Viimeinenkin lapsi muuttaa syksyllä pois kotoa -mistä sisältöä elämään?
Nuori lähtee muualle opiskelemaan, tulee toki viikonloppuisin ja juhlapyhinä sitten kotiin. Mutta mietin jo nyt, että miten ihmeessä MINÄ selviän? Olen yh, joten ei ole sitä kumppaniakaan tuossa jolle jutella. Tuskin tulee itselle enää laitettua ruokaakaan. Kaiken hyvän lisäksi mulla on vakava masennus, ja pelkään että se lähtee ihan kokonaan lapasesta kun ei enää lapsen takia tarvitse pitää päivärytmiä yllä. Sanokaa jotain viisasta :(
Kommentit (5)
Edellisen lisäksi: onko vanhoja harrastuksia joiden pariin haluat palata?
Kannattaa enshätään pitää rutiinit ja vaikka käydä kävelyillä ettei masentelu lähde vallan käsistä.
Hanki harrastuksia, projekteja, kiinnostuksen kohteita. Tuon päivärytmin ylläpitämiseen auttaa monilla lemmikistä huolehtiminen. Onko sulla joku hoitosuhde jonnekin? Tätä kriisiä vois olla hyvä purkaa ammattilaisen kanssa, ettei masennus tosiaan entisestään pahene.
Mulla alkaa toivon mukaan syksyllä psykoterapia, joten siellä sitten kai tätäkin asiaa voi käsitellä. Nuo harrastusjutut on hankalia, kun näin masentuneena mikään ei huvita ja mitään ei jaksa tehdä. Vaikea sitten yrittää miettiä jotain kivaa tekemistä. Mutta ehkä voisin yrittää repiä itseäni vaikka uimahallille aamuisin kun siellä ei vielä ole paljoa muita.
Silloin kun lapset oli pieniä, ja olin yksin heistä vastuussa, ajattelin usein että voi kun saisi mennä yksin kauppaan tai olla edes hetken yksin. Tai edes nukkua rauhassa pitkään. Nyt kun ne lapset sitten lähtee kotoa, niin yksinjääminen tuntuu pahalta. Kai siihen sitten joskus tottuu, mutta nyt vaan ahdistaa.
t. ap
Lähde siitä, että lapsen paras on päästä pois terapeuttina olosta!
Muistele kaikkia niitä asioita, joita olisit halunnut aiemmin tehdä, mutta ei ollut lapsenvahtia. Kaikkia niitä asioita, joita olisit halunnut tehdä, mutta ei ollut varaa, koska lasten tarpeet menivät omiesi edelle. Kaikkia niitä asioita, joista aiemmin ajattelit "sitten joskus". NYT on tuo sitten joskus.