Kun aikuisena huomaan oman vanhemman valehdelleen

Joskus nuorena juttelin äidin kanssa siitä kun hän tuli raskaaksi ennen kuin vanhemmat menivät naimisiin. Hän väitti, että oli eka kerta ja lääkärikin ihmetteli, että miten noin heti nappasi (en kyllä uskonut lääkäriä niin naiiviksi silloinkaan).

Olen myöhemmin löytänyt valokuvia, joissa vanhempani ovat leiriytyneet jonnekin ehkä Yyteriin, jo noita tapahtumia edeltävänä kesänä. Joo eivät varmaan harrastaneet teltassa mitään... Valokuvat oli ihan päivätty, että siitä on turha kehittää mitään väärinkäsitystä. Ja seuraavana kesänähän äitini oli jo pitkälle raskaana, joten tuskinpa valokuviin olisi merkitty väärää vuotta.

Jotain ihme häikkää tuossa jutussa on, kerran pienenä heräsin vanhempien riitaan kun isä huusi ja väitti äitiäni huoraksi ja äiti ei vastannut mitään vaan itki vain.

Joskus äiti kertoi, miten hän olisi jostain miehestä tykännyt mutta toinen tyttö nappasi hänet.

Kuulosti ikävältä, että isämme olisikin ollut vain kakkosvaihtoehto tai jopa vain mies, joka saatiin vihille kun äitini jo odotti lasta.

Toisaalta asia kiinnostaa minua siinä mielessä, että veljeni ehkä onkin vain velipuoli, ja kuka hänen isänsä siinä tapauksessa oikeasti on, ellei sama kuin minun isäni? Me muut olemme tulleet isän näköön, vanhin veljeni on ihan eri näköinen.

Toisaalta tiedän, ettei asiaa oikein voi enää ruveta selvittämäänkään, siitä olisi seurauksena loputtomia riitoja ja setvimisiä. Voikohan äitini juttuihin muutenkaan luottaa? Pitäisikö vain antaa asian olla, on kuitenkin kyse kymmenistä vuosista?

Äitini luultavasti on kuitenkin kertonut asian todellisen laidan veljelleni, jota se tietysti eniten koskee.