Lue keskustelun säännöt.
Kroonisesta bulimiasta toipuneita?
15.06.2019 |
Olen nelikymppinen perheellinen nainen. Sairastuin bulimiaan 16-vuotiaana. Välillä on ollut pitkiäkin hyviä vaiheita, mutta koskaan bulimia ei ole kokonaan poistunut elämästäni.
Nyt on huono vaihe, ja olen niin suunnattoman väsynyt tähän. Olen käynyt aikanaan läpi sairaalahoidon ja monivuotisen terapian. Uusintakierroksesta tuskin olisi hyötyä. Mitä muuta voin enää tehdä? En ole koskaan kertonut asiasta perheelleni enkä aio koskaan kertoakaan. Osasyynä on syvä häpeä, osasyynä se, etten yksinkertaisesti halua perheenjäsenteni maailmaan ja todellisuuteen tällaista ilmiötä. Kannan taakan itse.
Kommentit (2)
Ehdottomasti uudelleen hoitoon. Onko elämässäsi jotain uutta stressaavaa? Sellainen laukaisee jo ohitetunkin syömishäiriön helposti uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sinulle. En ole itse kokenut bulimiaa niin en osaa siihen sanoa. Kokemusta on kuitenkin vanhojen haitallisten käyttäytymismallien toteuttamisesta stressaantuneena. Suosittelisin kyllä hakemaan apua ja vaikka ratkaisukeskeistä terapiaa. Ensimmäinen askel on ongelman myöntäminen. Joskus tarvitsee uusintakierroksen. Itse olen toista kertaa psykoterapiassa. Alkoholi/päihteet käytännössä pilaa elämäni (elämä on hallinnassa ja kaikki ”hyvin” mutta päihteet vie kyvyn nauttia elämästä). Olen jo lopettanut kerran mutta silti taas jatkan. Joka kerta kun otan päihdettä tiedän ettei se ole minulle hyväksi. Otan ja masennun lisää. Sabotoin omaa elämääni ja mahdollisuuttani onneen.
Toivottavasti saat apua. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Joka päivä voit päättää ensi kertaa toimia toisin. Voimia!