut siksi.

Aiemmat suhteeni ovat olleet on/off-tyyppisiä ja konfliktien värittämiä. Nykyinen suhde on kestänyt nyt kolme vuotta. Käyn toista vuotta intensiivisessä psykoterapiassa. Terapeutti on erikoistunut juuri minun kaltaisteni hoitoon ja siitä on ollut tosi paljon apua. Edelleen vaikeita tunteita ja ajatuksia on paljon, mutta koko ajan ne vaikuttavat vähemmän ja vähemmän suoraan käytökseeni. Kumppanini on onneksi todella ymmärtäväinen, rakastava ja hyvä keskustelemaan tunteista. Voidaan puhua ihan kaikesta ilman, että siitä yleensä syntyy riitaa. Pikkuhiljaa asiat etenevät parempaan suuntaan mullakin, vaikka joskus kuvittelin että olen ikuisesti pelokas ja impulsiivinen tuuliviiri.

Epävakaat on splittaajia ja todella rasittavia. Yhtä olen koittanut rakastaa mutta aika vaikeaa kun elämä on yhtä vihaamista, puolison kiusaamista ja kaikkiin yrityksiin osoittaa rakkautta suhtaudutaan kuvotuksella ja vihalla. Sitten jos jättää rauhaan niin alkaa syyttely että ei saa huomiota ja rakkauttaa. Yhtenä päivänä olet maailman rakkain ihminen ja toisena päivänä huudellaan ihmisille että olet alistaja ja narsisti. Joo ei kiiiitoooooos.. Sisko on myös epävakaa. Kohtelee kuin paskaa, raivoaa ja syyttelee. Keksii vaikka mistä kuinka on alistettu ja kaikki muut pahoja. Tekee perättömiä lasuja jos ei saa  draamalleen hyväksyntää ja minua leimattua pahaksi. On fyysisesti väkivaltainen  ja ihmettelee kun ei tule mihinkään kutsutuksi. No miksiköhän. Tottakai kaikki turpaansa haluaa.

Pelko.

Minä en siedä rajojeni ylittämistä ollenkaan ja valitettavasti juuri rakkauden nimissä niitä moni yrittää jatkuvasti ylittää. Esim. päätetään minun puolestani mitä minun pitäisi haluta. Ahdistun sellaisesta aivan valtavasti.

Epävakaa dg sain parin vkon "tutkimusjakson" päätteeksi, hain apua aikoinaan uupumkseen ja työpaikkakiusaamiseen.

Kuitenkin olen olen ollut vakituisessa parisuhteessa 23v, en ole puolisoa pettänyt koskaan, kotona pidetään paikat siistinä ja järjestyksessä (viikkosiivous), en käytä alkka enkä tupakoi, minulka ei ole velkaa eikä ulosotossa ole saatavia, töistä en ole ollut pois koskaan motivaation vuoksi eikä viimeisen seitsemän vuoden aikana ole poissaoloja kuin 3 päivää. Harrastan säännöllistä liikuntaa, nukun 7-8h/yö ja syön terveellisesti ja monipuolisesti.

Kokemani työpaikkakiusaamisen jälkeen en luota ihmisiin, kohteliaasti keskustelen töissä heidän kanssaan. Uusia ystävyyssuhteita en ole pystynyt luomaan, enkä haluakaan, sillä minua ei enää satuteta jne.

Psykiatrin mukaan tämä on epävakautta ja nämä tiedot ja dg seuraavat terveystiedoissani.

Olen livenä nähnyt oikeita epävakaita ja he ovat pelottavia. Huutavat, räyhäävät, uhkailevat ja vaativat itselleen etuja /asioita jne. Osa myös on röyhkeitä.

Heidän kanssaan menen lopullisesti paniikimoodiin.

Itse olen hiljainen, pelokas ja en pidä itsestäni oikeastaan mitään ääntä.

Muutoman tunnen ja kyllä näillä mieliala ja käytös vaihtelee hyvin paljon, he elävät kahta täysin erilaista vaihetta, jotka vuorottelevat miten sattuu (ainakin siltä se minusta vaikuttaa), näiden vaiheiden mukaan myös se miten he suhtautuvat itseensä ja muihin saattaa vaihtua ääripäästä toiseen, välillä ollaan erittäin sosiaalisia ja menossa ja osallistumassa kaikkeen, ehdotetaan itseään ja tuodaan esille paljon somessa, välillä ei edes haluta poistua kotoa, hyvä jos edes suihkussa käydään tai vastataan puhelimeen. En ihmettele, jos heillä parisuhteet/ ystävyydet ovat vaikeita tai vaihtuvat usein..

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa dg sain parin vkon "tutkimusjakson" päätteeksi, hain apua aikoinaan uupumkseen ja työpaikkakiusaamiseen.

Kuitenkin olen olen ollut vakituisessa parisuhteessa 23v, en ole puolisoa pettänyt koskaan, kotona pidetään paikat siistinä ja järjestyksessä (viikkosiivous), en käytä alkka enkä tupakoi, minulka ei ole velkaa eikä ulosotossa ole saatavia, töistä en ole ollut pois koskaan motivaation vuoksi eikä viimeisen seitsemän vuoden aikana ole poissaoloja kuin 3 päivää. Harrastan säännöllistä liikuntaa, nukun 7-8h/yö ja syön terveellisesti ja monipuolisesti.

Kokemani työpaikkakiusaamisen jälkeen en luota ihmisiin, kohteliaasti keskustelen töissä heidän kanssaan. Uusia ystävyyssuhteita en ole pystynyt luomaan, enkä haluakaan, sillä minua ei enää satuteta jne.

Psykiatrin mukaan tämä on epävakautta ja nämä tiedot ja dg seuraavat terveystiedoissani.

Olen livenä nähnyt oikeita epävakaita ja he ovat pelottavia. Huutavat, räyhäävät, uhkailevat ja vaativat itselleen etuja /asioita jne. Osa myös on röyhkeitä.

Heidän kanssaan menen lopullisesti paniikimoodiin.

Itse olen hiljainen, pelokas ja en pidä itsestäni oikeastaan mitään ääntä.

Kyllä nuo huutavat/ räyhäävät/ röyhkeät menevät eri kategorian piikkiin. 

Kukaan ei rakasta minua paitsi minä itse.

Minulla on niin suuri hylätyksi tulemisen pelko, että torjut ihmiset, joista vähänkin saattaisin välittää, jotta en koskaan kokisi sitä valtavaa tuskaa, joka tulee hylkäämiskokemuksesta. Mielummin hylkään itse kuin että minut hylätään.