Olisitko pärjännyt toisessa maailmansodassa?
Vai flipannut täysin? Miten oisit selviytynyt, olkaa rehellisiä kiitos.
Kommentit (18)
Nuorena olisin varmaankin pärjännyt, ellen olisi ihan pahimpiin paikkoihin joutunut
Sodassa pärjääminen riippuu niin kovasti siitä missä maassa, missä aselajissa jne. sattuu olemaan.
Joku kirjuri päämajassa Mikkelissä vai kaukopartiomies Muurmannin radalla elävät aika erilaisessa todellisuudessa, vaikka molemmat maataan puolustavatkin.
Mutta sanotaan että uskon että 20-30-vuotiaana olisin pärjännyt pahoissakin paikoissa etulinjassa.
Minulla on niin paljon tietoa ja jälkiviisautta että ylenisin ylimpään sodanjohtoon
Sama juttu nuorena olis varmaan mennyt hampaat irvessä tai sitten jähmettynyt pelkäämään johonkin kivenkoloon ainakin rintamalla, tiedä sitten. toivottavasti ei tartte ikinä testailla.
Äiti oli 15 vuotias sodan syttyessä ja pärjäsi. Enköhän minäkin olisi päjännyt.
Henkisesti, vaikea sanoa mitä olisi tapahtunut. Jatkuva tykistötuli, nälkä, kylmä, taudit ja lähitaistelut varmasti vaatii veronsa kovimmastakin.
Olisin luultavasti ollut varuslotta, eli varmaan pärjännyt ihan hyvin.
Miksi en olisi pärjännyt? Isoäiti ja pari isotätiä oli lottina (ilmatorjunnassa ja lääkintälottana), joissa hommissa varmasti olisin osannut tehdä työni. Isoäidin sisko hoiti maatilaa parin vanhuksen ja äitinsä kanssa, sekin työ onnistui.
Vain vegaaneille aika olisi ankeaa, koska soijaa ei enää saisi.
Kun katsoin sotamies Ryanin maihinnousukohtauksen, samaistuin sikiöasennossa rääkyvään sotilaaseen.
Minähän sen olisin voittanut.
Yksin.
Vierailija kirjoitti:
En olisi.
Edes kirjurina Mikkelissä?
Se taitaa tuo sota olla se äärimmäisin testaus yksilöllä ja siihen sopeutuminen vuosia on vielä rankempaa puhumattakaan siitä miten rakentaa asiat uudelleen sen jälkeen. En tiedä miten oisin pärjännyt itse kun jo sähkökatkotkin on nykyisin vtutuksen aihe.
Kaikkialla pärjää, kunhan älyluuri kulkee mukana. #tali-ihantala #lomaviina #puukengät
Vierailija kirjoitti:
Se taitaa tuo sota olla se äärimmäisin testaus yksilöllä ja siihen sopeutuminen vuosia on vielä rankempaa puhumattakaan siitä miten rakentaa asiat uudelleen sen jälkeen. En tiedä miten oisin pärjännyt itse kun jo sähkökatkotkin on nykyisin vtutuksen aihe.
Totta. Itse näkisin yhtenä vaikeutena sen, että etulinjassakin saattoi olla viikkojen ajan hyvin rauhallista - kunnes sitten yht’äkkiä pas.ka osuu taas tuulettimeen ihan täysillä.
Harva tajuaa sotaelokuvien perusteella että sodassa 90% ajasta menee sen odottelemiseen että jotain tapahtuu. Ja sittenkin kun tapahtuu niin ei välttämättä edes näe vihollista.
Vierailija kirjoitti:
Se taitaa tuo sota olla se äärimmäisin testaus yksilöllä ja siihen sopeutuminen vuosia on vielä rankempaa puhumattakaan siitä miten rakentaa asiat uudelleen sen jälkeen. En tiedä miten oisin pärjännyt itse kun jo sähkökatkotkin on nykyisin vtutuksen aihe.
Onhan perusjutut kunnossa? Radio patterilla, kynttilät, taskulamppu, S-etukortti ja kännykkä
Fyysisesti varmaan kyllä, henkisesti tuskin en.
No sehän nyt riippuu täysin siitä missä olisin silloin ollut. Ei jossain Suomen kaukaisemmalla kylällä jossain perähikiällä kaukana rajalta ja isoista kaupungeista juuri ollut hätäpäivää jos oli lapsi tai nainen tai vanha mies. Työmäärä toki oli isompi kun työikäset miehet määrättynä rintamalle mutta maatilojen oli pyörittävä.
Jos taas oisi osunut syystä tai toisesta rintama-alueelle missä tahansa roolissa niin oisi varmasti ollut hätä. En osaa sanoa olisinko pärjännyt, riippuu ihan olosuhteista mihin olisi päätynyt.