Lue keskustelun säännöt.
Loppuelämälle tarkoitusta ja tekemistä
14.06.2019 |
Enpä olisi ikinä uskonut että 55-vuotiaana olen näin pallo hukassa. Olen työtön enkä ihan oikeasti jaksaisi enää tehdä työtä. Ei ole perhettä eikä kumppania. En jaksa opiskella enää oikein mitään. Luen jonkin verran, ulkoilen ja yritän syödä terveellisesti. Ystävät on kiireisiä työelämässä ja perheineen.
Keksisittekö minulle jotain mihin voisin alkaa perehtyä ja joka antaisi potkua elämään? Olen melkoisen epäsosiaalinen enkä jaksa jaaritella niitä näitä enkä kuunnella kohteliaasti.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae johonkin työväen opintoihin jossa on saman henkisiä.
Ap, mulla tuo sama rajoite, etten jaksa tavata ja kuunnella minulle yhdentekeviä ihmisiä. Olen sitten enimmäkseen yksin, kun oikeita ystäviä ja sielunkumppaneita ei ole.
Juuri nyt olen ollut viikon (kuukauden??) jonkinlaisessa kriisissä, kun elämä tuntuu junnaavan paikoillaan, enkä keksi miten tästä eteenpäin. En enää jaksa tätä yhtä ja samaa. Yhtä hyvin voisin kuolla.
Kumppania olen ajoittain yrittänyt etsiskellä, huonolla menestyksellä.
En jaksa, tai ei riitä motivaatiota, tehdä asioita, joista olen joskus ollut kiinnostunut. Sinä vielä kyselet, mitähän keksisitte minulle. Minä en enää keksi mitään.
Sorry, että oli aika masentava kommentti, mutta luulen että jotenkin ymmärrät mistä puhun.
Hyvää kesää sinulle!
Samaa ongelmaa..tosin olen nuorempi. Sellainen idea kävi mielessä, että jos valitsisi jonkun harrasteen/toiminnan tms joka vähiten ärsyttäisi tai inhottaisi ja alkaisi vaan pikku hiljaa tekemään sitä ja perehtymään siihen. On ihan hyvät mahdollisuudet että siitä kiinnostuisi niin että se innostaisi ja tuottaisi jotain mielihyvää. Jotain on pakko joka tapauksessa puuhata, muuten kyllä on vaarana että taantuu ja mökkihöperöityy.
Ala kasvattaa psykedeelisiä sieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa-aikainen duuni voisi tuoda sisältöä elämään. Ainakin omalla kohdalla näin kävi, työttömyyden jälkeen osa-aikaisena oleminen pskaduunissakin tuntui niin perkuleen ihanalta! Kun oli jotain tärkeää tekemistä päivittäin, mutta kuitenkin sopivasti vapaa-aikaa. Toisaalta pidin työstäni, vaikka se paskaduuniksi mielletäänkin.
Kannattaa myös miettiä, että mistä asioista pidät. Pidätkö eläimistä? Haluatko vaikkapa auttaa ihmisiä? Voisiko esimerkiksi vapaaehtoistyö jompien kumpien joukossa tuoda elämääsi sisältöä?
Oletko masentunut? Yksinäisyys voi masentaa ja masennus väsyttää. Ammattilaisen (psykologi, psykiatrinen sairaanhoitaja, terapeutti) kanssa juttelu voisi auttaa sua sun pohdinnoissa.
Yksi yksinkertainen keino miettiä omaa elämää, mitä elämältä haluaa ja mikä olisi sulle onnellista elämää on tehdä mind map. Apu kysymyksinä voi olla esim. millainen olisi unelmieni työpaikka, millaisia ystävyys suhteita haluaisin, millainen arki tekisi minut onnelliseksi? Ja mind mapissa pitää antaa mielikuvituksen lentää. Täällä muut voivat toki kertoa ala harrastaa sitä ja tätä, mut loppupeleissä sun täytyy itse löytää mitä sä haluat elämältä. Mut tiedän ettei se ole aina niin yksinkertaista.
Kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taistele paskarasismia vastaan palstalla. Aina kun joku persu mölyää sano oot paska, toivottavasti paranet.
Lähetystyö. Mene huomenna käymään Hyvinkäällä Lähetyspäivillä. Katso Lähetysyhdistys Kylväjän sivuilta ohjelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala geokätköilemään. Varoitus: se koukuttaa :)
Kolme vinkkiä:
Lukeminen
Lukeminen
Lukeminen
Kirjastoissa on paljon taikaa. On mukavaa kun uppoat kirjallisuuden maailmaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luo ja synnytä. Kehity ja rakenna elämää. Hyppää elämän ja valon virtaan.
Kiinnostaisiko käsityöt, askartelut tai jotain huonekalujen laittoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Runkkaaminen ja ryyppääminen, siinäpä ne ainoat mielekkäät vaihtoehdot.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mulla tuo sama rajoite, etten jaksa tavata ja kuunnella minulle yhdentekeviä ihmisiä.
Teikäläiset ei tajua, että vähän aikaa kuunneltuanne, niistä yhdentekevistä voi tulla teille tärkeitä. Te odotatte, että sormia napsauttamalla tai vieläkin pienemmällä vaivalla ihmiset tutustuvat toisiinsa. Sellainen, että sekunnissa tuntee sielunkumppanuutta ei hevin osu kohdalle, mutta te ette tajua sitä.
Jos ei tiedä mitä haluaa, niin voisi miettiä, mitä ainakaan ei ikimaailmassa halua. Sitten miettii jotain vastakohtaisia juttuja, mitä voisi tehdä. Kannattaa aloittaa vain jostain, odottamatta mitään valtaisaa tunteen paloa ja inspiraatiota.
Uskon ymmärtäväni pulmaasi ap, se kuulostaa tutulta. Kadehdinkin heitä, joilla on joku palava intohimo jotain asiaa kohtaan, joka antaa tekemistä ja tarkoitusta. Itse kun en ole viisikymppisenäkään oikein löytänyt mitään omaa juttua. Puutarhatyöt on nykyään ehkä lähimpänä sitä.
Joku harrastus. Itsensäkehittäminen, niissä ei tule koskaan valmiiksi. Useita urheilulajeja pystyy harrastamaan yksin helposti. itse löysin sellaisen lajin puolivahingossa, muutaman kokeilukerran jälkeen ja nyt viiden vuoden jälkeen elän ja hengitän lajia. Ja tässä ei koskaan tule valmiiksi, aina on varaa kehittyä.
Tutustu ensin perusteellisesti itseesi ja omiin toiveisiisi, jos et ole sitä vielä tehnyt. Kuka minä olen ja mitä minä oikeasti haluan, huolimatta siitä mitä muut ihmiset ovat sinulta tottuneet odottamaan. Onko sinulla vaikka joku nuoruuden haave, jota et aikoinaan ehtinyt tai uskaltanut alkaa tavoitella. Ehkä sen aika olisi nyt. Olet kuitenkin vielä aika nuori, joten jos terveys vain sallii, niin sinulla on aikaa aloittaa ihan 'uusi' elämä. Tsemppiä!
Magic the gathering