Lue keskustelun säännöt.
Aikuistuminen ahdistaa
07.06.2019 |
Pakko avautua jonnekin, en jaksa kärvistellä tämän ahdistukseni kanssa yksin. Aikuistuminen ahdistaa ja pelottaa minua. Olen täysin normaali nuori, opiskelen lukiossa ja minulla on ystäviä ja harrastuksia. Nyt kun toinen vuosi alkaa, olisi pikkuhiljaa aika myös valita, mitä aineita kirjoittaa, enkä keksi ollenkaan mitä haluaisin opiskella tai mikä ala minua kiinnostaa. Siskoni on syksyllä myös muuttamassa pois kotoa opiskelujen vuoksi ja sekin tuntuu kurjalta ja ahdistaa. Asun melko pienessä kunnassa ja ajatus muutosta tuntuu myös vieraalta ja ahdistavalta, mutta sekin olisi jossain vaiheessa edessä. Koulu, muutto ja oman alan löytäminen sekä työllistyminen ahdistavat minua. Anteeksi, tämä oli vähän lapsellinen aloitus mutta halusin oksentaa pahan oloni tänne.
Kommentit (37)
Growing old is mandatory, growing up is optional.
Lukiolle, opiskelulle, työlle ja muulle paskalle voi aina näyttää persettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap.
Tuntemuksesi ovat jossain määrin tuttuja varmaan tosi monelle aikuistumisen kynnyksellä elävälle. Oikeastaan ne nimenomaan kuuluvat aikuistumisprosessiin. Kasvava vastuu ja valtakin omasta elämästä hirvittää. Kantavatko siipeni, ruokkivatko juureni?
Toisaalta tunnut vaativan itseltäsi paljon. Ihan kuin sinun jo nyt pitäisi olla varma kaikesta ja tietää suunta ja määränpää. Se tuntuu olevan aika kohtuuton vaatimus. Eikö nuoruuden pitäisi myös olla hyvää kokeilemisen ja itseensä tutustumisen aikaa? Moni vaihtaa opiskelualaa, kokeilee työelämää esim. kesätöissä, mutustelee mielessään eri paikkakuntia vaihtoehdoiksi asumiselleen. Pelkäätkö virheitä? Jos sen sijaan että pelkäisit virheitä nauttisitkin siitä, miten valtavan monta vaihtoehtoa sinulla on auki? Vielä ei kahlehdi virkatyö tai lapset tai asuntovelka. Voit kokeilla siipiäsi monissa paikoissa. Olet alussa, matkalla, vielä ei tarvitsekaan tietää mihin ja milloin. muiden matkaan ei kannata verrata. Sinun matkasi on sinun ainutlaatuinen elämäsi.
Halutessasi voit varmaan jutella itsesi etsimisestä myös esim, oppilastuessa tai muussa keskusteluavussa.
Ei nykyaikana tarvitse aikuistua ikinä jos ei halua. Älä stressaa!
Menen heinäkuuksi puutarhalle töihin. En vieroksu työtä ollenkaan, en vain keksi mikä minua kiinnostaisi enkä tiedä minkälaisia vahvuuksia minulla on. Heikkoudet on tiedossa ja niitä iso liuta, mikä tuo oman lisähaasteensa opiskeluun ja uran suunnitteluun.
Ap
Täysin normaalia kasvuun liittyvää ahdistusta. Vielä kun vähän kasvat, niin ymmärrät että aikuisuus alkaa siinä 25-vuoden paikkeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei ap.
Tuntemuksesi ovat jossain määrin tuttuja varmaan tosi monelle aikuistumisen kynnyksellä elävälle. Oikeastaan ne nimenomaan kuuluvat aikuistumisprosessiin. Kasvava vastuu ja valtakin omasta elämästä hirvittää. Kantavatko siipeni, ruokkivatko juureni?
Toisaalta tunnut vaativan itseltäsi paljon. Ihan kuin sinun jo nyt pitäisi olla varma kaikesta ja tietää suunta ja määränpää. Se tuntuu olevan aika kohtuuton vaatimus. Eikö nuoruuden pitäisi myös olla hyvää kokeilemisen ja itseensä tutustumisen aikaa? Moni vaihtaa opiskelualaa, kokeilee työelämää esim. kesätöissä, mutustelee mielessään eri paikkakuntia vaihtoehdoiksi asumiselleen. Pelkäätkö virheitä? Jos sen sijaan että pelkäisit virheitä nauttisitkin siitä, miten valtavan monta vaihtoehtoa sinulla on auki? Vielä ei kahlehdi virkatyö tai lapset tai asuntovelka. Voit kokeilla siipiäsi monissa paikoissa. Olet alussa, matkalla, vielä ei tarvitsekaan tietää mihin ja milloin. muiden matkaan ei kannata verrata. Sinun matkasi on sinun ainutlaatuinen elämäsi.
Halutessasi voit varmaan jutella itsesi etsimisestä myös esim, oppilastuessa tai muussa keskusteluavussa.
LOL.
Sulla oli näköjään ihan oikeasti copypastattuna tällainen kaiken varalta, odottamassa oikeaa hetkeä.
Vierailija kirjoitti:
Menen heinäkuuksi puutarhalle töihin. En vieroksu työtä ollenkaan, en vain keksi mikä minua kiinnostaisi enkä tiedä minkälaisia vahvuuksia minulla on. Heikkoudet on tiedossa ja niitä iso liuta, mikä tuo oman lisähaasteensa opiskeluun ja uran suunnitteluun.
Ap
Heikkoudet on tehty voitettaviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene töihin
Hanki elämä.
En voi muuta sanoa että jokaista se on ahdistanut mutta nykyään ehkä enenpi kuin ennen kun pitäisi osata muitakin siihen ammattiin tai siihen liittyvää osata joita siihen ei edes opiskeltu.Anteeksi en tätä työllistymiseen vaikeuttavaa asiaa ole ollut puolustamassa ehkä Sipilä voi kertoa mikä tässä on takana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitus ei ole lapsellinen eikä pahan olon oksentamista. On täysin normaalia, että uudet asiat ja muutokset stressaavat, ahdistavat ja mietitytävät. Monikaan ei vielä tuossa vaiheessa tiedä, mitä haluaiai opiskella tai mitä työtä haluaisi tehdä.
Älä pyytele anteeksi sitä, että olet löytänyt jonkun paikan jossa voit pohtia asioita. Muista kuitenkin medialukutaito myös täällä, vastauksissa joita ehkä saat. Ohita mahdolliset ikävät miettimättä.
Miten voit pitää yhteyttä siskoosi, tapaatteko, juttelette puhelimessa? Jutteletteko ystävienne kanssa vakavistakin asioista? Voiko vanhempien kanssa puhua? Koulussa opo, kuraattori, joku opettaaja?
En minäkään nyt mikään aikuinen ole, vaikka kohta 40, työssäkäyvä ja omillaan elävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen Kainuusta kotoisin ja sisko on lähdössä Ouluun, joten välimatka sinänsä ei ole mikään mahdoton. Minua ahdistaa suunnattomasti ajatus siitä että joskus pitäisi muuttaa, enkä myöskään viihdy kaupungissa ollenkaan ja pelkästään ajatus kaupunkiin muuttamisesta ahdistaa.
Ap
Olen 25v eikä se ahdistus ole laantunut vieläkään, päinvastoin. Tunnen olevani enemmän hukassa kuin koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin ongelma tässä on varmaankin se, etten tunne oloani ollenkaan kotoisaksi kaupungissa ja ajatus muuttamisesta ahdistaa.
Täällä ei ole muuta kuin ammattikorkeakoulu, eikä sielläkään mikään ala kiinnosta. Sairaanhoitajaksi opiskelisin, jos äly riittäisi.
Ap
Jeesus rakastaa sinua, ja hänellä on suunnitelma elämällesi. Kuulostaa hirveältä uskiskliseeltä, mutta tämä tulee keski-ikäiseltä miesihmiseltä, joka ei koskaan ole osannut olla ”uskovaisten” kanssa tekemisissä.
Tarjoan silti kliseiset neuvot; rukoile, etsi seurakuntayhteys (vaikka itselläni tämä on mennyt metsään). Jumala pitää huolta sinusta, olet arvokas.
Olen uskossa, mutta ei tässä jumala osaa auttaa jos haluaa nykyaikana elää elämänsä muuttotappiokunnassa omakotitalossa asuen ja käymällä vielä töissä.
Ap
Mene töihin