Yksinäisyys pitkän suhteen päättymisen jälkeen

Olen 27v lapseton nainen ja erosin keväällä 10v avoliitosta.
Eron jälkeen on kestänyt "päästä jaloilleen" totutellen asumaan yksin. Valmistuin opinnoista myöskin keväällä ja olen siitä asti ollut työtön työnhakija. Elämä on tuntunut melko tylsältä ja yksinäiseltä.

Minulla ei koskaan ole ollut montaa ystävää, ystäviä löytyy 3 kpl joista 1 asuu kaukana ja 2 samassa kaupungissa asuvalla on pieniä lapsia ja perhe-elämää ja tapaan heitä kahvin merkeissä noin pari kertaa kuussa, kahvittelua kummempaa harvoin teemme yhdessä ystävien ajanpuutteen vuoksi. Ehkä pari kertaa vuodessa onnistuu tyttöjenilta tai vastaava. Vanhempieni lisäksi minulla ei ole muita sukulaisia ja äitinikin asuu kaukana.

Haluaisin kuulla omakohtaisia kokemuksia ja vinkkejä, miten saisin aikaa kulumaan ja elämästä mielekkäämpää. Ero itsessään oli hyvä asia ja suhde loppuaikoina kuormitti henkisesti melkoisesti mutta etenkin nykyään sosiaalisten suhteiden puute on raskasta ja se että miltei kaikki päivät kuluvat yksin. En pelkää yksinoloa ja yllätyin miten "mukavaa"on asua yksin mutta olen kuitenkin seurallinen ihminen ja sosiaalisten kontakteiden puute on raskasta. Kaipaan elämääni omanikäistä ystävää jonka kanssa voisi viettää aikaa, käydä elokuvissa, ostoksilla, terassilla, keikoilla tms.

Olen alkanut käydä kävelylenkeillä ja kuntosalilla, pidän kodin tiptop siistinä, kuuntelen musiikkia ja lueskelen, katselen elokuvia ja koitan etsiä töitä mutta koen olevani todella yksinäinen ja elämä yksitoikkoista.
Suhteen päättymisen myötä elämäni muuttuu melkoisesti etenkin taloudellisesti ja sosiaalisesti. Eksälläni oli suuri suku ja paljon ystäviä, jotka asuivat pitkin Suomea ja usein reissasimme milloin minnekin heitä tapaamaan, saimme kutsuja juhliin ja mökille ja illanviettoihin ja luonamme kävi paljon vieraita. Nyt minun osaltani nämä sosiaaliset kontaktit ovat mennyttä ja se on suurin muutos elämässäni.