Esiteinin mukaan muka ihan KAIKILLA muilla on tv omassa huoneessaan, onko näin?

Meillä lapset 14-19 -vuotiaita. Kukaan ei ole edes halunnut telkkaria huoneeseensa. Joskus kattelevat jotain sarjoja läppäreiltään.

Televisio? Millä vuosisadalla ne sun teinit elää? Ei kai ny kukaan enää katso televisiota, kaikkihan on netissä ja katsotaan tabletilta tai luurista!

Eihän nykynuoret tai lapset enää edes katso perinteistä tv:tä. Lapsillamme ei ole telkkareita huoneissaan, eivätkä niitä kaipaa. "Telkkaa" voivat katsella puhelimiltaan, tableteilta tai tietokoneilta.

Einsteinin mukaan ?

Eihän Einsteinin aikaan ollut TV:täkään.

Lapset ovat 13, 15 ja 17 vuotiaat ja telkkari on vain olohuoneessa. Sekin saattaa olla välillä avaamatta useita päiviä. Teinit katsovat kännyköiltään välillä esim. Elisa Viihteen kautta HBO:ta, äänitettyjä tai mitä nyt katsovatkaan, mutta se ei ole ongelma.

Lapsen kavereilla suurinpiirtein sama juttu.

Vanhempi lapseni täyttää 12. Ei varmasti tule koskaan televisiota huoneeseen, syystä että 1) kaupunkiasunnon pienet huoneet, ei mahdu 2) ohjelmia voi katsoa netistäkin, jos siihen annetaan lupa.

Olen myös valmis ottamaan kännyt yms takavarikkoon yöksi jos siitä tulee ongelma. Tällä hetkellä ohjelmia saa katsoa max. 1 h 15 min päivässä (3x25 min jakso).

En voi vastata tuohon kyselyyn, koska mikään vaihtoehto ei sovi. Meillä ei siis isommilla eli lukioikäisillä lapsilla ole tv:tä huoneessaan, koska eivät sillä mitään tee. Mutta teini-ikäisellä on. Se on sitä varten, että aina joskus innostuvat kavereiden kanssa pelaamaan pleikkaa, emmekä halua sitä räiskettä, räminää ja huutoa olohuoneeseen. Ei ole ollut tarvetta vahtia mitenkään tv:n käyttöä, että se olisi päällä iltaisin tai öisin, sillä telkkaria teini ei katso, eikä niitä pelejäkään yksin viitsi pelailla. Enemmän joskus mietityttää se puhelin, että roikkuuko yöaikaan sillä, mutta olemme toistaiseksi luottaneet hänen sanaansa, ja ei ole väsynytkään, eli ilmeisesti nukkuu yönsä.

Lapsen kavereista (alakouluikäisiä) omat telkkarit on vain niillä joiden kasvatus vaikuttaa muutenkin vähän kyseenalaisena (rajattomuutta, läsnäolon puutetta, kovin materialistiset arvot).