Kiinnostaako teidän miehiänne olla tekemisissä sinun kavereidesi kanssa?
Olen vähän vaikeassa saumassa. Olen paljon tekemisissä (naispuolisten) ystävieni kanssa, mutta miestäni ei kiinnosta heidän juttunsa. Ystävilleni en tietenkään ole tätä kehdannut sanoa ja nyt onkin hankalaa, kun ystäväni pyytelevät meitä juhliinsa olettaen, että tulemme pariskuntana.
Aina olen mennyt yksin ja sanonut, että miehelläni oli kiireitä. Totuus on se, että miestäni ei vain kiinnosta tulla minun kavereitteni kekkereihin tai tutustua heidän puolisoihinsa. Ja joka kerta minulta kysellään, että ”eikö X tullut?”
Miten teillä homma toimii? Ovatko puolisonne tekemisissä teidän ystävienne kanssa ja kuinka paljon? Itse kyllä menen välillä mukaan mieheni kavereiden rientoihin, varsinkin niihin, joissa on heidänkin puolisoitaan mukana. Ovat ihan hyviä tyyppejä ja pidän heitä kavereinani myös.
Kommentit (27)
Miehenä olen mielelläni tekemisissä puolisoni ystävien kanssa. Samoin toisin päin. On hienoa kun on paljon myös yhteisiä ystäviä, niiden 'omien' lisäksi.
Meillä on enimmäkseen yhteiset ystävät. Ja kyllä, kiinnostaa hengailla niiden kanssa. Me ei olla jaoteltu ystäviä sukupuolen mukaan.
Jätän mieluummin mieheni kotiin kuin otan hänet mukaan. Hän on introvertti ja sitä tyyppiä, joka valikoi sen kenen kanssa haluaa puhua. Jos häntä ei huvita puhua, niin hän pystyy aivan vaivatta istumaan paikallaan koko illan mykkänä. Se on jotenkin noloa seurassa, missä kaikki muut ovat sosiaalisia.
Hyi. Liikaa. Sanoi mulle kerran juovuksissa että olet varmaan ystäväporukkasi ainoa luomu. KYSYI SIIS ETTÄ MILLAISELTA NÄYTTÄVÄT NAKKENA. Erota ei tuon takia voi mutta eipä paljon muutakaan tee enää mieli!!!
Juu kyllä mun mies tykkää useimmista ystävistäni ja tapaa heitä mielellään. Nyt tosin ehkä enemmän tavataan erikseen omia kavereita kun on pieniä lapsia.
Ei mitään ongelmia. Yksi asia johon ihastuin miehessäni aikoinan oli juuri se että hän solahti niin sujuvasti ja ongelmitta suureen ystäväpiiriini ja varsinkun suureen ja tiiviseen sukuuni. Se osoitti mielestäni joustavaa ja suvaitsevaista mieltä eikä tuo käsitys ole myöhemminkään muuttunut.
aaveella miehet solahtelevat sujuvasti ystäviin.
Miehenä voi vastata, että näen ihan mielelläni vaimoni kavereita ja jos minut on kutsuttu, niin menen paikalle.
Hieman minua kuitnekin ihmetyttää vaimoni lähtökohta, että meidän pitää tavata hänen kaveritaan pariskuntana vaikka kaveri tulisi yksin/ lastensa kanssa. Tämäkin on ihan ok, mutta jos aikatauluissa on muutenkin sovittamista, niin en ymmärrä, miksi kavereita voi nähdä myös kahden kesken - varsinkin kun on selvää, että jutut pyörivät henkilökohtaisemmalla tasolla, kun miehet eivät ole paikalla.
Sano joku kerta heille suoraan, että Jussia ei kiinnosta teidän typerät juttunne. Pitää teitä ihan b imboina ja miehiänne vätyksinä. Ei tarvitse enää olla vaikeassa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Jätän mieluummin mieheni kotiin kuin otan hänet mukaan. Hän on introvertti ja sitä tyyppiä, joka valikoi sen kenen kanssa haluaa puhua. Jos häntä ei huvita puhua, niin hän pystyy aivan vaivatta istumaan paikallaan koko illan mykkänä. Se on jotenkin noloa seurassa, missä kaikki muut ovat sosiaalisia.
Mun mies on samanlainen. Introvertti, kuten minäkin. Jos ei ole asiaa, niin ei puhuta. Minusta olisi ihana jos välillä tulisi mukaan, ihan vaan kuuntelemaan ja olemaan läsnä. Harvoin haluaa koska ei ole mitään yhteistä eikä puhuttavaa. En kuitenkaan häpeä häntä ja mielellään saisi olla mukana. En näe mitään vikaa siinä jos ei jaksa jutella turhanpäiväisiä, jos ei kiinnosta. Ystäväni ovat sanoneet että mies on rauhallinen ja hiljainen, mutta ei kiusallisella vaan rauhoittavalla tavalla. Mies itse kuitenkin häpeää tätä puolta itsessään ja kokee että hänen seuransa vaivaannuttavaa muita ja kaikilla olisi kiusallinen fiilis. :(
Vierailija kirjoitti:
Hyi. Liikaa. Sanoi mulle kerran juovuksissa että olet varmaan ystäväporukkasi ainoa luomu. KYSYI SIIS ETTÄ MILLAISELTA NÄYTTÄVÄT NAKKENA. Erota ei tuon takia voi mutta eipä paljon muutakaan tee enää mieli!!!
Kyllä tuon takia voi erota ja pitääkin.
Minun mieheni kyllä voisi tulla mukaan, mutta omat ystäväni kokisivat vähän vaikeaksi keskustella kaikesta jos myös mies olisi mukana. Minä olen tutustunut ehkä enemmän miehen kavereihin, mutta kyllä he silti lähtökohtaisesti ovat enemmän mieheni kavereita kuin minun. Perheeni kanssa mies on lähes aina ja mielellään kun minäkin olen, ellei ole työreissussa. Meillä toimii tällainen systeemi. Tuntuisi toisaalta oudolta ottaa miestä mukaan kaverikahvitteluihin, kun meitä on vain kolme kaverusta.
Mun mieheni tuli mielellään viime kesänä mukaan kaverini sauna+paljubileisiin heidän mökille. Kyseli hyvissä ajoin jo tänä vuonna, että onko tulossa ja milloin, kun on jo ikävä. OK, ystävättäreni ovat aika tiukassa kunnossa olevia rantalentopalloilijoita ja bikinibileet heidän seurassaan ehkä mieheni salainen unelma. Näillä naisilla ei ollut omia miehiä mukana. Tänä vuonna voisi järjestää jotakin teemalla parinvaihto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätän mieluummin mieheni kotiin kuin otan hänet mukaan. Hän on introvertti ja sitä tyyppiä, joka valikoi sen kenen kanssa haluaa puhua. Jos häntä ei huvita puhua, niin hän pystyy aivan vaivatta istumaan paikallaan koko illan mykkänä. Se on jotenkin noloa seurassa, missä kaikki muut ovat sosiaalisia.
Mun mies on samanlainen. Introvertti, kuten minäkin. Jos ei ole asiaa, niin ei puhuta. Minusta olisi ihana jos välillä tulisi mukaan, ihan vaan kuuntelemaan ja olemaan läsnä. Harvoin haluaa koska ei ole mitään yhteistä eikä puhuttavaa. En kuitenkaan häpeä häntä ja mielellään saisi olla mukana. En näe mitään vikaa siinä jos ei jaksa jutella turhanpäiväisiä, jos ei kiinnosta. Ystäväni ovat sanoneet että mies on rauhallinen ja hiljainen, mutta ei kiusallisella vaan rauhoittavalla tavalla. Mies itse kuitenkin häpeää tätä puolta itsessään ja kokee että hänen seuransa vaivaannuttavaa muita ja kaikilla olisi kiusallinen fiilis. :(
Introvertti ei itse asiassa ole sama asia kuin hiljainen. Introvertti on ihminen jota sosiaaliset tilanteet kuormittavat mutta introvertti ihminen voi silti olla ihan sosiaalinen tilanteissa jotka sitä vaativat. Hän van vaatii sitten sitä omaa hiljaista aikaa jotta palautuu sosiaalisista tilanteista joista taas ekstrovertti saa sinällään jo voimaa elämään.
Tuo mitä kuvaat on ensisijassa hiljaisuutta ja sosiaalisen kommunikaation puutetta. EIkä siinä sinällään ole mitään pahaa mutta introvertti voi kyllä ihan oppia sosiaaliseksi jos haluaa. Itse olen juuri sellainen jota moni ei nykyään enää tajua introvertiksi koska olen vähitellen vuosikymmenten kuluessa oppinut kommunikoimaan sujuvasti tuntemattomienkin kanssa mutta en ole vain koskaan oppinut nauttimaan siitä erityisesti.
Vierailija kirjoitti:
aaveella miehet solahtelevat sujuvasti ystäviin.
Ja sukulaisiin.
Miksi et voi mennä yksin? Tosi juntilta kuulostaa, että kavereiden kumppanitkin pitää aina raahata mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyi. Liikaa. Sanoi mulle kerran juovuksissa että olet varmaan ystäväporukkasi ainoa luomu. KYSYI SIIS ETTÄ MILLAISELTA NÄYTTÄVÄT NAKKENA. Erota ei tuon takia voi mutta eipä paljon muutakaan tee enää mieli!!!
Eroaisin nakkena-sanan käytön vuoksi. Yöks.
Ja pitääkö tuostakin vääntää ongelma?
Olen itse meistä se, joka haluaa omaa aikaa eli tapailen kavereitani vain harvakseen ja useimmiten töiden jälkeen kaupungilla. Mies olisi innokkaampi tapaamaan yhdessä hänen kavereitaan mutta minua ei innosta.
Kyllä minun miestäni kiinnostaa hengailla ystävieni seurassa, ja puolisommekin tulevat hyvin juttuun keskenäänkin. Perheeni kanssa miestä ei minun näkemykseni mukaan kiinnosta hirveän paljon olla, ja usein joudun menemään suvun juhliin tms yksin ja selitellä milloin minkäkin syyn nojalla, että miksi emme tulleet yhdessä.