Vanha kunnon romantiikka kunniaan

Kuinka monen lapsuudesta on tuttuja sadut, joissa sankariprinssi tulee ja pelastaa rakastettunsa? En edes muista niiden satujen sisältöä kunnolla, mitä moraalisia opetuksia ne pitivät sisällään, mutta niiden ritarillinen romantiikka teki minuun vaikutuksen. Ilman edes mitään kristillistä kosketuspintaa, tulin siihen tulokseen, että kasvaessani isoksi tahdon odottaa Sitä Oikeaa avioliittoon saakka. Vaikkei unelmastani tullut täysin totta, kun elämän kolhut veivät hakoteille, moraaliset oppiläksyt olivat silti takaraivossani koko ajan. Missä on tällainen moraalinen suunta nykyään? Uskoakseni tämä yliseksuaalinen maailma tuhoaa jo nuoresta pitäen, koska enää arvot eivät olekaan uskollisuudessa, romantiikassa ja avioliitossa, vaan jossain ihan muussa. Lieveilmiönä nimenomaan sille, että moraali ei saa kukoistaa, tapahtuu todella paljon pahaa. On yksinäisyyttä enemmän kuin koskaan, koska ihmissuhteet ovat mitä ovat. Väkivaltaa on, enää ei selvitellä puhumalla vaan puukoilla. Pakko paha olo on purkaa jotenkin.

Surullista on, että miehuutta ja naiseutta ei arvosteta. Ei ole siistiä olla ritarillinen nuori mies eikä makeeta olla housut jalassa pitävä nuori tyttö, joka haaveilee unelmiensa kumppanista. Huumeet vievät, alkoholi vie myös nuoria. On yleisesti ottaen hirveää pahoinvointia. Yhteiskunnassa kaikki asiat ovat yhteydessä toisiinsa, mutta uskon, että oikeanlainen moraali johtaa rakentavaan ja kestävään elämäntapaan. Jos ei liikaa tapahdu asioita, jotka lannistavat ja vievät alaspäin, niin ihminen voi tehdä todella fiksuja valintoja elämässään, jo ihan nuoresta lähtien. Yksi tällainen valinta olisi sanoa ei tälle pornoa kuluttavalle yhteiskunnan menolle ja hyväksyä sen sijaan jotain vähän kristillisempää tilalle. Mielestäni aidot avioliiton ihanteet tulisi palauttaa kunniapaikalle, mutta kuka tähän lähtee mukaan? Saisiko tällainen puhe upota nykynuorison ja aikuisten sydämiin?

Minä uskon sydämeni pohjasta ritarillisuuteen ja aitoon rakkauteen. Nuorten pitäisi saada kasvaa siihen, että rakkaus on hieno asia, ja sitä ei tulisi heittää hukkaan. Mielestäni kaikki perheväkivalta kertoo siitä, että arvoissa on mennyt jotain vinoon. Kuka uskaltaisi arvostaa miehuutta ja naiseutta toisiaan tukevina asioina? Kuka ylipäänsä arvostaa seksiä kauniina eikä likaisena asiana? Seksi ei ole vallankäytön väline, vaan se on rakkauden ase, jos sitä arvostettaisiin ja siitä puhuttaisiin oikealla äänensävyllä. Tämä maailma rypee likatulvassa, joka lokaa kauniin seksuaalisuuden ja vääristelee sitä. Feminismi tuhoaa naiseutta ja naisten kohtelu seksiobjekteina tuhoaa miehuutta. On tultava joku tolkku tähän hommaan. Naisten ei kuulu olla niin itsenäisiä, että pärjäisivät ilman miehiä ja miesten ei kuulu piestä naisia. Kristillisyys pelastaisi monet tältä tuholta, jota näemme nyt yhteiskunnassa, mutta kuitenkin tahdon sanoa teille, jos ette tahdo uskoa Jeesukseen, uskokaa edes niihin romanttisiin lastensatuihin. Niissäkin on enemmän järkeä kuin tässä nykymenossa.