Lue keskustelun säännöt.
Miten vaikea raskaus vaikuttaa äidin ja vauvan suhteeseen?
16.01.2008 |
Mielelläni kuulisin muiden kokemuksia... Itsestä tuntuu, ettei koko vauvaa uskalla edes ajatella saati millään tasolla kiintyä, kun kaikki on koko ajan niin epävarmaa.
Mulla on siis ollut viikolta 16 lähtien suuri keskenmenon riski erinäisten komplikaatioiden takia, ja tämän asian kanssa täytyy elää koko raskauden ajan, eli ei tule menemään ohi ennen kuin vauva on maailmassa. Nyt menossa 24 viikko, ja henkisesti alan olemaan aika loppu. Välillä tuntuu että suorastaan vihaan tätä raskautta ja toivon etten olisi raskaana ollenkaan.
Helpottaako tämä loppua kohti, kun viikkoja tulee enemmän, ja vauvan mahdollisuudet paranee koko ajan? Miten muilla on sitten synnytyksen jälkeen stressi purkautunut? itsestä tuntuu, että sitä vaan kasaantuu ja kasaantuu, kun yhtään mitään sen purkamiseksi ei voi edes tehdä.
Kommentit (2)
Mun vaikeudet raskaudessa alkoivat vasta rv27 eli sikäli tilanne oli erilainen sinuun nähden, mutta stressaavaa aikaa se loppuraskaus oli kyllä. Meidän vauva meinasi syntyä ennenaikaisesti ja jouduin pakkolepoon.
Sitten kun vauva syntyi ihan hyvillä viikoilla terveenä ja kaikki oli hyvin niin en kuitenkaan heti tajunnut, että meillä on nyt ihan oikeasti ihan oikea vauva, ja kamala raskaus on ohi. Ensimmäinen helpottunut itku minulta pääsi sairaalaan aulassa kotiin lähtiessä, kun tajusin, ettei minun enää tarvitse tulla tänne ja vauva on hengissä ja lähdössä kotiin meidän kanssa.
Nyt tuon vauvan syntymästä on pian kolme vuotta, ja meillä on maailman ihanin pieni poika, jonka kanssa vuorovaikutus yms. toimii eikä vaikeasta raskasajasta ole jäänyt mitään ikäviä muistoja.
Uusi raskaus toki huolestuttaa ja pelottaa, koska minulla on takana myös keskenmenokin, mutta tähän olemassaolevaan lapseen ei ole vaikuttanut vaikea odotusaika.
Tsemppiä ja jaksamista sinulle! Kyllä ne huolet ja murheet unohtuu sitten, kun se oma käärö on sylissä :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toista lasta odottaessani sain keskenmenon, kaksosista toinen meni pois. Raskaus oli muutenkin vaikea, pahoinvointia ja päänsärkyjä rv 25 asti.
rv 20 alkoi verenpaineet nousemaan. Yms yms. Lopulta tuli raskausmyrkytys
Viimeinen niitti oli synnytyksessä revennyt kohtu.
Olihan tuo raskaus huolien täyttämää aikaa.
Mutta ehkä sen takia olen ollut lapsen kanssa todella varavainen ja tarkka.
Esikoisen kanssa tuli oltua rennompi ja huolettomampi.
Tämä kakkosen kanssa sitten olen ylivarovainen ja ylisuojeleva.
Rakastan molempia lapsiani suunnattomasti. Mutta esikoisen kanssa on pystynyt luottamaan siihen että kaikki menee hyvin eikä se vauva mene rikki.
Kakkosen kanssa on taas päinvastoin.
Voimia sinulle raskauteesi. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Ja paljon jaksamista sinulle.