Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

mä inhoan miehen vuorotyötä.

Vierailija
22.01.2008 |

joo joo onni että on mitään töitä.. ja onneksi on sentään 3-vuoro ettei 2-vuoro, niin on harvemmin iltavuoroa. sitä mä oikeasti vihaan. silloin mies tulee yöllä kotiin, valvoo muutaman tunnin, herää puolilta päivin, juo silmät ristissä kahvia, katsoo kelloon ja lähtee töihin. ja tulee yöllä jne.



nyt on yövuoroviikko. mies oli tullut aikaisin aamulla kotiin, heräsi kun me lähdettiin lasten kanssa ulos. oli erehtynyt ottamaan tupakkavieroituslääkkeen siinä kohtaa, eikä siitä johtuen enää saanut unta. me vaivalla kehiteltiin mukuloiden kanssa tekemistä, oltiin yli 5 tuntia pois, että mies saa kunnon " yö" -unen. mutta sehän ei ollut nukkunut vaan pelannut tietokoneella, ja kun me palattiin kotiin se huomasi olevansa väsynyt ja meni nukkumaan. ja me yritettiin taas keksiä tekemistä (tosin sisällä).



rasittaako teistä muita vuorotyöläisten puolisoita?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
22.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

tiedän että se on puolisolle juuri tuota :(

Vierailija
2/5 |
22.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikkein raskainta siinä mielestäni on se, että mies on ilta- ja yövuoroviikoilla varsinainen hermo. Ajoitukset ja tekemiset menee sen mielestä niin usein " väärin" , eikä se saa tarpeeksi levätä/ tehdä omia asioita/ olla siellä tai täällä tai tuolla jne... joten riitelyksi se tahtoo usein mennä, vaikka kuinka yrittäisi olla pitkämielinen.



Ja kyllä, ymmärrän hänenkin kantaansa ja pyrin joustamaan, mutta aina molempien ajatukset eivät silti käy yhteen. Aika ei tunnu riittävän juuri mihinkään iltavuoroviikoilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
22.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies halusi itse vaihtaa vuorotyöhön. Minä varoitin että pikkulasten kanssa voi olla nukkuminen aika heikkoa. Aina en suostu lapsia viemään evakkoon.

Vierailija
4/5 |
22.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Kaikkein raskainta siinä mielestäni on se, että mies on ilta- ja yövuoroviikoilla varsinainen hermo. Ajoitukset ja tekemiset menee sen mielestä niin usein " väärin" , eikä se saa tarpeeksi levätä/ tehdä omia asioita/ olla siellä tai täällä tai tuolla jne... joten riitelyksi se tahtoo usein mennä, vaikka kuinka yrittäisi olla pitkämielinen.

Ja kyllä, ymmärrän hänenkin kantaansa ja pyrin joustamaan, mutta aina molempien ajatukset eivät silti käy yhteen. Aika ei tunnu riittävän juuri mihinkään iltavuoroviikoilla.

me yritetään yleensä keksiä miehen iltaviikoilla jotain aamuhommaa pihalla että mies saa nukkua. oon siis aamulla ruokkinut vauvan ja uhmaikäisen, laittanut pesukoneen pyörimään, pukenut lapset, raahautunut pihaan ja kehitellyt jotain (en ole ulkoilmaihmisiä), tullut takaisin ja riisunut lapset. sitten herätän miehen. kun se pääsee keittiöön istumaan kahvikupin ääreen niin tarjoan vauvaa sille syliin että pääsen ripustamaan ne pyykit, mies katsahtaa mua ärtyneenä " hei oisko liikaa vaadittu että saisin nyt juoda rauhassa tän kahvin?!"

joo, mikäs siinä.. varmaan kun oottelen pari vuotta niin saan itsekin juoda kahvia rauhassa.

ap

Vierailija
5/5 |
22.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mies on viikonloput yleensä aina töissä. Itse olen viikot töissä ja mies yleensä viikonloput. Ei olla edes kunnolla juteltu sen jälkeen kun minäkin lähin töihin (5kk) Meillä vielä miehellä lisäksi palavereita vaikka kuinka ja ylitöitä tarvittaessa (johtajan ongelma)